Sama juttu. Ilmiömäisen upea, ajatuksia herättävä ja huolella hiottu kokonaisuus, kuten Marinan jokainen levy (jos/kun MATD-julkaisut lasketaan mukaan myös).Kuuntelussa on myös ollut tällä viikolla MARINAn uusi LOVE + FEAR albumi
Diggaan kasarihevistä paljon, toki nostagisesti nykypäivänä. Kaikki vinyylit ja C-kassut on luonnollisesti hävitetty, taisi joku hoopo divarisetä tai terassirokkari jonkin ostaa.Leppard on ehdottomasti omaan makuuni parasta kasaria Mötley Crüen ja Rattin ohella. Raskaammasta metallista Metallica on loistosettiä, samoin W.A.S.P. Kultakimpale AC/DC ei sähköisellä jyräyttelyllään petä koskaan. Eläköön rock, mä rakastan sua!
Voi pojat! ACDC oli silloin hyvä, ja se on edellen. Kestää aikaa eikä näillä näppäimin kai tule enää kuolemaankaan. Tämä aussibändi on ikoninen.Halusin vain mainita yhtyeen noin yleisesti ottaen, koska sitä kelpaa kuunnella aina. Ensimmäisiä suosikkejani, ja Thunderstruck on täyttä terästä. AC/DC:n osalta olen viime aikoina ottanut enemmän tuttavuutta Bon Scottin aikakauden biiseihin. Tykkään, todellakin tykkään.
No kerta spammäyksen päälle, olkoon sitten tältä osin tässä.Tuota, uskallankohan tähän laittaa, tällainen coveri Thundersrtuckista: Luca Stricagnoli - Thunderstruck (AC/DC) - (Guitar)
En ole vastuussa jos mieli räjähtää... Omalla vastuulla.
Aina kiva tavata nuorisoa joka diggaa vängästä musasta. Itselläni toki myös nämä Mötiköiden kaksi (ekaa?) levyä ihan vuosittaisessa kuuntelussa. Smoking in the boy's room ja niin eespäin. Tämä jälkimmäinen levyhän siis ilmestyi sen jälkeen kun Vince oli kaahannau Razzlen ruttuun ja kärsinyt siitä jonkun parin kuukauden kakun ja levyn kannessa Vince on dramaattisesti mustan puolella muiden kolmen ollessa "valossa".Kuuntelussa on Mötley Crüen yksi kenties tunnetuimmista biiseistä ja ehdottomasti kaunein niistä, Home Sweet Home. Sopii olotilaan kuin nakutettu. Tällainen vähän haikea fiilis, niin kappalekin saa olla hieman haikea.
"My heart's like an open book, for the whole world to read... sometimes nothing, keeps me together at the seams"
Ja tämäkin vielä sopii minuun todella hyvin. Tätä sitten vain koko yön kuulokkeista suoraan korvakäytäviin.
Tulipas muistoja. The Mantle lätty soi nuorena paljon, oli aika kokeellista musamaku silloin. Pitääpä kuunnella jokunen Agallochilta pitkästä aikaa. Ovatkin näköjään lopettaneet 2016.Ajattelin heittää tässä vähän Agallochia soimaan vaihteeksi. Onhan tämä erittäin kova kappale. Limbsin intro alkoi soimaan päässä aiemmin yöllä ja päätin sitten heittää tulemaan kuulokkeista.
Mozartin 23. pianokonsertto. Luulin, että 21. on kova, mutta klasarin suhteen huomattavasti valistuneempi kaverini ohjeisti tutustumaan tähän ja on kyllä sen väärti.