Typeryys. Se on ainoa lopputulema johon olen vuosien saatossa päätynyt. Kuvitellaan että "ei minulle voi mitään käydä" vaikka se ei olekkaan itsestä kiinni mitä siellä pelissä tapahtuu. Ei tarvitse kuin mennä höntsä peliin katsomaan miten niitä kamoja käytetään ja siellä ei kukaan saa palkkaa. Se oikea työnantajakaan ei varmana tykkää jos siellä itsesi loukot, mutta ei, visiirit pitkin vatulaa, kaulasuojia ei käytetä ja jos käytetään niin ne roikkuu jossain navan tasolla jne. Sama sitten joka junnujoukkueessa ja aikusissa. Mitä enemmän tulee ikää sitä varmemmin ne kamat on päin persettä. Sitten jos tuomarina tähän puutut niin saat paskan maineen turhasta nipottajana.
Sitten on Suomen ylin sarjataso missä ei millään ole mitään väliä vaikka se lukisi sääntökirjassa. Sieltä ne kaikki paidat housuissa, housujen repimiset haaroista, hihojen käärimiset, kaulasuojien käyttämättömyydet ja löysät remmit yms. on aina lähteneet ja junnut seuraa perässä. Sitten NHL:ää myöten väittää pokkana joku konkari miten hän ei osaa pelata visiirin kanssa kun se häiritsee ja ei ole koskaan joutunut sellaisen kanssa pelaamaan, miten hänellä pitää olla oikeus pelata ilman.
Aina korjataan vasta kun sattuu ja on jo liian myöhäistä ja 5v päästä ei koko asiaa muista kukaan. Kaulasuojien käyttökin korjaantuu vasta kun joku taas kuolee tai vammautuu hyvin vakavasti ja säkällä selvitään säikähdyksellä. 5v päästä kukaan ei sitäkään enää sitten muista ja tilanne alkaa taas lipsumaan kunnes kolahtaa seuraavan kerran. Ketään ei oikeasti ne remmit hierrä tai kaulasuojat häiritse. Se on pelkkää paskapuhetta kun kuvitellaan nuorina olevansa jotain kuolemattomia ja vanhmempinakin aika harva tuntuu sieltä viisastuvan.