Vuodet vierivät ja puolueiden nimet ja valta-asemat muuttuvat, mutta muuten tämä biisi on edelleen toimiva.
Tavallaan tyylikäs versio, mutta lauluun olisi riittänyt vain Noora Louhimo minun maullani. Soitannankin sovituksessa jokin liikaa. En tiedä mikä.
Nälkämaan laulusta ja ylipäänsä kaikista maakuntalauluista tulee mieleen muistot peruskoulun musiikkitunneilta, kun asiastaan innostunut musiikinopettajani kannusti tai oikeastaan käski jokaista oppilasta opettelemaan jonkun maakuntalaulun ulkoa sekä esittämään sen luokan edessä. Maksimissaan kaksi oppilasta sai esittää saman laulun, joten kun kaksi luokkalaisistani nappasivat Nälkämaan laulun, oli minun tyytyminen muistaakseni Pirkanmaan maakuntalauluun Kesäpäivä Kangasalla. Vihasin jo tuolloin esiintymistä ja erityisesti vihasin tuota kappaletta, mutta jotenkin sain laulettua pari ensimmäistä säkeistöä. Tuon päivän jälkeen en ole kyseistä laulua laulanut, koska niin traumaattinen kokemus se oli.
Nälkämaan laulua en ole koskaan vihannut, vaan olen aina pitänyt siitä, kuten muistaakseni pitivät silloiset luokkatoverinikin.
Postrock ja postpunk on juuri tällä hetkellä parasta ikinä. Olen herkkä runopoika.