Löytyykö kokkeja?

[Rod Weary]

Onks tosiaan näin? Siis että on tärkeää jotta erittäin kuuma pannu? Minä olen tehnyt pari kertaa tonnikalapihvejä ihan ummikkona ja "omasta päästä" ja oon kohdellu aika samoin kuin lohtakin. Eli toki suht kuuma pannu, voita pannulle piffi siihen hetkeksi. Ja tonnikalastahan huomaa (kalaa kun on) että millon se rupeaa kypsymään värin ja sen perusteella että se murenee.

Ihan jees ruokaa kyllä ja menee pottumuusin kyljessä mainiosti.

Kyllä se koon ohjeilla onnistui. Kun käytti naisen logiikka -piiriä apuna. Eli kuuma pannu (ei kuitenkaan valkohehkuinen), ei voita saati öljyä. Ja salaperäisen G-miehen ohje, puoli minuuttia per sentti per puoli, varmisti onnistumisen. Jäi sopivasti roseeksi. Tosin piffit joutuivat hetken muhimaan lämpimässä, alkupalateknisistä syistä, jolloin ne eivät enää olleet aivan roseena pöytään kannettaessa. Mutta kaikille maistui, mikä oli tärkeintä. Kiitos neuvoista.

 

[Mosku]

Noniin kokit, nyt seuraa tiukka kysymys:

Onko ihmiskunta kehittänyt sellaista valkosipulinpuristinja joka oikeasti puristaisi valkosipulinkynnen kokonaan siten että suurin osa kynnestä ei pursuaisi reunojen kautta puristimen ulkopuolelle?

Jos on, niin kyseessä lienee ammattisarjan vekotin koska ainakaan noilla marketin puristimilla homma ei onnistu ja ovat vielä perhana nin vaikeita puhdistaakin.

Googletin aihetta ja ainoa jonka löysin oli tämä:

http://www.finnishdesignshop.com/valkosipulinpuristin-p-2231.html?language=fi&country=72

..Tuossa tosin haiskahtaa vahvasti siltä että vekotimessa on haettu enemmän ulkonäköä kuin käytettävyyttä.

 

[Tami Talk]

Noniin kokit, nyt seuraa tiukka kysymys:

Onko ihmiskunta kehittänyt sellaista valkosipulinpuristinja joka oikeasti puristaisi valkosipulinkynnen kokonaan siten että suurin osa kynnestä ei pursuaisi reunojen kautta puristimen ulkopuolelle?

Jos on, niin kyseessä lienee ammattisarjan vekotin koska ainakaan noilla marketin puristimilla homma ei onnistu ja ovat vielä perhana nin vaikeita puhdistaakin.

On kehittänyt ja sitä myydään halvalla täällä. Hyvänä vinkkinä on puolittaa valkosipulinkynsi veitsellä, jolloin ei tarvi puristaa niin lujaa ja pursuaminen reunojen kautta vähenee minimiin.

Kun liikut samalla suunnalla, niin osta myös tämä. Kun katsot kyseisen laitteen pohjassa olevaa merkintää niin hämmästyt ja mieleesi herää kysymys siitä, miksi sama kapistus maksaa muissa kaupoissa kolminkertaisesti. Johtuuko siitä tarrasta, joka siihen kiinnitetään ennen muihin kaupppoihin viemistä?

Tonnikalan valmistuksessa voi toimia aivan vääräoppisesti - mutta olla silti tyytyväinen lopputulokseen. Itse käytän pakasteena (mm. Pirkka on oikein hyvä, samoin Prismalla jokin vastaava, jonka merkkiä en muista) myytäviä valmiita fileitä sulatettuina ja _puolitettuina_. Puolitettuina siis nimenomaan pihvin paksuudesta. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että paksu tonnikalapihvi "oikein" valmistettuna tulee pinnasta kovaksi/kuivaksi ja sisälle jäävä rosee maistuu vetiseltä. Ei siis minun mieleeni. Itse teen esivalmistelun niin, että sulatan pihvit, leikkaan halki ja maustan suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Oma perussettini valmistuu näin. Paistinpannu levylle ja levy kuutoselle. Pannulle oliiviöljyä ja pehmeäksi keitettyja papuja sekä suikaloitua tuoretta paprikaa. Maustetaan vähällä suolalla ja yrteillä (siis purkista Italian yrtit tai Provencen yrtit tms). Käristetään pari minuuttia, kunnes paprika pehmenee ja otetaan levy pois päältä (sähköäkin säästyy, kun jälkilämpö hyödynnetään). Siirretään paprikat ja pavut pannun reunoille. Keskelle syntyvään tyhjään tilaan nostetaan ohuet tonnikalapihvit. Pihvien annetaan kypsyä hetki (väri muuttuu) ja käännetään ympäri, jotta toinenkin puoli paistuu. Paistetaan siis molemmin puolin kypsäksi, mutta ei kovapintaiseksi. Koska pihvit ovat ohuita, ei kypsyminen kestä kauaa. Lopputuloksessa ei löydy roseeta, ei löydy kovaa käristynyttä pintaa - vaan maukasta ja mehevää paistunutta tonnikalaa. Suosittelen.

 

[msg]

Minä kyllä heitin kaikki puristimet roskiin jo aikoja sitten.
Nykyään lyön veitsellä kynnen murskaksi ja sen jälkeen silppuan. Paljon helpompaa kuin yrittää löytää toimivaa puristinta ja tiskauskin on helpompaa.

 

[Vanha Len]

Noniin kokit, nyt seuraa tiukka kysymys:

Onko ihmiskunta kehittänyt sellaista valkosipulinpuristinja joka oikeasti puristaisi valkosipulinkynnen kokonaan siten että suurin osa kynnestä ei pursuaisi reunojen kautta puristimen ulkopuolelle?

Jos on, niin kyseessä lienee ammattisarjan vekotin koska ainakaan noilla marketin puristimilla homma ei onnistu ja ovat vielä perhana nin vaikeita puhdistaakin.

No ei valkosipuli tarvitse mitään puristimia vaan kunnon veitsen ja muutaman kynnen treenin. Puristimet ovat uusavuttomille ja ihmisille, jotka eivät halua kehittyä safkan laitossa. Ammattilaisilla ei ole puristimia.

Veitsellä saa muutamalla hakkeluksella sopivaa silppua eikä jää edes vaikeasti tiskattavaa "härveliä".

 

[Mosku]

No ei valkosipuli tarvitse mitään puristimia vaan kunnon veitsen ja muutaman kynnen treenin. Puristimet ovat uusavuttomille ja ihmisille, jotka eivät halua kehittyä safkan laitossa. Ammattilaisilla ei ole puristimia.

Veitsellä saa muutamalla hakkeluksella sopivaa silppua eikä jää edes vaikeasti tiskattavaa "härveliä".

Heh, Len lähti hieman provosoimaan :) ..vaan ei siinä. Omistan luullakseni ihan laadukkaan kokkiveitsen (Sellainen Fiskarsin Leveä) ja teroituspuikonkin. Näillä olenkin sipulini tähän asti murskannut. Nyt vain ajattelin että tuollaisen laadukkaan puristimenkin voisi taloon hankkia kun ehkä laiskuuttani en jaksa kynsiä aina niin hienoksi silputa.
Kiitoksia vaan Ikea vinkeistä Tami Talkille, täytyy kokeilla kun piipahdan. Tuo teroituspuikko on muuten loistava kapine joka keittiöön.

Omani on tällainen:
http://www.fiskars.com/FI/fi/Taloustavarat/Veitsien-+saksienteroittimet/Functional+form/81681.html

Niin ja se leuku vielä:
http://www.fiskars.com/FI/fi/Taloustavarat/Veitset/Functional+form/81639.html

 

[spertti]

Veitsellä saa muutamalla hakkeluksella sopivaa silppua eikä jää edes vaikeasti tiskattavaa "härveliä".

Lisäksi tuosta valkosipulista tulee helvetin paljon paremman makuista leikattuna kuin murskattuna. Tuo murskaaminen vapauttaa kynnestä rikkiä, joka tekee siihen kitkerän maun, joka ei ainakaan omassa suussa mitenkään hyvälle maistu.

Edit: Ei taida ihan rikkiä vapautua, mutta sellainen "rikkinen" maku ainakin omassa suussani mielestäni erottaa nämä kaksi tapaa työstää valkosipulia.

 

[Vanha Len]

Heh, Len lähti hieman provosoimaan :) ..vaan ei siinä. Omistan luullakseni ihan laadukkaan kokkiveitsen (Sellainen Fiskarsin Leveä) ja teroituspuikonkin. Näillä olenkin sipulini tähän asti murskannut. Nyt vain ajattelin että tuollaisen laadukkaan puristimenkin voisi taloon hankkia kun ehkä laiskuuttani en jaksa kynsiä aina niin hienoksi silputa.

Ei ei ei ei...en missään nimessä kirjoittanut provosoidakseni vaan ihan oman mielipiteeni halusin tuoda esille. Ketjun nimi on "Löytyykö kokkeja?" ja annoin vain oman mielipiteeni. Kukin pienentää valkkarit tyylillään ja mä olen sitä mieltä, että veisi riittää loistavasti eikä vaikeasti pestäviä puristinlaitteita tarvita.

Laiskuudeksi ei pienentämistä kannata rinnastaa sillä veitsellä aikaa menee noin 10-20 sekuntia per kynsi. Jos tuota aikaa ei ole niin suosittelen mikrosafkaa:)

Tosin sait itseäsi miellyttävän vastauksenkin, joten kaikki ok.

 

[Snakster]

No ei valkosipuli tarvitse mitään puristimia vaan kunnon veitsen ja muutaman kynnen treenin. Puristimet ovat uusavuttomille ja ihmisille, jotka eivät halua kehittyä safkan laitossa. Ammattilaisilla ei ole puristimia.

Veitsellä saa muutamalla hakkeluksella sopivaa silppua eikä jää edes vaikeasti tiskattavaa "härveliä".

Joo, ei ruoan laitossa todellakaan mitään puristinta tule käyttää. Sen sijaan joissain tahnoissa, levitteissä ja vaikkapa valkosipulivoin valmistuksessa puristin on ihan ok kapine.

 

[Tami Talk]

Omani on tällainen:
http://www.fiskars.com/FI/fi/Taloustavarat/Veitsien-+saksienteroittimet/Functional+form/81681.html

Niin ja se leuku vielä:
http://www.fiskars.com/FI/fi/Taloustavarat/Veitset/Functional+form/81639.html

Kuin kaksi marjaa: Fiskars vs. Ikea

Tuotteet näyttävän hämmästyttävän paljon samanlaisilta ja ylläri pylläri myös ovat samanlaisia. Ikean tuotteen pohjassa on fiskarsin merkki, mutta kyljessä oleva merkki puuttuu :D

 

[Uleåborgir]

Ehdottomasti on valkosipuli leikattava mahdollisimman terävällä veitsellä noin 0,5 mm paksuisiksi siivuiksi. Puristimet ovat karvakäsiä varten. Vrt. kurdikiekko valkosibalilla.

Siivut sitten paistetaan rypsi-, oliivi tai auringonkukkaöljyssä rusehtaviksi, ripsakoiksi ja ritiseviksi mmm mmm mmm. Samoin toimitaan paahdetun sipulin kanssa.

Muista kuitenkin leikata idut pois.

 

[KingNothing]

Terve kokit.

Kertokaahan minulle kun tuli tuolta länsinaapurista risteilyreissulta ostettua palanen ilmeisesti verihyytelöä. Joo, ruokakaupasta. Niin mitähän sillä voisi tehdä? Leivän päälle vai pitääkö sitä kypsentää, uuniin vai pannulle, mitä kaveriksi?

 

[Uleåborgir]

Terve kokit.

Kertokaahan minulle kun tuli tuolta länsinaapurista risteilyreissulta ostettua palanen ilmeisesti verihyytelöä. Joo, ruokakaupasta. Niin mitähän sillä voisi tehdä? Leivän päälle vai pitääkö sitä kypsentää, uuniin vai pannulle, mitä kaveriksi?

No kai nää nyt oululaisena tiijät että siitä pittää tehä rössypottua, hehe.

1 kg pottuja
vettä
200 rammaa rössyä (verihyytelyvä I suppose)
200 rammaa palavattua sianlappaa
suolaa maun mukkaan

Kuoritut perunat ja annospaloiksi leikattu sianlapa keitetään vähässä, miedosti suolatussa vedessä melkein kypsiksi. Joukkoon lisätään silputtu rössy (rössi, rössö, kampsu eli veripalttu).

Kiehautetaan muutama minuutti.
Haukiputaalaiset saattavat kaataa perunoiden keitinveden pois ja lisätä litran maitoa. Panivatpahan vielä joukkoon voita tai ispinöitä (=sattuma keitossa eli lampaanihrakokkare)!
(resepti otettu samasta kirjasta kuin virallisen jankinkin)

Lähde: http://www2.kyamk.fi/~cmame/rossy/ruuat.html

 

[KingNothing]

Tottahan mää rössypotun tunnen ja aikas vasta sitä teinkin mutta sehän tehdään nimenomaan veripaltusta(jonka tein myös itse, eka kertaa) eikä verihyytelöstä. Niin mitä sille verihyytelölle sit tehdään?

 

[fiftyeight]

Aikoinaan mykyrokkaa oli ns. pakko syödä kun ekaa kertaa meni anoppia tapaamaan. Silloin söin, enää en.

Enivei, sen verran asiaakin että sain tuossa taannoin syödäkseni anjovislohta ja oli pirun hyvää.

Otetaan normaali lohenkimpale kauppiaalta. Puhdistetaan. Tehdään siihen viiltoja mutta ei ihan nahkaan asti. Otethan purkki anjovista. Viillethän anjovikset pitkittäin puoliksi. Tungethan puolikkaat anjovikset lohen viiltoihin. Päälle punaista pestoa reilusti. Ja uuniin kunnes lohi on kypsää. Ja nam.

Suolaa ei tarvita, anjovis ja pesto pitävät siitä huolen. Lisukkeiksi pottumuusi on jees ja rehuja maun mukaan. Mutta ne lisukkeet ovat vain lisukkeita, joten niitä voi säveltää kukin miten haluaa.

 

[Tuen Vety]

Pakkasesta löytyi joskus viime vuonna lähikaupan pakastealtaasta heräteostoksena ostamani 400g klöntti kengurun ulkofilettä. Otin aamulla lihanpalan pois pakkasesta lämpenemään ja illalla siitä olisi tarkoitus tehdä ateria kahdelle. Itse en ole pussieläimeen fileisiin aikaisemmin sekaantunut, joten jos Jatkoajan mestarikokeilla on heittää vinkkejä tai reseptejä, jolla "kössistä" saadaan loihdittua gourmetta, olisin kiitollinen.

 

[Buddha]

...joten jos Jatkoajan mestarikokeilla on heittää vinkkejä tai reseptejä, jolla "kössistä" saadaan loihdittua gourmetta, olisin kiitollinen.

Ikinä en ole tehnyt, saati sitten maistanut, mutta ainoa mikä tulee mieleen on se, että lienee aika rasvatonta lihaa, joten pekonia tai rasvaa reilusti mukaan, ettei kuivu.

 

[Vanha Len]

Itse en ole pussieläimeen fileisiin aikaisemmin sekaantunut, joten jos Jatkoajan mestarikokeilla on heittää vinkkejä tai reseptejä, jolla "kössistä" saadaan loihdittua gourmetta, olisin kiitollinen.

Lainasin tällaisen ohjeen Ruokalan sivuilta:

Suosittelen, että maustat lihan vain suolalla ja pippurilla. Näin lihan oma maku pääsee oikeuksiinsa ja tutustut siihen paremmin. Jos pidät lihasta niin sitten myöhemmin voit kokeilla maustaa sitä eri tavoin. Oletan, että paketissa oleva kengurun liha on fileetä. Käsittele sitä kuten käsittelisit naudanfileepihviä. Koska tuote on pakaste, anna sen sulaa rauhassa jääkaapissa. Ota liha ajoissa, ainakin pari tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Paista liha grillissä tai pannulla kuten paistaisit naudanlihapihvinkin. Paista sitä muutama minuutti molemmilta puolita, jättäen filee sisältä roseeksi. Näin se säilyttää mehevyytensä. Mausta heti paiston jälkeen. Rouhi myllystä suolaa ja mustapippuria lihan päälle ja tarjoile heti. Lisukkeeksi sopii oikeastaan mikä tahansa, kokeile vaikka uunijuureksia tai uusia perunoita.

 

[Maila]

Kössit ja tunat

Kerran kengurua kotiin kantaneena hieman aihetta silloin googlettelin. Monissa ohjeissa kiellettiin raa'an kengurun syönti. Se miksi pakastettua kasvissyöjää ei sopisi raakana syödä hieman ihmetyttää. Itse otin lihan reilusti ennen paistoa jääkaapista huoneen lämpöön ja valelin (vadelmaviini?)etikalla. Lihan lämmettyä pöydällä, nopea paisto kuumalla pannulla ja uuniin mietoon lämpöön loppukypsymään. Eli samalla tavalla kuin naudan sisäfileenkin voi valmistaa. Kenguru ei kyllä saa mennä ylikypsäksi, rasvattomasta lihasta tulee muuten vielä enemmän purtavaa...

Sitten tunasta.
Tänään oli (Espoon, Leppävaaran,) Sellon Citymarketissa taivaallisen näköistä tonnikalaa. Vaikka viikonlopun ruuat olivat jo kärrissä, oli sitä pakko ottaa pala mukaan. Kun kauppakassit oli purettu, lähes kohmeinen kala leikattiin lautasille ohuiksi viipaleiksi, päälle soijaa ja viereen inkivääriä. Ei paljoa pannua kaivannut! Loistava pikalounas kauppareissun päälle.

Itse muuten paistan tonnikalan seuraavasti: Kuumalle pannulle kalat, hitaasti kymmeneen lasku, kalat ympäri ja virta pois. Kalat saavat olla sen aikaa pannulla, että lautaselle saa kasattua muut tuotteet. Näin toinen puoli kypsyy hieman tasaisemmin, mutta lopputulos ei ole kuitenkaan läpikypsä, vaan tasaisen rosee. Pakasteesta poimitut tonnikalapihvit kelpaavat sitten vain tahnoihin, tulisiin wokkeihin ym, jossa kalan lötsöys ja jokseenkin ällöttävä väri ei haittaa.

-Maila

 

[Uleåborgir]

Olen nyt pari kertaa kokeillut graavata lohta. Kummallakin kerralla graavattu kala on maistunut mullalta ja kalan kohtalo on ollut joutua pannulle.

Graavamiseen käytän kaksi teelusikkaa sokeria per puoli kiloa ja karkeaa merisuolaa sitten loput, riittävästi. Graavausaika 24 h, minkä jälkeen olen huuhtonut kylmällä vedellä suolat pois kalan pinnasta.

Kala on ollut tuoretta; ainakin se on ostettu suoraan marketin kalatiskistä. Onko tämä muille tuttu ilmiö. Vaikuttaa jotenkin norjalaisten kassilohimeiningiltä ja kassilohien ruokavalion vaikutukselta.

 

[fiftyeight]

Olen nyt pari kertaa kokeillut graavata lohta.
- - -

Vaikea sanoa sivusta mikä on mennyt vikaan.

Itse olen kokenut graavaamisen varsin helpoksi eikä varmaan koskaan ole jäänyt syömättä graavina.

Yleensä norjalaista olen hankkinut, palanen mieluummin siitä pyrstöpuolelta. Merisuolaa, hiukan mustapippuria, sitruunan mehua, hiukan persiljaa. Kelmu päälle ja jääkaappiin 6-10 tunniksi. Jos on kiirettä, hienompi suola hieman nopeuttaa.

Joskus olen tehnyt basilikagraavin, varsin hyvin sekin on pudonnut. Mortteliin tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä. Muuten samat merisuola, mustapippuri ja sitruunan mehu. Lopuksi hierotaan basilika öljy kalan pintaan ja sitten taas muhimaan.

Sokeri jäi ihmetyttämään, mutta reseptejähän on varmaan monenlaisia.

 

[Gags]

Graavamiseen käytän kaksi teelusikkaa sokeria per puoli kiloa ja karkeaa merisuolaa sitten loput, riittävästi. Graavausaika 24 h, minkä jälkeen olen huuhtonut kylmällä vedellä suolat pois kalan pinnasta.

Oleellista olisi tietää suolan määrä, mutta kun riittävästi sanot laittavasi, niin oletan että vähintään 4 lusikallista suolaa, sillä ainoa oikea suhdehan sokerin ja suolan kesken on 1/3 vs 2/3. Tuohon määrään voisin itse kahden teelusikallisen sijasta laittaa vajaan 1 rkl sokeria ja vajaan 2 rkl suolaa eli ripauksen verran enemmän. Koko filettä en huuhtoisi, kostealla kädellä vetelisin pari kertaa läpi. Tilliä ja rosépippuria sekaan ja pakettiin, suolapuoli ylöspäin ja paino päälle jääkaappiin. Kokeiles vielä kerran.

 

[pjotrborodin]

Oleellista olisi tietää suolan määrä, mutta kun riittävästi sanot laittavasi, niin oletan että vähintään 4 lusikallista suolaa, sillä ainoa oikea suhdehan sokerin ja suolan kesken on 1/3 vs 2/3. Tuohon määrään voisin itse kahden teelusikallisen sijasta laittaa vajaan 1 rkl sokeria ja vajaan 2 rkl suolaa eli ripauksen verran enemmän. Koko filettä en huuhtoisi, kostealla kädellä vetelisin pari kertaa läpi. Tilliä ja rosépippuria sekaan ja pakettiin, suolapuoli ylöspäin ja paino päälle jääkaappiin. Kokeiles vielä kerran.

Ruotsalaine tapa graavatessa on käyttää hurjasti sokeria. Suomalaine alunalkaen on upottanut kalan suolaan ja nauttinut sitten. Graavaaminen on vaikee siinä mielessä, että kalan koon mukaan mennään. Jos halutaan "graavia kalaa" tahi suolakalaa niin suolaus määrää. Ja makuasia, Hesan torikauppias laittaa tuoreenkalan päälle ripuksen suolaa ja sanoo: " yksikään Suomalainen keittiömestari tiedä ei mitään graavauksesta" mitä seuraa! Syön tuoretta kalaa hyvin suolattuna, eli graavikalaa.

 

[TQoFE]

Arvon JA-veljet ja -siskot. Mihin voi käyttää saskatoon- eli marjatuomipihlajahyytelöä? Onko liian mietoa kamaa esimerkiksi riistan oheen? Riistalinnuille?

 

[BOL]

Pitääkö porsaanlihasuikaleet ottaa huoneenlämpöön ennen paistamista? Jos, niin riittääkö puoli tuntia? Jostain syystä pakkauksessa ei ollut mainintaa. Ja jos on jotain vinkkejä, miten niistä saisi mureita ja helposti pureskeltavia, otan ilolla vastaan. Pitäisi saada lapset syömään heille vähän vieraampaa ruokaa.