Löytyykö kokkeja?

[thego]

kevyesti Lapin teemaa mukaillen, olla lakka-kinuski juustokakku, valmistettuna intiimisti kahteen pieneen irtopohjavuokaan. Tarkan ohjeen juustokakkuun saat tästä, vaihda vaan vadelmat lakoiksi ja puolitat ohjeen määrät.

Jos Lappi- teemalla mennään niin ehdottomasti kermassa haudutettua leipäjuustoa kera lakkahillon. Eli johonkin uunin kestävään astiaan pohjalle leipäjuustoa kuutioina, päälle kanelia sekä sokeria ja lopuksi kermaa sen verran, että juustot peittyvät. 200- asteisessa uunissa n. 10min tai kunhan juusto pehmiää. Lakkahillon voi laittaa tarjolle erilliseen astiaan tai laittaa suoraan herkun päälle.

 

[JiVe]

Lakkahillon voi laittaa tarjolle erilliseen astiaan tai laittaa suoraan herkun päälle.

Erikseen ehdottomasti. Tai jos lakkahilloa ei ole saatavilla, niin pienet kivet ajaa saman asian: maistuu samalta eli ei miltään ja tuntuu yhtä inhana hampaiden välissä :) Lakka on niitä Lapin "herkkuja", jota en vaan ole ikinä oppinut tajuamaan ja kyseessä ei ole, ettenkö olisi yrittänyt, sillä kersana joka jumalan syksy sieltä lapiserkuilta roudattiin lakkoja ämpäritolkulla.


Itse asiaakin piti kirjoittaman: itseäni kiinnostaisi kovasti ruuan fysiikka ja kemia. Osaisittekos suositella kirjallisuutta, millä tuohon maailmaan pääsisi käsiksi. EN tarvitse mitään sirkustemppuja, vaan ihan basicjuttuja. Olisi kovasti tahto oppia ja ymmärtää, että mitä hittoa siinä pannulla tapahtuu ja miksi.

 

[pedro]

Itse asiaakin piti kirjoittaman: itseäni kiinnostaisi kovasti ruuan fysiikka ja kemia. Osaisittekos suositella kirjallisuutta, millä tuohon maailmaan pääsisi käsiksi. EN tarvitse mitään sirkustemppuja, vaan ihan basicjuttuja. Olisi kovasti tahto oppia ja ymmärtää, että mitä hittoa siinä pannulla tapahtuu ja miksi.

Ainakin Anu Hopian kolumnit Tiede-lehdessä on olleet aika valaisevia, eikä mun mielestä mitenkään vaikeatajuisia. Sama nainen näyttää nykyään kirjoittavan Molekyyligastronomia-nimistä blogia, ja onpa saanut julkaistua kirjankin Kemiaa keittiössä. (Linkit Google-hakuun, Hopian blogiin ja kirjan kustantajan saitille.)

Vaikka vaikutankin Hopian mainoshenkilöltä, en sitä kuitenkaan ole; aikanaan lueskelin noita Tiede-lehden juttuja puolikiinnostuneena (ruuanlaitto ei varsinaisesti ole mulle sellainen juttu), ja totesin Hopian olevan ihan hyvä kirjoittaja. En seuraa tuota mainittua blogia enkä ole kirjaa lukenut, mutta äsken sanotun perusteella uskallan arvata, että aiheesta kiinnostuneen kannattaa nämä tarkastaa - ja kuvittelisin, että tuon blogin kautta varsinkin löytää lisävihjeitä jatkotoimenpiteitä varten.

 

[Rod Weary]

Ainakin Anu Hopian kolumnit Tiede-lehdessä on olleet aika valaisevia, eikä mun mielestä mitenkään vaikeatajuisia. Sama nainen näyttää nykyään kirjoittavan Molekyyligastronomia-nimistä blogia, ja onpa saanut julkaistua kirjankin Kemiaa keittiössä. (Linkit Google-hakuun, Hopian blogiin ja kirjan kustantajan saitille.)

Vaikka vaikutankin Hopian mainoshenkilöltä, en sitä kuitenkaan ole; aikanaan lueskelin noita Tiede-lehden juttuja puolikiinnostuneena (ruuanlaitto ei varsinaisesti ole mulle sellainen juttu), ja totesin Hopian olevan ihan hyvä kirjoittaja. En seuraa tuota mainittua blogia enkä ole kirjaa lukenut, mutta äsken sanotun perusteella uskallan arvata, että aiheesta kiinnostuneen kannattaa nämä tarkastaa - ja kuvittelisin, että tuon blogin kautta varsinkin löytää lisävihjeitä jatkotoimenpiteitä varten.

No nyt minuakin rupesi kiinnostamaan ruuanlaiton kemiallis-fysikaaliset reaktiot. Mulle kyllä nimenomaan se kokkaus on se juttu. Kiinnostaa itse asiassa aika paljonkin, miksi ruuasta tulee välillä hyvää ja välillä herkullista, vaikka raaka-aineet ovat lähes tismalleen samat. Nuo taikatemput kemiallisilla apuvälineillä eivät kyllä kiinnosta tippaakaan. Mutta ilmeisesti molekyyligastronomia ei ole pelkästään noilla pipeteillä ja tarkkuusvaaoilla leikkimistä. Tai ainakin itse ymmärrän käsitteen hiukan laajemmin. Otetaan helppona esimerkkinä vaikka sipulin ja valkosipulin kuullotus. Jos reseptissä sanotaan, että ruskistetaan sipulit, minä nimenomaan pyrin välttämään sitä ruskistusta. Siitä tulee kitkerä maku, kun tavoitteena on täyteläinen.

 

[Elazi]

Onko muut kuullu tarinaa, että poronkäristys kuuluu syödä ainoastaan haarukkaa käyttäen?

 

[thego]

Erikseen ehdottomasti. Tai jos lakkahilloa ei ole saatavilla, niin pienet kivet ajaa saman asian: maistuu samalta eli ei miltään ja tuntuu yhtä inhana hampaiden välissä :) Lakka on niitä Lapin "herkkuja", jota en vaan ole ikinä oppinut tajuamaan ja kyseessä ei ole, ettenkö olisi yrittänyt, sillä kersana joka jumalan syksy sieltä lapiserkuilta roudattiin lakkoja ämpäritolkulla.

Pakko nyt kysyä et kuka helvetti sulle sitä lakkahilloa on tehny jos se kiveltä on maistunu? :D Ite lakat toki on melko mitäänsanomattomia ja vaatii ainakin melkoisen määrän sokeria et niistä jotain irti saa. Siitäki huolimatta niistä maksetaan (tai ainakin ennen maksettiin) ihan järkyttäviä kilohintoja. En siis itekään mikään fani oo, mut se lakkahillo vaan toimii leipäjuuston kanssa.

Onko muut kuullu tarinaa, että poronkäristys kuuluu syödä ainoastaan haarukkaa käyttäen?

Eräs "saamelainen" joskus väitti minulle, että poronkäristys kuuluu syödä sekoittamalla kaikki ainekset sekaisin (käry, muusi, puolukka) ja tämän jälkeen popsia pelkkää haarukkaa käyttäen. Jokainen voi varmaan ainakin mielessään kuvitella millaiselta vauvanruokamössöltä se käry näyttää kun mukaan sekoittaa puolukat.

 

[Red Label]

Leipäjuustosta tulee ehdottomasti parasta, kun kermaan lisää fariinisokeria sekä kanelia. Lakkahillo skipataan kokonaan, tilalle tulee Jallu-Baileys-marinoituja lakkoja. En muuten tykkää lakoista, mutta nuo viinakset tuo marjan parhaat puolet esiin, tai jotain ;-)

 

[kakkonen]

Onko muut kuullu tarinaa, että poronkäristys kuuluu syödä ainoastaan haarukkaa käyttäen?

Hmm, itse kyllä sovellan tätä sääntöä ruokaan kuin ruokaan. Tai, no hernekeitossa voi tehdä poikkeuksen.

 

[JiVe]

Pakko nyt kysyä et kuka helvetti sulle sitä lakkahilloa on tehny jos se kiveltä on maistunu? :D Ite lakat toki on melko mitäänsanomattomia ja vaatii ainakin melkoisen määrän sokeria et niistä jotain irti saa. Siitäki huolimatta niistä maksetaan (tai ainakin ennen maksettiin) ihan järkyttäviä kilohintoja. En siis itekään mikään fani oo, mut se lakkahillo vaan toimii leipäjuuston kanssa.

Äiti. Ei se maistunut miltään ja tekstuuri oli sama, kuin olisi beachvolleyssä syöksynyt leuka edellä santaan.

Juustoleipä sen sijaan on ihan mainiota sellaisenaankin. :) Jaa niin, sukujuuret o varmaan joltain osin kainuussa.


Kiitoksia kirjavinkistä. Ihan hirveän kauas ei olisi näköjää tarvinnut mennä. Ja googleakin olisi tosin voinut kokeilla.

Myös mahdolliset dokumentit aiheesta kiinnostaisi. Muistan aikanaan nähneeni ylellä joku tanskalaisen dokkarin aiheesta ja siitä silloi jäi päähän juurikin se ajatus, että miksi joskus samoista aineista tulee ihan priimaa ja toisella kerralla jotain ihan muuta.

 

[TQoFE]

Sain kaverilta salaattireseptin, jota sitten hieman muokkailin. Sai kiitosta myös miespuoliselta syöjältä, joten ajattelin jakaa tännekin.

Marinoi (maustamattomat!) kanasuikaleet oliiviöljyssä ja sambal oelekissa, lisää snadisti suolaa ja mustapippuria. Sotke valkosipulidippi kermaviiliin ja jääkaappiin tekeytymään. Kasaa lautasille valmiiksi sopiva läjä jäävuorisalaattia ja kurkkuviipaileita, ja murenna päälle reilulla kädellä maissilastuja ja aurajuustoa. Lisää ananaspaloja. Paista kanasuikaleet ja lisää joukkoon cashew-pähkinöitä pari minuuttia ennen kuin kana on kypsää. Heittele tavarat pannulta salaatille. Lopuksi valkosipulidippiä koko komeuden päälle. Nauti kylmän valkkarin (esim. pinot grigio tai chardonnay) kanssa hyvässä seurassa.

On namia ja täyttävää, eikä ravintoarvoiltaankaan sieltä huonoimmasta päästä.

 

[Yläpesä]

Juustoleipä sen sijaan on ihan mainiota sellaisenaankin. :) Jaa niin, sukujuuret o varmaan joltain osin kainuussa.

Jaa juustoleipä? Siis kuten makkaraleipä? Tuo kielellinen omituisuus juontanee jonnekin sisäsiittoisen Pohjanmaan pimeisiin takahuoneisiin joissa syödään varmaan myös puuroaamua ja leipänäkkiä. Kainuussa ja Perä-Pohjolassahan nautitaan leipäjuuston ihanuuksista. Valmistaminen onnistuu myös jotenkuten kotikokkiasetuksilla.

 

[wundermann]

Jaa juustoleipä? Siis kuten makkaraleipä? Tuo kielellinen omituisuus juontanee jonnekin sisäsiittoisen Pohjanmaan pimeisiin takahuoneisiin joissa syödään varmaan myös puuroaamua ja leipänäkkiä. Kainuussa ja Perä-Pohjolassahan nautitaan leipäjuuston ihanuuksista. Valmistaminen onnistuu myös jotenkuten kotikokkiasetuksilla.

Huoh. Kainuussa nimenomaan syödään juustoleipää. Etelä-pohjanmaalla taas olen kuullut puhuttavan vain ja ainoastaan leipäjuustosta.

 

[velli-naama]

Jaa juustoleipä? Siis kuten makkaraleipä? Tuo kielellinen omituisuus juontanee jonnekin sisäsiittoisen Pohjanmaan pimeisiin takahuoneisiin

Mikähän meikä sitten on? Sukujuuret on Tampereella ja Viipurissa, syntyny oon Oulussa josta jouduin muuttaman Kuusamoon ja josta pääsin lopulta taikaisin Ouluun, missä asun nyt. Meillä puhutaan leipäjuustosta.

 

[DAF]

Väittäisin minäkin, että se on Kainuussa yleisesti nimenomaan juustoleipä. Aika paljon tuolla olleena.

 

[Yläpesä]

missä asun nyt. Meillä puhutaan leipäjuustosta.

Sanoohan sen järkikin, että juustoahan se on eikä leipää. Jos meni alueet sekaisin niin korjataan, että kainuulaiset ne ovat kummallisia kielen pahoinpitelijöitä, pohjanmaalaiset muuten vaan.

Josta jouhevasti sitten eteenpäin kysymykseen: mikä on oman maakuntasi herkullisinta antia maailman kulinarismikartalle?

 

[banaaninviljelijä]

Ei se mitään leipäjuustoa tai juustoleipää ole. Se on Kumijuustoa. Sitä kun kylmänä järsii, niin tuntuu kuin pyyhekumea söisi. Ja kyllä, olen pikkupoikana purrut pyyhekumea,joten osaan verrata.

 

[Bobcat]

Ei se mitään leipäjuustoa tai juustoleipää ole. Se on Kumijuustoa. Sitä kun kylmänä järsii, niin tuntuu kuin pyyhekumea söisi. Ja kyllä, olen pikkupoikana purrut pyyhekumea,joten osaan verrata.

Olen minäkin pyyhekumia järsinyt, mutta pyyhekumea en ole maistanut.

 

[fiftyeight]

Sain kaverilta salaattireseptin, jota sitten hieman muokkailin. Sai kiitosta myös miespuoliselta syöjältä, joten ajattelin jakaa tännekin.
- - -.

Kiitos tästä jakelusta. Oli varsin antoisa kokemus ja juuri sopivaa lauantai-illan nautiskeluksi. Sambal oelekin annostelussa kannattanee ottaa huomioon toisenkin syöjän mielipide, sitä kun on helppo lisätä itselle jos pitää tulisemmasta. Mutta kaiken kaikkiaan hyvää, lisäksi vielä helppo ja nopea laittaa.

 

[Rod Weary]

Kiitos tästä jakelusta. Oli varsin antoisa kokemus ja juuri sopivaa lauantai-illan nautiskeluksi. Sambal oelekin annostelussa kannattanee ottaa huomioon toisenkin syöjän mielipide, sitä kun on helppo lisätä itselle jos pitää tulisemmasta. Mutta kaiken kaikkiaan hyvää, lisäksi vielä helppo ja nopea laittaa.

Minusta sambal on lähinnä suolaista, ei kovinkaan tulista. Vaikea sillä on marinoida läskit niin, että tuntuu.

 

[thego]

Minusta sambal on lähinnä suolaista, ei kovinkaan tulista. Vaikea sillä on marinoida läskit niin, että tuntuu.

Piti kysymäni onko tää juuri sitä helvetin suolasta tahnaa, eli ilmeisesti on. Kerran vaan maistanu joten paha sanoa mausta kun päällimmäisenä tulee se suola. Muistaakseni jotain 10% oli suolaa?

E: Lauantaina tuli syötyä ehkä elämäni parhaat Entrecôte pihvit. Lihat lillu marinaadissa (öljyä, punkkua, valkosipulia, pippuria) reilun vuorokauden jonka jälkeen lihat huoneen lämpöön ja pahimmat nesteet pois talouspaperilla. Pannu kuumaksi, hyvä väri pintaan ja uunissa loppukypsennys 60-asteeseen. Kaveriksi punaviinikastiketta, lohkoperunoita ja uunissa paahdettua paprikaa. Ihan sairaan hyvää, sellasta ruokaa mistä voisin raflassa maksaa yli parikymppiä.

Lihan hinta muuten oli 12,90€/kg paikallisessa Supermarketissa joka on ihan käsittämätön. Kevyesti parasta pihvilihaa.

 

[Mr.Fox]

Sain kaverilta salaattireseptin, jota sitten hieman muokkailin. Sai kiitosta myös miespuoliselta syöjältä, joten ajattelin jakaa tännekin.

Kiitokset tästä! Itsekin vähän muokkailin ohjettasi.

Kuutioin muutaman siivun paahtoleipää. Kanapalojen valmistuttua heitin pannulle vähän lisää oliiviöljyä ja muutaman murskatun chilimarinoidun valkosipulikynnen. Heitin melkein heti perään leipäkuutiot paahtumaan miedolle lämmölle. Mausteita päälle oman maun mukaan. Ei niistä ehkä ihan tyylipuhtaita krutonkeja tullut, mutta sopi tuon kanasalaatin päälle kuin nenä päähän. Cashew-pähkinät ja maissilastut tosin jätin sitten tästä kokeilusta kokonaan pois, kurkkuviipaleet korvasin kirsikkatomaateilla jne.

 

[Rocco]

Homejuusto, munajuusto, leipäjuusto, tuorejuusto... Onhan se leipäjuusto täällä Vaasassakin.

 

[Vanha Len]

Noniin kaikki kotikokit, nyt pikkuisia tippejä vastaanotetaan. Ostin eilen kaupasta John Westin savustettuja ostereita öljyssä ja ajattelin niistä väsätä jotain pikkuista naposteltavaa. Pakkauksen kannessa näyttää tarjoiluehdotuksena olevan suolakeksit ja jokin tuorejuustolevite. Tämä ei ole laisinkaan huono vaihtoehto ja ajattelin yhtenä vaihtoehtona toimia seuraavasti:

Teen sitruunan mehusta, valkosipulista ja runsaasta tillisilpusta marinadin, johon sekoitan osterit noin tunniksi. Suolakekseiksi LU:n paprikan makuisia ja katkaraputuorejuustoa levitteeksi. Osterit suolakeksien päälle niin, että tilliä jää niihin runsaasti. Lisukkeeksi tapaseja tyyliin kylmäsavulohi, marinoidut valkkarit ja aurinkokuivattu tomaatti.

Toinen vaihtoehto on lämmin purtava eli osterit etanapannuun ja valkosipulivoi tai sinihomejuusto perään. Paahtoleipää ja olutta frendeiksi.

Oisko jotain muuta vinkkiä näihin? Ai niin...risottoon ehkä paellamaisesti?

 

[TQoFE]

Oisko jotain muuta vinkkiä näihin? Ai niin...risottoon ehkä paellamaisesti?

IMHO eivät oikein sovellu risottoon, jonka tarkoitus on kuitenkin olla "raikkaan makuinen".

Nuo olivat mielestäni melko suolaisia ja vähän "tunkkaisia", joten melkein menisin maustamattomalla tuorejuustolla ja ehkä tuoreella chilillä, sekä tapaksilla, tuc-kekseillä ja todella kylmällä, kuivalla valkkarilla.

Tietty etanapannulle aurajuustonkin kanssa saattaa toimia, mutta vaatii sitten todella paljon rakkautta suolaan.

 

[Vanha Len]

IMHO eivät oikein sovellu risottoon, jonka tarkoitus on kuitenkin olla "raikkaan makuinen".

Juu ja mulle tuli mieleen risotosta oikeastaan paellamainen väännös, jossa simpukat kuitenkin viihtyvät makunsa puolesta aika hyvin.

EDIT. Piti vielä kysyä, että mitäs mieltä olet tuosta marinoinnista sitruunalla? Sehän leikkaa melko hyvin hapokkuudellaan tuota suolaisuutta ja "raakakypsyttää" osterita.