Mielestäni tuossa vain kielletään myymästä lapselle tuotetta, joka on sallittu vain hänen ikäänsä vanhemmille. Eli siis lapsi ei voi maksaa tuotetta itse.
Kuten Musta Nuoli kirjoitti, jos aikuinen maksaa, tuotteen voi hankkia.
Tilanne ei siis riipu siitä kuka on kenenkin kanssa vaan siitä kuka ojentaa rahat, toisin kuin alkoholia myytäessä.
Näin juuri. Jos se lapsi on tuotetta maksamassa omillaan, niin tuotetta ei saa lapselle myydä. Mutta jos äiti tuotteen maksaa, se on äidin ostos ja äidin vastuulla, muu on asetusten vastaista tulkintaa.
Jos kauppaketju ohjeistaa moiseen saivarteluun, että äidin pitäisi napata levy lapsen kädestä ja antaa se itse kassalle jotta äiti saisi sen ostaa, niin se on paitsi väärä tulkinta, myös pikkumaista pompottamista, joka johtaa hyvin äkkiä asiakassuhteen päättymiseen jos naapurikaupassa osataan tulkita asetuksia oikein ja ilman ns. Hitler-vaihdetta.
K18-esimerkin otin aiemmin esiin siksi, että K18-elokuvaan pätisi tässä tapauksessa sama asia kuin jos vaikkapa vähän vanhemmalla lapsella olisi kaljapullo kassalla ja aikuinen olisi sitä maksamassa: sellainen olisi kiellettyä ja siihen kassan tulisikin puuttua. K18-tuotteet ovat eri asia, mutta K16-rajaan elokuvissa on vanhempien kasvatuksellinen vastuu ja myyjällä on oikeus vain muistuttaa vanhempaa ikärajoista. Jos äiti tuotteen maksaa, hän saa sen ostaa ilman, että hänen täytyy erikseen selventää kaupan kassalle perhesuhteitaan tai ostoksensa tarkoitusperiä.
Kyttäysmentaliteetti on Suomessa kova, mutta ei se kuulu kauppaketjulle tai kaupan kassalle, mitä K7-leffalle tapahtuu sen jälkeen kun äiti sen on maksanut. Ei kauppaketju/kassa voi tietää, vaikka elokuva olisi esimerkiksi tarkoitettu nelivuotiaan lapsen isoveljelle, jolle pikkuveli on omin käsin valinnut syntymäpäivälahjan. Eivät tarkemmat yksityiselämään kuuluvat asiat kuulu pätkääkään kauppaketjulle niin kauan kun ei ole kyse K18-tuotteesta, joka olisi perustelluin epäilyksin päätymässä alaikäiselle.
Yksittäisen kassan viaksi tätä ei sinänsä pidä lukea, jos/kun hän ketjun ohjeistusta noudattaa, mutta kyllähän ohjeistuksia voi yleensä monella tavalla tulkita. Onhan se naurettavaa, jos elokuvateatteriin toivotetaan nelivuotiaat tervetulleeksi K7-elokuvaan vanhempiensa kanssa ja sitten Prisman kassalla riuhdotaan saman lapsen kädestä elokuva, jota hänen äitinsä on maksamassa.
Vapaassa markkinataloudessa ne kaupat, jotka jättävät ylitulkintaisen pilkunnussimisen vähemmälle ja asiakkaiden kyykyttämisen vähemmälle pärjäävät yleensä paremmin. Sääli sinänsä, että Suomessa erityisesti elintarvikepuolella vapaa markkinatalous on kyseenalainen S- ja K-ketjujen markkinaosuuksien ja kunnallispoliittisten suhmurointien takia. Ja sääli, että Suomessa myös maalaisjärjen ja kohtuuden käyttäminen tuntuu olevan asiakaspalvelussa kovin usein kiellettyä, ja sen sijaan vedotaan lakien ylitulkintoihin ja pykälähelvettiin. Hallintoalamaiskulttuuri elää vahvana.