Kiitokset mietteistä. Voi olla, että päädyn makeaan paprikaan ihan jo koostumuksenkin vuoksi. Tykkään, että ruoassa on selkeä rakenne, tietysti riippuen hiukan ruokalajista. Pakko olla sen verran rikkuri, että varmaan kanan ja katkat laitan samaan satsiin. Vanhan Lenin sienet voisivat natsata myös hyvin, tai itse pidän ruskistetuista herkkusienistä oikeastaan missä vain. Kerma tai juustot ei ehkä tuohon sovi mun makuuni, tulee liian raskasta. Valkkarin sinne kyllä heitän, eilen ei vain ollut kaapissa.
Joillekin on kuulemma hyvin tärkeää se, että he noudattavat pilkulleen ohjeita. Onhan siinä se vinha perä, että sitten kai saa sitä, mitä tilaa, mutta mun mielestäni se on jollain tapaa kahlehdittua touhua. Minne jää persoona! Tietysti jotain oikein erikoista kokeillessani pyrin olemaan tarkka mitoissa yms., mutta harvoin pikku poikkeamat kuolemaksi ovat. Muutenkin on kiva kokeilla itse, kuinka eri ainekset natsaavat, koska olen hiukan itsekäs ja tykkään sanoa, että tämä on aivan oma luomus. Toki sitten niitä hutejakin sattuu tasaisesti, mutta alas on kaikki tähän saakka menneet, vaikkei mitään suoranaisia nautintoja olisikaan olleet.
Viimeksi kun väsäsin jauheliha-tomaattikastiketta, liottelin tähtianiksia soosissa. Ihan kiva pikku sävy niistä tarttui mukaan. Ja hunaja käy joka paikkaan.
