Vedetäänpä tuolta
Nakkikioski- ja kebab-skene -ketjusta tähän ketjuun ja laajennetaan hieman:
Jotenkin sitä vaan haluaa panostaa mielummin sitten siihen (siis jos käy enemmän kuin ~kerran), mistä tietää että asiakasta tosiaankin palvellaan, kuin siihen paikkaan missä saa olla kokoajan silmä tarkkana, että kaikki menee niinkuin on ajatellutkin.
Jaa, itse olen taas tässä asiassa täysin päinvastaisilla linjoilla.
Yleensä kun menen hakemaan kebabia (tai ihan mitä tahansa tuotetta), niin en lähde hakemaan mitään sosiaalista kanssakäymistä. Jos lähden hakemaan isoa ja maukasta kebabia, niin haen sen sieltä, mistä tiedän sen saavani. En mä arvostele kebab-paikkoja palvelun, vaan sen itse päätuotteen - kebabin - perusteella. Mä olen valmis maksamaan tietyn summan kebab-nautinnostani ja sen myös oletan saavani. Jos siihen päälle vielä saan kupillisen kahvia, päivän lehden ja/tai ystävällistä palvelua, niin kaikki on vain plussaa. Niitä mä en kuitenkaan ole menossa yhteenkään kebu-mestaan hakemaan.
Juuri pari-kolme päivää sitten kävin Turun Kristalissa hakemassa rullakebabin. Halusin ison rullakebabin ja tiesin, että Kristalin rulla on iso! Kieltämättä mulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, sainko mä sieltä ystävällistä palvelua vai en. Mä sain ison (1.388g) rullakebabin!
- - -
LISÄÄ TARINAA Kristalin keikastani löytyy tuohon Nakkikioski- ja kebab-skene -ketjuun
kirjoittamastani viestistä.
Nyt keskustellaan enemmänkin asiakaspalvelun merkityksestä ostotapahtumassa.
Ison kebabin kanssa ihan vastaava tapaus on se, jos mä menen hakemaan lähikaupasta tyyliin casen kaljaa. Ei mua silloin kiinnosta se, onko lähikaupan kassatytöllä naama norsunvitulla, hiekkaa pimpissä tai mitä tahansa. Mua kiinnostaa silloin ainoastaan se, että mä saan sen tuotteen, jota olin menossakin hakemaan, itselleni sopivaan hintaan. En mä odota saavani mitään "hymyä" tai "jotain palvelua". Hänellä on tehtävä: ottaa multa sopiva määrä rahaa pois haluamastani tuotteesta. Ikeahan toteuttaa jo salaista haavettani: itsepalvelukassa. Käytän tätä mahdollisuutta aina kun vain voin. Mä menen Ikeaan hakemaan tiettyjä tuotteita enkä sosiaalista kanssakäyntiä kassatytsyn kanssa.
Tätä ei pidä tulkita siten, että olisin täysin anti-sosiaalinen tapaus. En mä kaupan kassalla tai missään muuallakaan murise työntekijöille. Kyllä mä ihan mielelläni heitän pientä flirttiä lähikaupan kassatytsyn tai vaikka kirjaston lähes eläkeikäisen mummelin kanssa. Mä en odota saavani flirttiä takaisin tai edes pientä hymyä. Joku kaupan kassakin palvelee päivittäin satoja asiakkaita. Ymmärrän hyvin, jos heille kaikille ei riitä hymyä. En mä halua mitään väkinäistä asiakaspalveluhymyä (=Hese-hymy) vain siksi, kun joku iso pomo on käskenyt tehdä niin.
Sen huomaa helposti, jos jollain kassatytsyllä on huono päivä. Ei hän tarvitse silloin kenenkään tuntemattoman asiakkaan piristystä. Hänen on vain suoriuduttava työpäivästään. Ei se "huono päivä" sitä tarkoita, että olisi väärässä ammatissa. Parikymppisellä kassatytsyllä voi olla vaikkapa sydänsuruja. Ei sellaisten takia välttämättä mitään sairauslomaa saa, mutta kun ei muutenkaan voi töistä pois jäädä. Ajatukset ovat muualla, mutta jono kasvaa. Ei yksikään asiakaspalvelija ole mikään kone! Huonojen päivien pitääkin saada näkyä. Ehkä jo huomenna tai ensi viikolla on parempia päiviä. Ei se päivä ainakaan siitä parane, jos joka toinen asiakas alkaa kertoa omia tekopiristyksiään tai päivitellä palvelun laatua tai jopa uhkailla negatiivisella asiakaspalautteella.
Vastaavasti senkin oppii tunnistamaan todella helposti, olenko oikeasti onnistunut piristämään jonkun työpäivää. Kuten sanoin menen aina kauppaan tai oikeastaan mihin tahansa hakemaan tiettyjä tuotteita; en palvelua! Yritän kuitenkin kohdata työntekijän aina vähän kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa. Jos huomaan, että asiakaspalvelijalla on huono päivä, lopetan välittömästi, hoidetaan homma mahdollisimman nopeasti ja that's it. Joskus taas flirtti ja päivän piristys menee selkeästi läpi. Näistä tulee itsekin hyvälle mielelle. Tiedän, että se on ollut aitoa, kun joskus lähikaupan kassatytsyt tunnistavat kaupungilla, kahviloissa/ravintoloissa ja tulevat ihan vapaa-aikanaankin juttelemaan.
Muutenkin tästä asenteestani palveluammatissa olevia kohtaan ei ole ollut ainakaan haittaa. Oltiin parin ei-turkulaisen kaverin kanssa LUK-IFK -matsin jälkitunnelmissa parilla oluella. Pubityyppiset ratkaisut alkoivat mennä yksi toisensa jälkeen kiinni, joten ajateltiin piipahtaa vielä jossain yökerhossa. Käveltiin yhden paikan ohi, johon oli hieman jonoa. Pysähdyttiin hetkeksi siihen oven lähettyville, ja huikkasin naamatutulle portsarille: "Onko hyvä meno?". Vastaus oli vain: "Mitä? Onko teitä kolme? Menkää katsomaan?". Olin tarjota koko kolmen hengen rytmiryhmämme sisään, mutta lipunmyynnissäkin tuli ongelmia: "Perjantain kunniaksi ei tarvitse maksaa.". OK, kyllä kai mun pärstäni sitten jostain on mieleen jäänyt. Olen muistaakseni käynyt ko. paikassa viimeksi viime kesän DBTL:ssa...
Voisiko tuo asiakaspalvelun laatu olla omasta asenteestakin kiinni? Mä olen muistaakseni tähänkin ketjuun jo todennut sen, että mä en ole muistaakseni saanut koskaan mistään huonoa asiakaspalvelua; ei-asiantuntevaa olen saanut useinkin, mutta huonoa en koskaan. Vastaavasti eräs kaverini tuntuu saavan huonoa asiakaspalvelua joka toisesta liikkeestä: jopa samoista liikkeistä, joista mä saan ihan normaalia tai jopa hyvää palvelua.
Missäs tämä teksti taas lukikaan?
"Jos palvelumme ei vastaa odotuksianne; muuttakaa odotuksianne!"