"Nimikkomusaa" pitkästä aikaa ja onhan se kova junttibiisi edelleen. Aivan tajuttoman kova ralli.
Popeda - Heavy Lutaa
Enpä ollut tällaista biisiä kuullutkaan, tosin en ole seurannut Popedaa enää viime vuosikymmeninä niin tarkasti. Mitä tarkoittaa tämä lutaa-juttu? Onko jotain Tampereen slangia?
Koskettava kappale kun mies menettää lapsensa ja "läskipää" sosiaalitantat vetää pisimmän ja vaikeimman kautta. Upeita sanoituksia, ei ihan Wiskarit näihin pysty.
Leevi and the Leavings - Matkalla omiin hautajaisiin
*Yrittää ja yrittää kirjoittaa, jokainen rivi menee deleteksi kun ei osaa eikä pysty* Sanotaan sitten vaan yksi sana joka huokuu tuosta: voimattomuus.
Arttu Wiskari on varmaankin joku uuden maailman hybridi. Ulkonäöltään se on kuin Jope Ruonansuun ja Samuli Edelmannin rakkauden hedelmä, ja tuotantonsa on neliöjuuren neliöjuuri Leavingsista. Ja kansa ostaa.
- En ole kuunnellut Wiskaria. En tunne biisejä.
- Olen kuullut hänen laulavan ja mielestäni tyyppihän osaa laulaa ja hyvä ääni.
- Mikä juttu on tämä että Wiskarille aina nauretaan? Onko hänen persoonansa jotenkin mulkku tai höpsö?
- Verrataanko häntä nimenomaan Leavingsiin?
Ulkonäkönsä ja äänensä puolesta en voi olla veikkaamatta hänen olevan Edelmanin Samulille samanlaista sukua kuin esim J-P Palo on Esko Salmiselle. Tällä ei tosin ole mitään merkitystä, kevyt mielipidehavainto vain.
-----
Noh, tällainen levy on kuunneltava vähintään kerran vuosikymmenessä.
Black Sabbath - Paranoid (Full Album) Ja sitten kun on kuuntelussa, pyörii se useammankin kerran ympäri jonkun kuukauden aikana. Se rumputus, bassoilu... koko hoito, kyllä te tiedätte!
Ja sitten väliin vähän herkempää tunnelmointia:
Paul and Linda McCartney - Heart Of The Country ja samaiselta levyltä rosoinen bluussahtava:
Paul McCartney - Monkberry Moon Delight (MusicVideo)
Näillä pärjää huomiseen.