Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Iivo Niskanen voitti olympiakultansa lisäksi MM-kultaa kotikisoissa Lahdessa.
Marja-Liisa Haemaelaeinen voitti ensimmäisen ei-viestikultansa vasta sinä vuonna, kun täytti 29 vuotta. Oli joutunut pitkään kokemaan kovia ennen kuin sai viestittömän kultamitalinsa.
Mika Myllylä täytti 28 vuotta sinä vuonna, kun voitti ensimmäisen kullan arvokisoissa. Oli sitä hänelläkin ongelmia monet kisat ennen kuin sai kultansa. Oli yli- ja alikuntoa.
Mietaa ei voittanut koskaan henkilökohtaista MM- tai olympiakultaa. Sadasosalla hävisi. Ja Falunissa puusuksilla jäi toiseksi, kun voittajan sukset olivat modernisti liukkaampaa ja pitävämpää sorttia.
Eikä voittanut Isometsäkään mitään, kiinnikin jäi. Kirvesniemen Harri sentään sinä vuonna, kun täytti 31 vuotta voitti sen ainokaisen henkilökohtaisen kultansa.
Ja Häkkisen Mika taisi ajaa lähes 100 osakilpailua ennen kuin voitti edes yhden kisan. 30-vuotiaana sitten mestariksi. Kallonsakin meinasi halkaista ennen kuin oli voittanut mitään niissä pärinäkilpailuissa.
Sitten tämmöinen Iivo voittaa 22-vuotiaana parikilpailussa olympiakultaa, ja senkin hyvän tuurin avustamana. Ja sitten vielä voittaa juuri 25 vuotta täytettyään kotikisoissa perinteisen hiihdon väliaikahiihdossa MM-kultaa. Jopa oli varaa löysäillä lopussa. Oli sillä edellisellä kaudella vähän lentsua, mutta tuommoinen pojankloppi on noin nuorena voittanut ja MM-kultaa ja olympiakultaa. Kyllä tuosta puuttuu kärsimys, ikuisuudelta tuntuva epäonni ja muu murhe. Ei oikein osaa iloita tuommoisesta paraatimarssista uralille.
No odotellaan vielä testituloksia...