Löytyykö kokkeja?

[Tifosi]

Ajattelin luoda uuden annoksen(muut ainesosat jääköön vielä salaisiksi;) risotto neron ympärille joten lähdinkin tiedustelemaan miten paljon jengi on tehnyt ruokaa mustekalan(tai seepian) musteesta ja mistä sitä saa?

Kymmenen vuotta vanhoilla keskustelusivuilla on puhuttu "hyvin varustetuista kaupoista" mutta tarkoittaako tämä ison kaupungin prismaa vai jotain erikoisliikettä? Itse siis asun turussa.
Vai joutuuko nettiostoksille?

 

[V-G-]

Vai joutuuko nettiostoksille?

Melkeinpä joutuu, ellei Stockmann (tai jos teillä on siellä hyvä Citymarket) tilaa sitä sulle pyynnöstäsi. Heinon tukulla tuota on ollut valikoimassa, mutta hinnasta ei ole käsitystä. Prismasta en jaksa uskoa, että löytyy.

 

[mikko600]

Ajattelin luoda uuden annoksen(muut ainesosat jääköön vielä salaisiksi;) risotto neron ympärille joten lähdinkin tiedustelemaan miten paljon jengi on tehnyt ruokaa mustekalan(tai seepian) musteesta ja mistä sitä saa?

Kymmenen vuotta vanhoilla keskustelusivuilla on puhuttu "hyvin varustetuista kaupoista" mutta tarkoittaako tämä ison kaupungin prismaa vai jotain erikoisliikettä? Itse siis asun turussa.
Vai joutuuko nettiostoksille?

Mä kyselisin tosiaan Stockalta, tai sitten Kupittaan Cittari voisi olla yksi mahdollinen. Tai keskustassa oleva Italian herkut myös voisi auttaa.

 

[mikko600]

Ajattelin luoda uuden annoksen(muut ainesosat jääköön vielä salaisiksi;) risotto neron ympärille joten lähdinkin tiedustelemaan miten paljon jengi on tehnyt ruokaa mustekalan(tai seepian) musteesta ja mistä sitä saa?

Kymmenen vuotta vanhoilla keskustelusivuilla on puhuttu "hyvin varustetuista kaupoista" mutta tarkoittaako tämä ison kaupungin prismaa vai jotain erikoisliikettä? Itse siis asun turussa.
Vai joutuuko nettiostoksille?

Italian herkuista löytyi tämmöistä.

Mustakalakastike 180g, Toscana in Tavola - Italian Herkut

mustakalakastike, kastike, jauhelikastike , toscana, siracusanon kastike, toscana in tavola

www.italianherkut.fi

 

[Tifosi]

Italian herkuista löytyi tämmöistä.

Mustakalakastike 180g, Toscana in Tavola - Italian Herkut

mustakalakastike, kastike, jauhelikastike , toscana, siracusanon kastike, toscana in tavola

www.italianherkut.fi

Joo kiitos. Italian herkkujen nettisivuilla luki että ei varastossa joten pistin sähköpostia että millon olis mahdollista saada ja he vastasivat että vaikka heti ja sitten sitä löytyikin pian jo nettisivuiltakin:D

 

[Tinke-80]

Onko joku JAn kotikokeista jo ehtinyt kokeilla Koronapastaa?

Outin koronapastasta muodostui somehitti - ”melkein nolottaa paljastaa, että meillä kokataan näin helppoja ruokia”

Ruokatoimittaja Outi Väisäsen luottoruoka valmistuu neljästä raaka-aineesta.

www.iltalehti.fi

Resepti on ainakin todella yksinkertainen. Mutta onko niin hyvää mitä somessa hehkutetaan?

 

[penalalli]

Onko joku JAn kotikokeista jo ehtinyt kokeilla Koronapastaa?

Outin koronapastasta muodostui somehitti - ”melkein nolottaa paljastaa, että meillä kokataan näin helppoja ruokia”

Ruokatoimittaja Outi Väisäsen luottoruoka valmistuu neljästä raaka-aineesta.

www.iltalehti.fi

Resepti on ainakin todella yksinkertainen. Mutta onko niin hyvää mitä somessa hehkutetaan?

Kerron täällä, kun tänään tai huomenna kokeillaan.

 

[Rod Weary]

Pasta + kerma, does not compute.

 

[Peltinen]

Purkki kermaa ja pallo mozzarellaa niin ei voi olla paha. Tosin menee vähän tuonne kokkauksen "paketti voita ja kossu pakkaseen" osastolle. Mikäs se Antti Rinteen sydänkohtaus-pasta taas olikaan?

 

[ernestipotsi]

Pasta + kerma, does not compute.

Kyllä.

Ei sinne pastaan sotketa myöskään lettuhilloa, kinuskia eikä mitään muutakaan jälkiruokakastiketta.

 

[V-G-]

Aha. No mites toi pasta Alfredo?

 

[finnjewel]

Pasta + kerma, does not compute.

Muuan työkaveri valmistaa pari kertaa vuodessa työpaikalla pastaa + pastakastiketta suunnilleen näistä aineksistä:
Kermaa, johon sulatetaan gorgonzola-juustoa ja lisätään silputtua parmankinkkua (esim. 5dl kermaa, 250 g gorgonzolaa ja 250 g kinkkua). Onhan se sairaan hyvää, mutta järkyttävän kallista. Minun mielestäni ei ihan vastaa hintaansa.

 

[sampio]

Joskus nipotin originaalireseptien perään ja olin sitä mieltä, että pastat, pizzat, kahvit ja mitä näitä nyt on, tulee valmistaa juuri kuten ne isoäiti joskus alkuasukkaana teki. Ihan vitun mulkkukin olin niiden juttujen kanssa toisinaan, en kestäisi itseäni enää sellaisena. Vaan sitten aloin valaistua ja nyttemmin kelailen niin, että ei se niin justiinsa ole. Jos se maistuu hyvältä, se on hyvää. Tietysti on kiva tehdä joskus juttuja "kuten kuuluu", mutta eipä niistä viitsi paineita ottaa.

 

[RauMan]

Joskus nipotin originaalireseptien perään ja olin sitä mieltä, että pastat, pizzat, kahvit ja mitä näitä nyt on, tulee valmistaa juuri kuten ne isoäiti joskus alkuasukkaana teki. Ihan vitun mulkkukin olin niiden juttujen kanssa toisinaan, en kestäisi itseäni enää sellaisena. Vaan sitten aloin valaistua ja nyttemmin kelailen niin, että ei se niin justiinsa ole. Jos se maistuu hyvältä, se on hyvää. Tietysti on kiva tehdä joskus juttuja "kuten kuuluu", mutta eipä niistä viitsi paineita ottaa.

Vähän samoilla linjoilla. Autenttisuus on monesti yliarvostettua. Jos pienellä viilauksella ja kokeilulla saa omaan makuun parempaa niin missä vika? Toki kunnioitan niitä perinteitä joita joissain ruoissa ja niiden resepteissä on mutta ei kai se sitä tarkoita ettei mitään koskaan saa muuttaa, tai yrittää luoda uutta.

 

[Jupe]

Mä en taas jaksa noudattaa reseptejä kuin jouluna ja ehkä pääsiäisenä. Muuten mennään ihan oman maun mukaan ja sävelletään siitä mitä kaapista löytyy.
Jostain kumman syystä melkeinpä parhaat ruoat syntyy kun kaappi tyhjänä ja joudut oikeasti haastamaan itseäsi ja käyttämään mielikuvitusta.

Hyvä toki olla kattava maustevarasto, sipulia ja valkosipulia aina, sitruunaa tai limettiä. Tomaattipyree myös toimii moneen ja tietty se klassinen kilo voita ja suolaa.

Pastasta kun oli puhetta niin yllättävän helpolla syntyy pastaa kun heittää pannulle oliiviöljyyn valkosipulia chilihippuja, ei tartte edes yrttejä. Pastat sekaan kattilasta, suolaa mustapippuria ehkä vähän korppujauhoja ja parmesan on jo melkeinpä liikaa.

 

[V-G-]

Muutama irrallinen miete yllä mainituista asioista:

Reseptiä paljon tärkeämpi on tekniikka. Miten leikkaat, kuinka kuumassa kypsennät, kuinka sekoitat, miten käännät ja kokoat, milloin maustat jne.

Autenttisuus ei ole koskaan mitään kiveen hakattua. Autenttisuus voi syntyä yksin tunnelmasta, toisinaan muistoista, etenkin makumuistoista tai sitten vain siitä tosi vanhasta reseptistä. Manhattanin eteläkärjessä on vuosisataisia italialaisia perheravintoloita, jotka italialaiset maahanmuuttajat perustivat. Ne tarjoavat todella autenttista italialaista ruokaa, mutta sellaista ei Italiassa saa, sillä eriydyttyään italialainen ja amerikanitalialainen keittiö ovat kehittyneet omiin suuntiinsa oltuaan joskus aikoinaan samanlaiset.

Pastaa syödään kermakastikkeen kanssa hyvin tyypillisesti sekä Italiassa että muualla missä on italialaista keittoperinnettä. Jos sanoo, etteivät pasta ja kerma sovi yhteen, on väärässä ja todennäköisesti kyse on sellaisesta pseudosivistyneestä besserwisseröinnistä, joka näyttää oikeastaan aina dorkalta. Edit. Siis vähän sellainen tilanne tulee mieleen, että joku on hiffannut, ettei kerma kuulu carbonaaraan ja sen jälkeen naasailee asialla muualla...

 

[Rod Weary]

Kaikki muut saavat kokata, miten tykkäävät, mutta mun tyyli on besserwisseröintiä. Menikö tää nyt oikein? Tukehtukaa ananaspitsoihinne.

 

[V-G-]

Kaikki muut saavat kokata, miten tykkäävät, mutta mun tyyli on besserwisseröintiä. Menikö tää nyt oikein? Tukehtukaa ananaspitsoihinne.

En ottanut mitään kantaa siihen, miten saat tai et saa kokata. Otin kantaa siihen sopivatko pasta ja kerma yhteen. Sopivat. En myöskään maininnut sinua, joten suotta pillastut.

Ja ananas sopii pizzaan loistavasti vaikken napolilaiseen versioon laittaisikaan.

 

[Tifosi]

Muutama irrallinen miete yllä mainituista asioista:

Reseptiä paljon tärkeämpi on tekniikka. Miten leikkaat, kuinka kuumassa kypsennät, kuinka sekoitat, miten käännät ja kokoat, milloin maustat jne.

Autenttisuus ei ole koskaan mitään kiveen hakattua. Autenttisuus voi syntyä yksin tunnelmasta, toisinaan muistoista, etenkin makumuistoista tai sitten vain siitä tosi vanhasta reseptistä. Manhattanin eteläkärjessä on vuosisataisia italialaisia perheravintoloita, jotka italialaiset maahanmuuttajat perustivat. Ne tarjoavat todella autenttista italialaista ruokaa, mutta sellaista ei Italiassa saa, sillä eriydyttyään italialainen ja amerikanitalialainen keittiö ovat kehittyneet omiin suuntiinsa oltuaan joskus aikoinaan samanlaiset.

Pastaa syödään kermakastikkeen kanssa hyvin tyypillisesti sekä Italiassa että muualla missä on italialaista keittoperinnettä. Jos sanoo, etteivät pasta ja kerma sovi yhteen, on väärässä ja todennäköisesti kyse on sellaisesta pseudosivistyneestä besserwisseröinnistä, joka näyttää oikeastaan aina dorkalta. Edit. Siis vähän sellainen tilanne tulee mieleen, että joku on hiffannut, ettei kerma kuulu carbonaaraan ja sen jälkeen naasailee asialla muualla...

Tämä on juuri näin. "Autenttinen" on italialaisessa ruokakulttuurissa hauska sana kun maan jokaisella alueella on oma tyylisuuntansa ja aina ei riitä edes alueelliset erot vaan naapumökissä saatetaan tarkoittaa autenttisella eri asiaa.

Pizza on eri puolilla italiaa eri paksuista ja eri täytteillä vaikka "oikeaan" ei kuulu mitään muuta kuin tomaattikastike, juusto, basilika ja oliiviöljy. Sen takia pizza onkin maailman paras ruoka että siihen saa tunkea vaikka sitä ananasta tai banaania niinku ruotsalaiset tykkää ja vaikka se miten olisi napolilaisten mielestä "väärin" niin ei kiinnosta.

 

[V-G-]

Pizza on eri puolilla italiaa eri paksuista ja eri täytteillä vaikka "oikeaan" ei kuulu mitään muuta kuin tomaattikastike, juusto, basilika ja oliiviöljy. Sen takia pizza onkin maailman paras ruoka että siihen saa tunkea vaikka sitä ananasta tai banaania niinku ruotsalaiset tykkää ja vaikka se miten olisi napolilaisten mielestä "väärin" niin ei kiinnosta.

Oli Sisiliassa hauskaa (varsinkin ravintolan ikivanhalla opistajapapalla) kun saatiin sikäläinen pizza eteen. Se oli sellainen kestileivän mallinen pampula jonka päälle oli revitty jotain san marzano -henkistä tomaattia ja kapriksia. Uunista tultuaan oli saanut päällensä vielä hyvin pienen määrän mozzarellaa ja sekalaisia tuoreyrttejä. Meillä oli kuulemma hyvät ilmeet. Pizzan nimi oli napoletana. Sekin tarkoittaa eri puolilla ihan eri asiaa, mutta yleensä saa anjoviksia. Ja Napolissa sen nimi oli joka paikassa Roma. Hauska maa syödä ruokia.

 

[Tpip]

Reseptiä paljon tärkeämpi on tekniikka. Miten leikkaat, kuinka kuumassa kypsennät, kuinka sekoitat, miten käännät ja kokoat, milloin maustat jne.

Mä sanoisin että know the basics. Ensin pitää tehdä ja YMMÄRTÄÄ ne originaalit reseptit, niiden ainesosien kombinaatiot, käytetyt tekniikat ja miksi niin tekemällä muodostuu juuri sen makumaailman ja suuntuntuman omaava ruokalaji.

Hyvin usein kokkauksesta (varsinkin jokin aika sitten kun finedine kokkailu oli trendaava) ruoanlaitosta liian vähän ymmärtävät eivät jaksa perehtyä perusasioihin vaan pitää päästä kikkailemaan ja tekemään sellaista minkä perusteita tai fundamentalismia ei ymmärretä. Ja silloin usein mennään vikaan.

 

[Jupe]

Niin ja pitää uskaltaa epäonnistua. Ruoanlaitossa jos missä on tullut vedettyä vihkoon juttuja aikanaan ja se opettaa olemaan ens kerralla huolellisempi. Mun luonne on muutenkin hyvin huoleton, stressitön, boheemiksikin on sanottu. Fine dining annoksia multa ei saa, tyyli lähentelee enemmän ruotsalaista kokkia, sitä Muppettien. Mutta muidenkin kuin itseni sanomana syntyy useimmiten pirun hyvää kun on avoin koko maailman mauille ja niitä voi tosiaan sekoittaakin.

 

[V-G-]

Kahteen yllä olevaan:

Kaiken kokkauksen - ja kaiken muunkin tekemisen - ensimmäinen sääntö on se, että pitää opetella perusteet ennen kuin voi lähteä pidemmälle. Kukaan ei osaa juosta ennen kuin oppii kävelemään. Ruuanlaitossa on todella paljon muuttujia ja niiden hallitsemiseen ei tietenkään auta mikään muu kuin useat toistot ruohonjuuritasolta lähtien. Tässä on sitten olennaista mokailla. Harva tekee hyvää ruokaa tekemättä ensin aika pahaa ruokaa. Olennaista virheiden tekemisessä on kiinnittää huomiota siihen, missä se virhe tapahtui, jotta niistä voi oppia:

Munakkaasta tuli harmaata ja vetistä, koska suolasin sen ennen kypsennystä = kananmunat suolataan vasta lopuksi
Munakkaasta tuli rakeista, koska pannu oli liian kuuma = pännu ei saa olla niin kuuma että voi ruskistuu
Bechamel jäi jauhoiseksi, koska kypsensin sitä liian vähän ennen maidon lisäämistä = maista seosta ennen maidon lisäämistä
Bechamel splittasi, koska lisäsin maitoa liikaa kerralla = maito pitää lisätä ohuena nauhana vähän kerrallaan
Bechamel jäi paakkuiseksi, koska maito oli liian kylmää = maidon pitää olla huoneenlämpöistä tai se pitää kaataa kattilan tyhjään kohtaan

jnejnejne.

 

[Rod Weary]

Mun kokkauksen yksi periaatteista on se, että oikominen on sallittua, jos sen voi tehdä ilman lopputuloksen heikkenemistä. Siinä pitää vain tietää, mitä on tekemässä. Päällimmäisenä esimerkkinä vaikka majoneesin teko. Jos haluatte lorottaa öljyä pitkänä norona, ihan vapaasti. Mä vedän sauvasekoittimella koko roskan kerralla.

Allekirjoitan aika pitkälti edellisiä kirjoituksia. Raaka-aineiden tuntemisesta ja oikeasta kypsentämisestä se lähtee liikkeelle. Monesti ekaa kertaa reseptiä kokeillessa sattuu "nailed it!", mutta ei välttämättä ymmärrystä, että miksi se onnistui. Myöhemmin saattaa tehdä helppoja virheitä ja samalla hoksaa, mitä tuli tehtyä aiemmin oikein. Oppii samalla välttämään samat virheet uusissa kokeiluissa.

 

[JZZ]

Teknisistä taidoista tärkeimmät on veitsitekniikka ja kypsennyslämpötilojen hallinta. Raaka-aineiden tuntemus on myös tärkeää, ja onkin hyvä testailla uusia raaka-aineita, niiden leikkaus- ja käyttötapoja jne jotta oppii hallitsemaan ne. Sen jälkeen kun oppii vielä tasapainon suolan, happojen ja makeuden tasapainotuksen niin ollaan jo hyvin pitkällä siinä, että ruoat harvemmin enää epäonnistuu. Resepteistä tärkeintä on ymmärtää mikä on sen ruokalajin onnistumisen suhteen tärkeää, sekä teknisesti, että raaka-aineellisesti. Yleensä itse luen muutamiakin eri reseptejä ja niistä yhdistellen sitten teen oman versioni, vaikka kyseessä olisi eka kerta (yleensä mulla on tieto mitä ruoasta pitäisi lopputuloksena tulla jo etukäteen).