Tuli tehtyä (ja samalla maistettua) pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran oikeaoppista risottoa, ja veihän se kielen täysin mennessään.
Makukäsitykseni risotosta oli ennen tätä siis se ala-asteen mönjä missä oli kuivaksi keitettyä riisiä, kanasoiroja ja hernemaissipaprikaa,
Tähän vahva sama!
Reilu vuosi sitten kuulin ensimmäistä kertaa sellaisesta "pakollisesta mökki-risotosta" - "obligatorisch Lüscherz-risotto". Noh, tietysti välittömästi mieleen tuli se ala-asteen kammottava, kuiva ja oksennusreaktioita tuottava "risotto". Hieman on mielipiteeni vaihtunut tässä ajan kuluessa. On se vain jotain niin erilaista, kun risoton tekee keski-Eurooppalaiseen/italialaiseen tapaan.
Valmistelut:
- pilko sipuli
- laita kuivatut sienet (~4-5dl?) likoamaan veteen
Resepti taitaa mennä suunnilleen näin:
- pannulle reilusti oliiviöljyä ja pilkottu sipuli kuullottumaan
- seuraavaksi riisit hieman paistumaan ja melko pian perään pikkupullo (2dl?) valkoviiniä
- mausteita: suolaa ja boullonia (?) - olisiko tuo nyt sitten joku... "lihaliemimauste"?
- lisätään sekaan lionneet sienet ja jatketaan hiljalleen hauduttamista
- vettä lisätään koko ajan (viinin jälkeen) siten, että kaikki pysyy sopivan kosteana
- missään vaiheessa risotto ei saa päästä liian kuivaksi - toisaalta risottoa ei myöskään "uiteta"
- tässä vaiheessa sekaan voi lisätä myös juustoraastetta (*) - EI kuitenkaan pakollista
- melko loppuvaiheessa 3-4 annospussia sahramia
- aivan lopussa lisätään maun mukaan Mascarponea - 4-5-6 hengen annokseen 0,5-1 purkkia
Voilá - Touché
Risotto valmistuu tässä tapauksessa ulkogrillissä noin toisen maailmansodan aikaisessa valurautapannussa vajaassa tunnissa (~45min?). Tämä resepti vie joka tapauksessa kielen mennessään - lautasella päälle ripotellaan vielä oman maun mukaan juustoraastetta (*).
Omaan makuuni koko setti toimii ehdottomasti parhaiten cordon bleun (sveitsinleike?) ja aivan perus(-vihreän-)salaatin kanssa.
(*) juustoraaste: tähän kai voi valita lähes mitä tahansa esim. italialaista pasta-juustoraastetta; parmesania tms. Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Le Gryu... Le Gury... Le Guyr... äh... Greyerzer, kuten Sveitsin saksankieliset asian ilmaisevat. Gryjääri, kuten mulle tuon ääntämistä härmässä opetettiin.
EDIT: ai niin, risotto, cordon bleu, perus-salaatti kaipaa kaverikseen jotain leipää. Inselbrotia ei varmasti Suomesta saa, mutta joku limppu-tyylinen ratkaisu toimisi käsittääkseni paremmin kuin hyvin.