Löytyykö kokkeja?

[Vili#16]

Soijarouhe nyt on sellaista gloryhunter-trendimurskaa, jonka tärkein tehtävä on näyttää jauhelihalta, ei maistua siltä. Sama koskee tietenkin tofua, joka myös näyttää joltakin, mutta ei maistu miltään. Tottahan uskomattoman määrän mausteita voi imeyttää siihenkin pääsemättä kuitenkaan eroon totuudesta: ei maistu miltään.

Paskapuhetta. Jos osaa vaan tehdä, niin noista saa hyviä settejä. Toki jos kerran tekee jonkun tofupihvin ilman marinointia, niin paskaahan se on. Itsekin aluksi ajattelin ihan samalla tavalla, mutta nyt kun noita on tehty vähän enemmän, niin jo saa maukasta ruokaa aikaan. Antakaa enemmän kuin yksi mahdollisuus.

 

[Uleåborgir]

Paskapuhetta.

Tässä tofu-lätinässä pointiina onkin juuri se, että itse tofu tai soijarouhe eivät maistu miltään, mutta maustettuna ne maistuvat mausteille. Varmasti tofu ajaa asiansa tosiolevana pannussa ja lautasella, mutta jos ajatellaan soijaa das Ding and sich , emme juuri kostu. Vettä ja proteiinia.

 

[Taito-Ojanen]

Tässä tofu-lätinässä pointiina onkin juuri se, että itse tofu tai soijarouhe eivät maistu miltään, mutta maustettuna ne maistuvat mausteille. Varmasti tofu ajaa asiansa tosiolevana pannussa ja lautasella, mutta jos ajatellaan soijaa das Ding and sich , emme juuri kostu. Vettä ja proteiinia.

Tottahan tuokin, mutta mielestäni sama pätee esim. kalkkunaan. Sellaisenaan täysin mautonta ruokaa, jossa on lihan koostumus, muttei mitään makua. Silti oikein maustettuna, marinoituna tai osuvan kastikkeen kanssa mitä mainiointa herkkua.

 

[Tpip]

Porsasrulla parmesaani-pinjansiemen-aurinkokuivattutomaatti-persijlatäytteellä

Porsaan ulkofile on kohtuullisen edukasta kamaa, joten sitä tulee aika paljon syötyä ihan arkenakin. Meillä usein tulee ostettua tarjouksesta iso file ja vedettyä pihveiksi parin kappaleen "annospusseissa" pakkaseen. Aamulla lihat jääkaappin sulamaan ja duunin jälkeen mausteet pintaan ja pannulle. Salaatin kera todella nopea ja terveellinen illallinen.

Enivei, tuli perjantaina ostettua kaupasta taas kerran lähituottajan ulkofile, tosin tällä kertaa ihan sunnuntairuoaksi. Ajateltiin tehdä rulla, eli file kalvoista puhtaaksi ja parilla viillolla isoksi levyksi, täytteet väliin ja rullalle, hammastikuilla tai puuvillalangalla kiinni, pinta pannulla ja uuniin hetkeksi.

Täytteeksi tällä kertaa parmesaania, köntistä sen verran raastimella, että porsas"levy" saa sitä joka kohtaan, paahdettuja pinjansiemeniä, aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta persiljaa. Kaikkialle tarvitsee tietysti sipulia, joten salottisipuli ja valkosipulin kynsi kuutioiksi kuullotus pannulla ja levitys taas possulevylle.

Pinjansiemenet hetkesi kuivalle kuumalle pannulle, jotta tummuvat. Tämän jälkeen siemenet, aurinkokuivatut tomaatit ja persilja blenderiin, vähän hunajaa, puristus sitruunamehua, suolaa & pippuria ja kevyt pyöräytys blenderissä tahnamaisen olomuodon saavuttamiseksi. Tahna porsaalle, rullaus, kinnitys ja väriä pintaan pannulta ja uuniin 200 astetta ja ~10min, jonka jälkeen uuni vajaaseen 175:een ja ~25-30min.

On siis tällä hetkellä uunissa, saa nähdä mitä tulee, todennäköisesti jotain hyvää.

Tarvitaan:
- ~700g porsaan ulkofiletta
- 1-2 salottisipulia
- 1 valkosipulin kynsi
- pussillinen pinjansiemeniä
- 5-6 aurinkokuivattua tomaattia
- ½ nippua tuoretta persiljaa
- Parmesania
- Suolaa, pippuria, turaus hunajaa ja puristus sitruunamehua

Seuraksi täytettyjä portobelloja. Sienestä kanta irti ja kanta pilkkeeksi. Pilkotaan paprika, salottisipuli ja valkosipulin kynsi. Kuulotetaan kaikki pilkottu oliiviöljyssä. Maustetaan suolalla ja pippurilla, jonka jälkeen lisätään paketillinen rucolaa ja sekoitetaan kuumalla pannulla nopeasti. Sienien lakit voideltuun uunivuokaan, jonka jälkeen lakkien päälle äsken tehty seos päälle sekä siivu vuohenjuustoa (chevre). 200 astetta ja ~15minuuttia riippuen sienien koosta. Näitä ollaan tehty aikaisemminkin, ovat pirun hyviä. Ohje kohtuu suoraan kirjasta "Mestarien vieraana".

Tarvitaan:
- 4 Portobelloa (mielellään isoja)
- 1-2 paprikaa (eriväriset tuovat näköä)
- "Laatikko" rucolaa
- 1-2 valkosipulin kynttä
- 2 salottisipulia
- Suolaa, pippuria, oliiviöljyä
- Pötkö Chevreä

Jälkkäriksi illemmalla sitten Crema Catalana, ei ole koskaan tullut mitään vanukkaita tullut kokeiltua, joten vähän jännittää. Tosin pääseepä leikkimään joululahjaksi saadulla toholla...

 

[kahden suunnan sentteri]

Korujärven Ponnistuksen tofukokeiluihin suosittelisin kuivapaahtamista ennen marinointia. Kuivalla teflonpannulla n. 15 min / puoli, niin miedolla lämmöllä, ettei paistumista juurikaan tapahdu, vaan ainoastaan nesteet haihtuvat. Sitten pariksi tunniksi marinadiin lillumaan, niin kuivuneet palat suorastaan imaisevat marinadin sisäänsä. Tofut paistetaa keskikovalla lämmöllä, usein käännellen, erittäin runsaassa öljyssä, johon voi siihenkin ripotella mieleisiään mausteita. Hyvin paistunut tofu on pinnalta rapeaa ja kullanruskeaa, mutta sisältä kosteaa ja mehevää.

Meillä syödään tofua pari kertaa viikossa ja marinadi rakentuu melkeinpä aina rypsiöljyn, soijakastikkeen, sipulin ja omenaviinietikan ympärille. Usein siitä voi löytää myös chiliä, sitruunamehua, inkivääriä, savuaromia, pippureita tai valmiita thai- ym. soosseja.

 

[Uleåborgir]

Oopperavoileipä Uleåborgirin tapaan:

- Ota naudan 400 g:n paistijauheliha ulos jääkaapista. Samoin jonkin verran sipulia ja tomaatteja. Sekä kananmunia 2 kpl.

- Odota muutama tunti, jotta lihan lämpötila kohoaisi huoneenlämpöiseksi - ethän halua keittää lihaa?

- Lisää lihaan raakaa sipulia, kaksi kananmunaa, pippuria, suolaa ja valkosipulia maun mukaan. Kananmuna toimii kiinneaineena, sen voi myös jättää pois, kuten itse monasti teen. Voit tietenkin käyttää myös valmiita jauheita, saman maun niistä suurin piirtein saa. Sipuliasiassa erityisesti. Moni ei halua ikävätekstuurisia sipulinlotkareita suuhunsa.

- Vatkaa tasaiseksi tahnaksi. Jauhoja ei ole pakko käyttää missään tilanteessa, mutta jos käytät, en sinua dissaa.

- Jätä vetäytymään tai whatever, ei kiinnosta. Muistathan kuitenkin tässä vaiheessa, että sinulla on oltava reservissä kypsiä tomaatteja, sipulia ja paahtoleipää? Hyvä. Voimme jatkaa matkaa.

- Nyt sinulla jo valuu kuola suusta. Otapa ja käypä lähikaupasta Nessua, se ärsyttää vähiten nenän seudun ihoa.

- Nyt onkin aika suorittaa oopperaleivän valmistamisen toiseksi kriittisin vaihe. Jauhelihapihvien leipominen.

- Leivo tässä vaiheessa kakkusia jauheliha-mauste-kananmunaseoksesta. Sellaisia puolikkaan kämmenen kokoisia - jotta ne sopisivat sen pikku paniikissa ostamasi ja myöhemmin paahtamasi paahtoleipäsiivun päälle. Sitä ennen leikkaa sipuli ja tomaatti siivuiksi, jotta ne olisivat valmiit paistettaviksi. Sipulista on nätti leikata renkaita Ameriikan malliin. Hyvin se menee tai sitten ei. Nämä kuitenkin pitää paistaa ennen lihaa, muista se. Muuten naisesi maistaa ylikypsän jauhelihan ja murjaisee: "olen ennenkin syönyt vanhaa jauhista kurdikiekkopaikoissa". Häpeä.

- Ok, hyvähyvä, olethan toiminut tähän mennessä oikein. Joka tapauksessa: asetapa pannu liedelle mielellään asentoon 6. Lisää pannulle voita. Odota että pannu kuumenee. Paljon voita. Kun voi tirisee, laske pannulle sipulirenkaat. Paista niitä pitkään. Kun sävy on tummanruskea, voit nostaa renkaat ns. telakalle. Mielellään johonkin lämpimään paikkaan, jotta pysyvät lämpöisinä. Esimerkiksi pannun reunalle. Nyt on aika paistaa kananmunat.

- Riippuu ihan seuralaisestasi, mitä hän munista tykkää. Toiset pitävät munakkaasta, jossa rakenne säilyy ehjänä. Toiset taas sellaisesta, jossa rakenne on rikki. Munasta pitävät kuitenkin lähes kaikki naiset, jos tulevat äitiinsä. Jos he tulevat isäänsä, silloin he kerjäävät. Paista munaa tirisevässä voissa, ja unohda kardiovaskulaariset sairaudet. Paista tomaattisiivut samalla lämmöllä. Nyt sinulla on paistettuja tomaatteja, kananmunia ja sipuleita. Jaa tässä vaiheessa kananmunapaistoksesi kahteen osaan. Selitän myöhemmin. On aika itse illan päätähdille: leivälle ja jauhelihalle.

- Leipä paistetaan viimeisenä. Onhan selvää, että ennen muita paistettuna se olisi kylmähköä tarjoiluvaiheessa. Koko ajan on muistettava lopputulos ja sen tuomat pinnat. Joten: nyt jauhelihakakkuset samalle pannulle kuin sipulit ja kananmunat. Paista kummaltakin puolelta niin pitkään, että vaaleanruskeus muuttuu tummanruskeudeksi. Sitten käännä puolta. Paista niin pitkään kuin seuralaisesi vaatii. Jos savua muodostuu, avaa ikkuna. Niin helppoa se on. Kun pihvit ovat lähes kypsiä, laita leivänpaahtimeen vaaleat leipäviipaleet. Kun ne suorastaan pompsahtavat ulos laitteesta, on tärkein vaihe edessä. Alimmaiseksi luonnollisesti leipä, sen päälle pihvi, sen päälle sipulia ja kananmuna, sen toinen leipäviipale, sen päälle toinen pihvi ja kananmuna. Voit tämän päälle ripotella vaikka persiljaa, mutta en suosittele.

- Mums.

 

[Mosku]

Sorsapaisti

Pakkasesta löytyy neljä lintua, eli 2 aikuista sorsaa+2 Tavia. Ajattelin että alkaa olla korkea aika laitella nekin ruoaksi tuossa pääsiäisenä. Nyt sitten innostuin oikein neuvoja kyselemään kun noita vesilintuja tuleee vähemmän kokkailtua.

Eli lötyykös palstalta sorsanpyytäjiä/ Kokkeja?

Linnut ovat tällä hetkellä nyljettyinä (Joidenkin mielestä kardinaalivirhe, tiedän..) mutta koen kynimisen sen verran työläänä että mieluummin otan linnuilta ns. "takin pois" ja heitän ne suoraan pakkaseen odottamaan uuniin joutumista, kuin alkaisin roikottamaan niitä joskus vielä lämpiminä elokuun iltoina ja metsästyspäivän jälkeen alkaisin niitä väsyneenä nykkimään.

Siispä perusajatuksena olisi jotain seuraavanlaista:

-Linnut sulamaan hyvissä ajoin
-Lihat irti luista
-Pannun kautta, eli kevyt väri pintaan
-Lihat pataan, Perään Suolaa, punaviiniä, Pippuria, Sipulia, Valkosipulia ja Pekonia
-Noin +150 astetta ja 2,5 tuntia.
-Tavoitteena olisi murea sorsakastike joka tarjoiltaisiin perunamuusin kanssa.

Ei tuo nyt lienee ihan metsään mene, mutta onko kellään jotain oikein huippuvinkkejä sorsapaistin tekoon?

 

[U2]

-Linnut sulamaan hyvissä ajoin
-Lihat irti luista
-Pannun kautta, eli kevyt väri pintaan
-Lihat pataan, Perään Suolaa, punaviiniä, Pippuria, Sipulia, Valkosipulia ja Pekonia
-Noin +150 astetta ja 2,5 tuntia.
-Tavoitteena olisi murea sorsakastike joka tarjoiltaisiin perunamuusin kanssa.

En ole kokki enkä sorsastaja, mutta jos pata on riittävän iso, irrottelisin lihat luista vasta kun liha on kypsää. Mun mielestä liha kannattaa aina kypsentää luun kanssa, kun siihen on mahdollisuus. Luut antaa ruokaan kivasti makua. Lisäbonuksena se, että lihojen irrottelu on kypsänä helpompaa:-)

Mutta suunnitelmasi kuulostaa joka tapauksessa maukkaalta. Pari porkkanaa ja pienen lantun voi vielä toki halutessaan paloitella kyytiin.

 

[Mosku]

En ole kokki enkä sorsastaja, mutta jos pata on riittävän iso, irrottelisin lihat luista vasta kun liha on kypsää. Mun mielestä liha kannattaa aina kypsentää luun kanssa, kun siihen on mahdollisuus. Luut antaa ruokaan kivasti makua. Lisäbonuksena se, että lihojen irrottelu on kypsänä helpompaa:-)

Mutta suunnitelmasi kuulostaa joka tapauksessa maukkaalta. Pari porkkanaa ja pienen lantun voi vielä toki halutessaan paloitella kyytiin.

Juuh, juurekset unohtuivat tuosta pois mutta mielessä kyllä ovat. Eivätköhän vaakut mahdu tuohon pataan kokonaisenakin, joten taidanpa tehdä ehdottamallasi tavalla. Perjantaina raportoin tuloksen :)

 

[Alamummo]

Riistalinnun ollessa kyseessä laittaisin sen päälle muutaman rasvaisen pekonisiivun, jotta liha ei kuivu liikaa. Nämä voi sitten valintansa mukaan heittää pois tai syödä. Linnun sisälle voisi tunkea myös pari palaa juuresta ja vaikka sipulin makua antamaan.

Edit: Koska linnuilla ei olekaan nahkaa, niin korjasin vähän vinkkiäni

 

[HemmoP]

Olisi tarkoitus kokeilla yrttikuorrutettua kananrintaa. Yrttikuorrutettu lihahan tehdään niin, että kypsynyt liha sivellään sinapissa ja uitetaan yrtti/parmesaani miksissä ja laitetaan vielä hetkeksi uuniin. Tuo sinappi ei kuitenkaan mielestäni sovi kanan kanssa ja sille haenkin vaihtoehtoa ? Hunaja sekoitettuna johonkin ?

 

[Alamummo]

Miten niin ei sinappi sovi? Käyttäisin itse vaikka Dijonin sinappia, jossa on kokonaisia sinapinsiemeniä tai hunajalla maustettua Dijonia. Hunaja voisi olla hyvä aine siveltäväksi, mutta koska siinä on sokeria niin se palaa helposti uunissa. Jos et siis sinappia halua, niin voisit kokeilla vaikka munankeltuaista.

 

[HemmoP]

No sitenniin sinappia ja kanaa !

Täytyy kokeilla jotain hunajajohdannaista, sen tarkoitushan on lähinnä saada tuo yrttiseos kiinni lihan pintaan. Toisaalta arveluttaa hieman, että tuleeko makea+yrtit kitkerän makuinen. Noh kokeillaan...

 

[Vanha Len]

No sitenniin sinappia ja kanaa !

Täytyy kokeilla jotain hunajajohdannaista, sen tarkoitushan on lähinnä saada tuo yrttiseos kiinni lihan pintaan. Toisaalta arveluttaa hieman, että tuleeko makea+yrtit kitkerän makuinen. Noh kokeillaan...

Mixaa sinappia ja hunajaa 50/50. Ei sitä kuitenkaan tarvitse paljon olla eikä tuo hunajan sokeri ehdi uunissa palaa kun tarkoitushan on nopeasti kypsentää ainoastaan kuorrute kun liha on jo valmistettu. Laittaisin sekaan myös hieman sitruunan mehua leikkaamaan tuota makeutta...tai sitten raastaa vähän sitruunan/limen kuorta kuorrutteeseen.

 

[fiftyeight]

Jösses kun oli tuossa eilen hyvää kebabia. Kun itse teki.

Pääsiäisestä oli unohtunut jääkaapin perälle jämät lampaanpaistista. Sellaista perushyvää punaviinissä marinoitua, valkiosipulin ja rosmariinin kera. Tuumailin että mitenkä tuon selvittäisi. Ja tein kebabia.

Terotin veitsen ja aloin viiltää paistista mahdollisimman ohuita siivuja. Kollipentukin tuli ihmettelemään ja söi muuten sitä lammasta. Vaikka oli maustettu punaviinillä, rosmariinilla ja valkosipulilla. Kumma katti.

Lautaselle sitten perusrehut eli jäävuorisalaattia, tomaattia ja suolakurkkua viipaleina. Sitten riisiä kiehumaan ja voita pannulle. Lampaanlihat nopeasti kuumalla pannulla paistaen ja lautaselle riisin kera. Valkosipulilla maustettua kermaviiliä ja Korv-Göransin Kebab-kastiketta päälle.

Parempaa kebabbia en ole syönyt. Sieluni silmissä voin kuvitella kun muinaiset turkkilaiset owe ovat lampaanlihasta vuolleet nuotion ääressä lihan pinnasta rapeiksi paistuneita siivuja ja pistäneet naamariinsa.

 

[Mr.Fox]

Menisi varmaan johonkin toiseenkin ketjuun, mutta kysellään nyt kokeilta.

Mikä/mitä on scamp tai scampin?

Käsittääkseni kyseessä on jonkinlainen rapu. Millä nimellä niitä pitäisi lähteä kaupoista tonkimaan? Entä miten nuo valmistetaan? Olen kuullut jostain, että ei vaatisi pahemmin muuta kuin chiliöljyisellä pannulla käytön. Siitä päästäänkin toiseen kysymykseen.

Mistä Turusta saa ostettua valmista chiliöljyä?

Vai pitääkö tuo tehdä itse? Muutamista suuremmista kaupoista olen sivusilmällä yrittänyt hakea ja parissa pikkuliikkeessä käynyt kysymässä. Brahenkadun Aasia-marketiin luvattiin tilata, mutta saapumisesta ei ollut takeita. Kuivatut chilipalotkaan eivät taida kuulua ihan jokaisen marketin perusvalikoimiin...

 

[wundermann]

Scampi on jättikatkarapu, ainakin vartaita löytyy/on löytynyt isoista kaupoista. Noissa on ollut scampeja joku 8/varras. Chiliöljy kannattaa keittää itse, punaista chiliä ja mausteita, suolaa saa olla aika paljon. Luulisin, että netistä löytyy joku ohje. Muista, että rapuja ei ole varsinaisesti tarkoitus fritata, eli ei liian kuumaa öljyä.

 

[Morgoth]

Mikä/mitä on scamp tai scampin?

"Scampi on monikkomuoto italiankielisestä sanasta scampo, joka tarkoittaa merirapua (ks. myös kuvaa merirapu-hakusanan kohdalla) eli keisarihummeria. Scampi fritti on öljyssä keitettyjä eli friteerattuja meriravunpyrstöjä. Meillä saatavat pakastetut, raa'at jättikatkaravun pyrstöt myydään usein nimellä scampi, vaikka kyseessä on erilainen ja gastronomisesti paljon vähäarvoisempi elukka. Amerikkalainen lähdekirja kertoo, että lähes kaikki Amerikassa tarjoiltava "scampi" on vain *katkarapuja. Meriravulla eli aidolla scampolla on pitkät, kapeat sakset, jollaisia katkaravulla ei ole. Toinen tuntomerkki on pyrstöevään saakka leveänä jatkuva pyrstö, jollainen on vain omalla ravullamme sukulaisineen ja hummerilla. Katkarapujen pyrstö kapenee kartiona, jonka huipussa on viuhkamainen pyrstöevä. Amerikan nimivaihdos johtuu tietysti siitä, että oikeaa merirapua ei Amerikan puolella esiinny. Pakasteena Yhdysvalloissa saatavat meriravun pyrstöt on tuotu Euroopasta. Niinpä italialaiset ravintolat – joita Yhdysvalloissa on todella paljon – mielellään fuskaavat ja tarjoavat paljon halvempia isoja katkarapuja nimellä scampi. Suomessa taas virhe on ruotsalaista perua. Merirapu on Ruotsin länsirannikolla jokapäiväinen saaliseläin, kun taas iso katkarapu on kallis ja niinollen himottava tuontitavara. Vielä houkuttelevammaksi se tulee, kun sille annetaan helposti äännettävä, mutta hienolta kalskahtava ulkomaalainen nimi scampi."

(lähde: http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/s.html#scam)

 

[sampio]

Moro, sano poro. Grillikyljen valmistamiseen olen hakenut ohjetta, mutta jokainen tuntuu olevan erilainen. Milloin pitäisi keittää neljä tuntia ja vain ruskistaa pinta grillissä, milloin kääriä folioon ja esivalmistaa uunissa. Kolmas taas vannoo hiljaisen grillikypsennyksen nimeen. Mitähän tässä nyt tekisi? Käytössä on kaasugrilli ja valmistettavana paljon muutakin kuin tuo jööti, eli ajattelin valmistaa sen jo etukäteen. Kiitosta vaan jo etukäteen.

Edit: Niin, ja olen varannut kyljelle jo savuaromisen mausteseoksen sekä samanlaiset grilliöljyn. Mitä mieltä olette tästä pastanjauhannan pikkulämmössä kypsentämisestä?

 

[Vanha Len]

Moro, sano poro. Grillikyljen valmistamiseen olen hakenut ohjetta, mutta jokainen tuntuu olevan erilainen. Milloin pitäisi keittää neljä tuntia ja vain ruskistaa pinta grillissä, milloin kääriä folioon ja esivalmistaa uunissa. Kolmas taas vannoo hiljaisen grillikypsennyksen nimeen. Mitähän tässä nyt tekisi? Käytössä on kaasugrilli ja valmistettavana paljon muutakin kuin tuo jööti, eli ajattelin valmistaa sen jo etukäteen. Kiitosta vaan jo etukäteen.

Mä laittaisin uuniiin muhimaan folion alle ja ottaisin sitten grillistä lihaan makua eli BBQ-kastiketta pintaan sekä muutama kääntö ritilällä. En tiedä miten kaasugrilli tuossa toimii mutta puu/hiiligrillissä saa mukavan maun noin.

Savun aromi on oikeastaan se, joka tuo sen viimeisen silauksen. Itse teen pallogrillissä niin, että heitän lopuksi hiilille lepän kappaleen ja suljen kuvun. Omenapuu käy myös mainiosti.

Possun kyljestä saa myös hyvän rosvopaistin mutta se on toinen juttu.

 

[Footless]

Moro, sano poro. Grillikyljen valmistamiseen olen hakenut ohjetta, mutta jokainen tuntuu olevan erilainen. Milloin pitäisi keittää neljä tuntia ja vain ruskistaa pinta grillissä, milloin kääriä folioon ja esivalmistaa uunissa. Kolmas taas vannoo hiljaisen grillikypsennyksen nimeen. Mitähän tässä nyt tekisi? Käytössä on kaasugrilli ja valmistettavana paljon muutakin kuin tuo jööti, eli ajattelin valmistaa sen jo etukäteen. Kiitosta vaan jo etukäteen.

Edit: Niin, ja olen varannut kyljelle jo savuaromisen mausteseoksen sekä samanlaiset grilliöljyn. Mitä mieltä olette tästä pastanjauhannan pikkulämmössä kypsentämisestä?

Keittämisessä on parikin hyvää puolta. Liha irtoaa luista todella mukavasti, ei tarvitse niin hiki otsalla järsiä niitä kylkiluita. Toinen hyvä puoli on se, että kun olet ne keittänyt, niin voit pitää niitä kaapissa siihen asti kun haluat grillata. Sitten vaan väri ja mausteet pintaan ja valmista on nopeasti. Joten kyllä melkein suosittelisin esikeittämistä, ainakin mä olen ollut tosi tyytyväinen sillä saatuun jälkeen. Tosin puhun nyt ravintolassa valmistetuista, mutta eipä siinä sinänsä mitään eroa ole.

 

[BOL]

Osaisiko joku heittää herkullisen marinadi-ohjeen viljapossun sisäfileelle? Ei mielellään kovin tulista, koska lastenkin olisi tarkoitus maistella hieman sitä.

 

[Tkachuk7]

Keittämisessä on parikin hyvää puolta. Liha irtoaa luista todella mukavasti, ei tarvitse niin hiki otsalla järsiä niitä kylkiluita. Toinen hyvä puoli on se, että kun olet ne keittänyt, niin voit pitää niitä kaapissa siihen asti kun haluat grillata. Sitten vaan väri ja mausteet pintaan ja valmista on nopeasti. Joten kyllä melkein suosittelisin esikeittämistä, ainakin mä olen ollut tosi tyytyväinen sillä saatuun jälkeen. Tosin puhun nyt ravintolassa valmistetuista, mutta eipä siinä sinänsä mitään eroa ole.

Ei missään nimessä mitään keittämisiä... jösses. Hidas haudutus uunissa marinadin kanssa, joko folioverhoillussa vuo'assa tai jokainen ribsi käärittynä erikseen. Pari kolme tuntia haudutusta miedolla lämmöllä (150-170) ja sitten tilanteen iskiessä päälle, pinnan otto/kuumennus grillissä uudelleen siveltynä marinadilla. Sulaa suussa.

Keittämisessä on se huono puoli, että huomattava osa aromeista liukenee keitinveteen. Ja sillä liemellähän ei lopputuloksen kanssa ole juurikaan tekemistä... tai ainakaan ei pitäisi olla.

t: entinen ammattilainen

 

[sampio]

Kiitoksia vinkeloista. Moni ohje suositteli keittämistä, mutta jollain tapaa vierastan ajatusta. Taidan käyttää uunissa ja sitten viimeistellä grillillä.

Jäi lopulta koko grillausvastuu meikäläiselle, kun kuulin juuri, että toinen kokki ei tulekaan huomenna. No, eipä ole kukaan pilaamassa mun ruokiani, kunhan vain ehdin syödä lämmintä matskua.

 

[Footless]

Keittämisessä on se huono puoli, että huomattava osa aromeista liukenee keitinveteen. Ja sillä liemellähän ei lopputuloksen kanssa ole juurikaan tekemistä... tai ainakaan ei pitäisi olla.

No eipä siinä possun kyljessä itsessään niin suuria aromeita ole jotka liukenisivat. Suurin osa mauista kuitenkin saadaan sitten grillausvaiheessa kastikkeella. Ja toki voihan keitinveteen laittaa mausteita.