Är- ja än-sanat eivät ole irrotettuja ympäristöstään. Veikkaan parin kolmen sukupolven jälkeen r-sanan jääneen historiaan Suomessa ja suomenkielessä jos ei uusia sotia ole käyty Venäjän kanssa. Kulttuuri ei ole fysiikkaa, ei voi katsoa kirjasta ja kaavoista mitä sanaa missäkin pitäisi käyttää.
Jossain ruotsissa voidaan ihmetellä meidän kielen sanaa ryssitellä jotain, mutta se ei ole reilua yhtään enempää kuin olisi redneckille puuvillapellolla kakssataa vuotta sitten sanoa ettet voi käyttää neekeri-nimitystä näistä meidän orjista.
Oletan siis modejen käyttävän näissä asioissa sellaista paikallista kulttuurievoluutionäkökulmaa. Minusta on hyvä lähestymistapa, ainoastaan se tuntuu hiertävän saivartelijoita. Tosin me kaikki voitaisiin yrittää olla jo sitä seuraavaa sukupolvea ja ryhdistäytyä, mutta toisaalta jääkiekkopalstalla missä tunteet kovina käyvät pitäisi voida ehkä sanoa jotain nimimerkkiä myös svedupelleksi tarpeen mukaan.
Myös se passaa, että sanotaan mitä sanotaan ja lusitaan viikko kaks, analysoidaan tilanne ja mennään eteenpäin.