Mainos

Löytyykö kokkeja?

  • 589 849
  • 2 913

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
- - -
Hapansilakassa ja hakarlissa haju on itse asiassa pahempi kuin maku. Nenästä kiinni, suu täyteen, nielaisu ja snapsi päälle. Toimii kyllä.

En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitää "syödä" niin että keskittyy vain siihen ettei mikään haise eikä maistu. Ja snapsi päälle.

Pikkupoikana inhosin maksaa sekä kaalipataa. Pakko oli kuitenkin syödä. Siinä vain meni litra maitoa ja puolikas ruisleipä että sai annoksen alas.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Nenästä kiinni, suu täyteen, nielaisu ja snapsi päälle. Toimii kyllä.

Miten helvetissä tuo muka toimii? Ei kai jotain pidä heittää ääntä kohti tuollaisella rituaalilla ja sitten vielä yrittää nauttia siitä. Paljon helpompaakin apetta on olemassa. Tosin jos pitää mädätetystä safkasta niin mikäpä ettei?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitää "syödä" niin että keskittyy vain siihen ettei mikään haise eikä maistu. Ja snapsi päälle.

Pikkupoikana inhosin maksaa sekä kaalipataa. Pakko oli kuitenkin syödä. Siinä vain meni litra maitoa ja puolikas ruisleipä että sai annoksen alas.

Pakko ei ole muuta kuin verot ja kuolema. Sanovat ainakin Islannissa että hakarliin pitää oppia. Onhan se ensimmäinen reaktio ammoniakin hajuun varmasti biologisesti säädelty yökötysrefleksi. Kumma kyllä, myös (tai varsinkin) makuaisti on sellainen että se "kehittyy", mikä näkyy ja tuntuu tottumisena ja kyllästymisenä sekä uusien erikoistenkin makujen etsiskelynä. Voimakkaat ja toisaalta erittäin hienovaraiset makuvivahteet kiehtovat ainakin itseäni. Monenkin ruoan kohdalla on käynyt niin että alun epämiellyttävyys on oppimisen ja tottumisen kautta muodostunut rakkaudeksi, jopa intohimoksi. Suomalaisten viehtymystä vaikka salmiakkiin kummastellaan hyvin monissa kulttuureissa. Ja yhtä barbaarisena pidetään jotain suolalohen syömistä, missä kyse lienee enemmän jostain mielikuvista kuin itse mausta.

Miten helvetissä tuo muka toimii? Ei kai jotain pidä heittää ääntä kohti tuollaisella rituaalilla ja sitten vielä yrittää nauttia siitä. Paljon helpompaakin apetta on olemassa. Tosin jos pitää mädätetystä safkasta niin mikäpä ettei?

Kuten sanottua, joku tykkää Aura-juustostakin vaikka se jos mikä on järkyttävää mädäntynyttä maitoa. Eivätkä hienostuneet punaviinitkään nahkaisine "tallinpohjan" tuoksuineen (mädätyksen sivutuotteita) sen kummempia lajeja ole. Tuo tapa huuhdella snapsilla/akvavitilla hakarlin haju (ei maku) nyt on vain hätäisille ja tottumattomille. Sitten kun makuun on koukussa, ei mitään varsinaisia huuhteluaineita toki kaivata.

Onhan tuo suomalainenkin kansanperinneruoka. Päätalon kirjoissa haikaillaan "kesäytyneen" särjen perään ja käytännössä kyse on samasta ruoasta, missä silakan on korvannut helpommin saatavilla oleva särki.
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En ole ko. ohjelmaa kuullut, mutta olen melko luotettavina pitämistäni lähteistä saanut sen kuvan, etteivät ne lihassyyt oikeasti sulkeudu pintaa ruskistettaessa.

Tuo on tosiaan jo vuosia sitten osoitettu myytiksi, joka silti tuntuu elävän jopa tiettyjen julkkiskokkien uskomuksissa. "Kiinni" paistamisen todellinen pointti on hakea Maillardin reaktiota lihan pintaan maun johdosta. Joissain yhteyksissä uskotaan lihan nesteiden vetäytyvän tasaisesti ympäri könttiä, mutta kyseessä on jotain korkeampaa molekyylien muodon/asettumisen muutoskikkailua, jossa sinänsä neste ei juurikaan liiku mihinkään.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Olen viime aikoina katsellut muutaman kerran Jamie Oliverin 30 minuutin kokkausohjelmaa kun on töistä päässyt ajoissa kotiin. Oltiin hänestä mitä mieltä hyvänsä, niin aika mukavasti sieltä on saanut ideoita tehdä hyvännäköisiä, mutta helppoja ruokia.

Pari juttua, mitä aion lähiaikoina kokeilla, on kanapiiras sekä lohi-katkarapu-parsavuoka.

Yritin etsiä noita reseptejä Subilta ja Katsomosta, mutt juuri noita en sieltä löytynyt. Täytyy katsoa miten hätäisesti tehdyt muistiinpanoni toimivat.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Olen viime aikoina katsellut muutaman kerran Jamie Oliverin 30 minuutin kokkausohjelmaa kun on töistä päässyt ajoissa kotiin. Oltiin hänestä mitä mieltä hyvänsä, niin aika mukavasti sieltä on saanut ideoita tehdä hyvännäköisiä, mutta helppoja ruokia.

Pari juttua, mitä aion lähiaikoina kokeilla, on kanapiiras sekä lohi-katkarapu-parsavuoka.

Yritin etsiä noita reseptejä Subilta ja Katsomosta, mutt juuri noita en sieltä löytynyt. Täytyy katsoa miten hätäisesti tehdyt muistiinpanoni toimivat.

Mä pidän Jamien tavasta tehdä ruokaa. Mm. pizzapohja ja vaalea leipä tulee tehtyä joka kerta hänen reseptinsä mukaan - toimii vain niin pirun hyvin. Samoin risoton idea mulla on Jamielta aikanaan opeteltu ja myöhemmin enemmän omaan makuun tuunattu.

Reseptejä kannattaa käydä etsimässä myös Jamie Oliver | Official site for recipes, books, tv, restaurants and food revolution -sivuilta, vaikka tuolla tosin Englanniksi ovatkin.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Älä kuitenkaan pihvejä paistaessa anna niiden rauhoittua 40 minuuttia. Testissä oli 1,6 kiloinen köntti possua.

Oiskohan nyrkkisääntönä pihvien vetäytymiselle ajallisesti 2x valmistusaika...? Korkeintaan 10 minsaa kunnon foliokäärössä ettei jäähdy liikaa. Jos siis pihvi noin 200 grammaa ja mediumilla mennään. Paistoaika per puoli max 3 minuuttia. Kannattaa tarkastaa tuo kypsyysaste leikkaamalla koepala lihasta ellei ole lämpömittaria. Mediumissa muistaakseni lämpömittarilla mitattuna jotain 60 ja 70 asteen välissä. En jaksa googlettaa:)

Tuollainen ohuella piikillä varustettu digitaalinen lämpömittari on muuten ihan loistava vehje keittiössä. Pihvien sisälämpötila on asteen tarkkuudella oikein eikä tarvi leikellä lihaa. Kesällä kaasugrillin kanssa toimii myös hyvin.
Pihvithän voi myös paistaa nopeasti molemmin puolin ja viimeistellä uunissa jos haluaa.
Tuo paistoaika toimii nyrkkisääntönä, mutta kun pannuja ja liesiä on niin erilaisia, tulos voi olla mitä vain. Valurautapannu paistamiseen, tai valurautainen parilapannu. Kuumennetaan ns helvetin kuumaksi ja sitten pihvit sinne (maksimissaan saa pannun pinta-alasta peittyä noin puolet, jos enemmän niin pannu ei pysy riittävän kuumana ja ns kyykkää, eli alkaa keittää lihaa paistamisen sijaan).
Pihvit pitää ottaa huoneenlämpöön tunti pari ennen paistamista ja pinta kuivata esim talouspaperilla ennen paistamista.

Jos valurautapannu on hyvä ja paksu voi lieden kääntää tosi pienelle kun pihvit on 1-2 minuuttia ollut pannulla. Loppuajan pannu pitää itseään riittävän kuumana, mutta ei polta pihvejä (kuten tekisi jos levy olisi täysillä loppuajan.)
Huhuista poiketen suolan voi ihan oikeasti laittaa jo ennen paistamista - tästä on kaksi koulukuntaa, enkä ole eroja huomannut.
Nuo aikaisemmin kirjoitetut perusjutut pannun ja lihan kanssa ovat paljon tärkeämmät.
64-67 astetta on mediumille hyvä, jos ottaa folion sisälle vetäytymään, voi lopettaa paistamisen tuossa 63-64 kohdalla koska pihvi jatkaa hetken vielä kypsymistä foliossakin.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
64-67 astetta on mediumille hyvä, jos ottaa folion sisälle vetäytymään, voi lopettaa paistamisen tuossa 63-64 kohdalla koska pihvi jatkaa hetken vielä kypsymistä foliossakin.

Nämä on varmaankin hyvin pitkälle makuasioita, mutta mun mielestä sopivaan lopputulokseen (olen kuvitellut n. mediumiksi) pääsee n. 58 asteen sisälämpötilassa - sitten folion ja keittiöpyyhkeen sisään vetäytymään.

Samoin en ole huomannut eroa siinä, laittaako suolat pintaan ennen vai jälkeen paistamisen. Yleensä tulee laitettua ennen.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Nämä on varmaankin hyvin pitkälle makuasioita, mutta mun mielestä sopivaan lopputulokseen (olen kuvitellut n. mediumiksi) pääsee n. 58 asteen sisälämpötilassa - sitten folion ja keittiöpyyhkeen sisään vetäytymään.

Jep, toisen medium on toisen raaka jne.
 

Tuamas

Jäsen
Jos valurautapannu on hyvä ja paksu voi lieden kääntää tosi pienelle kun pihvit on 1-2 minuuttia ollut pannulla. Loppuajan pannu pitää itseään riittävän kuumana, mutta ei polta pihvejä (kuten tekisi jos levy olisi täysillä loppuajan.)

Näkisin että valurautapannun ohella myös Swiss Diamondin pannut ovat melko päteviä pihvin paistamiseen. Paisto-ominaisuuksiltaan melkoisen lähellä valurautapannuja, mutta silti pinnoitettuja eli puhdistus on kohtuullisen vaivatonta.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Näkisin että valurautapannun ohella myös Swiss Diamondin pannut ovat melko päteviä pihvin paistamiseen. Paisto-ominaisuuksiltaan melkoisen lähellä valurautapannuja, mutta silti pinnoitettuja eli puhdistus on kohtuullisen vaivatonta.

Epäilemättä hyviä, tosin lämmönvarauskyvystä tai miten kestää oikein kovaa kuumuutta (epäilen että ei kestä vaan menee kuperaksi), en nähnyt mitään mainintaa. Sitten pinnoite, ajan kanssa kuluu, tosin ehkä hitaammin kuin muut. Ei valurautapannut puhditus muuten ole sekään vaativaa.
Ja hinta tuolla pannulla... sillä saa 3-4 valurautapannua, tai valurautapannun ja pari hyvää kokin veistä.
Testaisin tuota varmaan jos hinta olisi vähän järkevämpi.
 

Tuamas

Jäsen
Epäilemättä hyviä, tosin lämmönvarauskyvystä tai miten kestää oikein kovaa kuumuutta (epäilen että ei kestä vaan menee kuperaksi), en nähnyt mitään mainintaa. Sitten pinnoite, ajan kanssa kuluu, tosin ehkä hitaammin kuin muut. Ei valurautapannut puhditus muuten ole sekään vaativaa.
Ja hinta tuolla pannulla... sillä saa 3-4 valurautapannua, tai valurautapannun ja pari hyvää kokin veistä.
Testaisin tuota varmaan jos hinta olisi vähän järkevämpi.

No, en noita mutkalle ole saanut vaikka aika kovaa kohtelua ovat saaneet ja pihvit tehdään oikeaoppisesti, pinnoitteessa alkaa nyt kolmen vuoden käytön jälkeen näkyä, mutta menen varmaan testaamaan miten "rajoitettu elinikäinen takuu" toimii.
Hackmannin jätepannut sen sijaan menivät alle vuodessa sekä mutkalle että pinnoite lähti.

Hinta on toki kova, mutta kun käyvät kaikkeen ruuanlaittoon ja toimivat hyvin, niin mielelläni harrastukseen sen verran investoi. Toki noita saa melko usein 15-30% alennuksella esim. Sokokselta.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ei valurautapannut puhditus muuten ole sekään vaativaa.
Ei ainakaan Pekka Terävän (Olo, Michelin*) metodilla. Rento pyyhkäisy kuivalla pyyhkeellä ja that's it. Tuo taisi olla siinä pätkässä, missä hän opetti Mikko Kivistä paistamaan pihviä.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Ei ainakaan Pekka Terävän (Olo, Michelin*) metodilla. Rento pyyhkäisy kuivalla pyyhkeellä ja that's it. Tuo taisi olla siinä pätkässä, missä hän opetti Mikko Kivistä paistamaan pihviä.

heh, kai se käy noinkin. Itse olen tehnyt näin. Levy ja pannu kuumana, tilkka vettä sinne ja nopeasti harjalla, vesi pois, huuhtaistaan juoksevassa vedessä ja kuiva pyyhe.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Valurautapannulla otan pinnat lihoihin ja uunissa viimeistelen, ellei pihveistä ole kyse. Ne paukutan loppuun saakka pannulla yleensä. Uunin parina on sisälämpömittari, joka on mielestäni aivan ehdoton kypsennykseen ainakin kaltaiselleni puuhastelijalle. Merkittävin ero on possussa ja kanassa, jotka tein yleensä liian kuiviksi ilman mittaria. Nyt lataan ne 69 asteeseen mittarin mukaan ja annan hetken vetäytyä. Mehukasta tavaraa, ero johonkin kuivaan broilerinrintaan on todella suuri. Naudan ja lohen kypsennän n. 55 asteisiksi.

Tässä vähän osviittaa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan hiukan alhaisempia kypsyyksiä ja kärsivällistä vetäytymistä. Mehukas liha palkitsee! Kertaakaan en ole ripuloinut kanan tai possun jälkeen, kunhan muistaa ottaa lämmön puolivälistä lihaa. Vaimonikin, joka oli aiemmin aika kranttu vähänkään punertavalle lihalle, on alkanut tajuta hyvän päälle.
 
Viimeksi muokattu:

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Paisto-ominaisuuksiltaan melkoisen lähellä valurautapannuja, mutta silti pinnoitettuja eli puhdistus on kohtuullisen vaivatonta.

Mitä mieltä porukka on keraamisista pinnotteista?
Mulla pari Le Creuset paistoastiaa ja ne ovat järjestäen toimineet erittäin hyvin, toinen on uutena ostettu iso pata ja toinen kattila kaatonokalla oli todellinen löytö kirpparilta femmalla.

Itsellä normi "hackmann" pinnotteet eivät kestä kuin noin vuoden kasareissa joita käytän liki päivittäin. Saman asian ajaa se IKEA:n "parempi" sarja, hintakin on järkevämpi. Swiss Diamondia olen haikaillut mutta vielä en ole raaskinut toista sataa sijoittaa kun eniten itsellä on käyttöä isolle kannelliselle kasarille.

Onkohan nämä ihan skeidaa?
Groupon Kitchen: Säästä 67% verkkokaupassa

Tuota laatikkoa/diiliä myydään muualla euroopassa noin 59€ hintaan.


_
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Valurautapannun puhdistuksesta sen verran, että itse annan pannun jäähtyä ja nykäisen kuumalla vedellä sekä tiskiharjalla puhtaaksi ynnä kuivaan. Jos kyseessä on ollut jokin vähemmän sottaava raaka-aine, saatan vain pyyhkäistä puhtaaksi. Jos taas pannu on päässyt palamaan, annan hetken liota kuumaa vettä siinä ja tykitän harjalla puhtaaksi. Kuumalle pannulle en menisi vettä lisäämään, en ainakaan kylmää.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tuli hankittua viimeinkin uudet veitset ja löytyikin alennettuun hintaan hyvät työkalut. Fiskarsin Functional Formal Pro - sarja, joka sisältää kokkiveitsen, Japanilaistyylisen santokuveitsen, leipäveitsen, pienen keittiöveitsen sekä vihannesveitsen. Kahvat ovat kumioitu ja terät taottua saksalaista terästä. Erittäin hyvin sopivat meikäläisen kouraan ja ovat jo pakkauksesta otettuina aivan saakelin hyvässä terässä. Tämän tiedän entisenä lihanleikkaajana.

Alkuperäinen hinta setille jotain 99 euroa...nyt kun paketti oli hieman rikki niin 75 eurolla lähti mukaan koko paska.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tuli hankittua viimeinkin uudet veitset ja löytyikin alennettuun hintaan hyvät työkalut. Fiskarsin Functional Formal Pro - sarja, joka sisältää kokkiveitsen, Japanilaistyylisen santokuveitsen, leipäveitsen, pienen keittiöveitsen sekä vihannesveitsen. Kahvat ovat kumioitu ja terät taottua saksalaista terästä. Erittäin hyvin sopivat meikäläisen kouraan ja ovat jo pakkauksesta otettuina aivan saakelin hyvässä terässä. Tämän tiedän entisenä lihanleikkaajana.

Itselläni ollut tuo perus Functional Formal -sarja käytössä jo kohta kymmenen vuotta. Veitsitukissa mulla Fileointi-, Leipä-, Iso Kokin- , Juures- ja Vihannesveitsi + Sakset. Ei mitään moitittavaa, näillä pärjää erittäin hyvin ja linkistä löytyvä teroitin hoitaa hyvin teroitushommat.

_
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Itselläni ollut tuo perus Functional Formal -sarja käytössä jo kohta kymmenen vuotta.

Tuolla setillä olen itsekin vetänyt mutta nyt pitkän käytön jälkeeen terät ovat jotenkin "peltisiä" ja ovat täynnä pieniä lovia eivätkä pysy kovinkaan pitkään terässä. Laatu kun ei ole kummoinenkkaan. Hyviä peruspuukkoja kylläkin. Fileointiin hankin Martinin kumikahvaisen ja teflonteräisen meisselin. Kyllä kelpaa fileoida ahvenesta taimeneen. Isommat hauet sitten vaativatkin jo vesurin:)
 

Mosku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lieksan hurtat
Nyt kun veitsistä puhutaan niin sanokaapas sitten sellainen laadukas veitsisarja joka kannattaisi ostaa? Onko tuo Fiskarsin setti sellainen millä veistelen 10 vuotta?
Ja seuraava kysymys: Onko olemassa hyvää valkosipulin puristinta?
 

RauMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Detroit Red Wings
Ja seuraava kysymys: Onko olemassa hyvää valkosipulin puristinta?

Ei ole. Veitsellä vaan.

Laitoin jo avautumisketjuunkin mutta avautui tänään kuinka helkkarin helppo on tehdä bearnaisekastike nollasta kotona. Makukin sitä luokkaa ettei paljon järkisyitä löydy teollisen puolivalmisteen käyttämiseen.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Nyt kun veitsistä puhutaan niin sanokaapas sitten sellainen laadukas veitsisarja joka kannattaisi ostaa? Onko tuo Fiskarsin setti sellainen millä veistelen 10 vuotta?
Ja seuraava kysymys: Onko olemassa hyvää valkosipulin puristinta?

Tuo mainitsemani veitsisarja menee hamaan loppuun saakka jos viitsii hoitaa veitsiä eli puuhdistaa ja teroittaa...sekä pitää erillään muista veitsistä. Valosipulia ei kannata puristaa vaan silputa puukolla pieneksi. Vie todella pienen ajan eikä riko valkkaria "muusiksi".
 

BattleHymn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara, Liverpool FC
Nyt kun veitsistä puhutaan niin sanokaapas sitten sellainen laadukas veitsisarja joka kannattaisi ostaa? Onko tuo Fiskarsin setti sellainen millä veistelen 10 vuotta?

Ehdottomasti Sanelli. Oman veitsi sarjan ostin jo toistakymmentä vuotta sitten ja täytyy sanoa että en ole pettynyt. Päivittäin käytyän veitsiä työssäni (kokki siis) Sanelli laadukkain veitsi mitä olen käyttänyt.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Ehdottomasti Sanelli. Oman veitsi sarjan ostin jo toistakymmentä vuotta sitten ja täytyy sanoa että en ole pettynyt. Päivittäin käytyän veitsiä työssäni (kokki siis) Sanelli laadukkain veitsi mitä olen käyttänyt.

Sanellia täälläkin käytellään. Erittäin hyvä kahvat ja pysyy pitkään terävänä teroituksen jälkeen.



By the way,

Kertokaas hyviä ideoita padassa (uunissa) valmistettavia ruoille? Tuli vihdoin hankittua kauan kaivattu reilumman kokoinen valurautapata.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös