Kuuntelussa juuri nyt

[mice]

Viikate - Kuu kaakon yllä. Kylläpäs toimiikin taas pitkästä aikaa!

 

[Pavlikovsky]

Laitoin Whitesnaken mainion kokoelman The Early Yearsin pyörimään ja loistavaa sekä monipuolista vanhaa rockia tämä on. Coverdale omaa yhden hienoimmista rock-äänistä mitä olen kuullut ja varsinkin bluesahtavissa biiseissä mies vasta vauhtiin pääseekin. Tähän aikaan Whitesnake teki vielä tunnistettavaa omanlaista rockiaan, missä urut olivat myös vahvasti mukana.

 

[Girardi #5]

Pitihän tämä uusin Nightwish - Imaginaerum -levy pistää testiin ja yllättävän hyvä oli. Ainakin seuraavat biisit jäi ekalla kuuntelulla mieleen: Storytime, I Want My Tears Back, Scaretale ja Ghost River. Levyllä oli ainakin pari kelttihenkistä biisiä jotka upposi hyvin. Voin suositella!

 

[Moto]

Tässä olen viime päivinä Nightwishin ja Kate Bushin uutuuksien ohella luukuttanut The Doorsin kaikki Morrison-ajan albumit sisältävää boksia ja pitää ihmetellä, miten ne ovat saaneet muutoin timanttiseen albumikuusikkoon saaneet mahtumaan sellaisen jöötin kuin Soft Parade. Hissimusiikkia huumehörhöille?

 

[M10]

Ice Cube Death Certificate
Ice CUbe Amerikkas most wanted
Soundgarden Superunknown
Wigwam Hard n horny

 

[Datsun]

Uusin Animals as leaders.

Olen muuten enemmän ja enemmän sitä mieltä että "laulu" on erittäin turhaa. Pidän suuresti kaikenlaisesta progressiivisesta kamasta, jossain määrin jopa kikkailevasta fuusiojatsista, örinämetallista ja ylipäänsä instrumentaalimusiikista. Useimmiten ne vokalistit vaan kiukuttaa mua.

 

[Vuokralainen]

Nuorna poikana tuli kuunneltua Eppu Normaalit niin loppuun asti, että jatkossa niiden biisien kuuleminen melkein oksetti.
Eppujen Mutala-levy kestää silti kuuntelua ja tarjoaa mukavia akustisia versioita biiseistä ja mikä parasta, levyllä on hyvin paljon muuta kuin niitä puhki soitetuimpia. Sitä siis kuuntelen.
Viime viikonlopun keikan innoittamana toinen tehokuuntelussa oleva on edelleen Sielun Veljien koko tuotanto.

Illalla on tuparit ja silloin pistetään Spotify siihen kuntoon, että jokainen saa soitella sieltä suunnilleen mitä haluaa, mutta uskoisin ettei kuitenkaan kovin paljoa paskaa musaa.

 

[Girardi #5]

Erehdyin kuuntelemaan Snow Patrol - Fallen Empires (2011) -levyn joka oli kyllä niin lälläri musaa ettei tartte toiste kuunnella. Called Out In the Dark -sinkku on ihan jees ja se on soinnut jo tovin radiossa.

 

[Leon]

Tässä olen viime päivinä Nightwishin ja Kate Bushin uutuuksien ohella luukuttanut The Doorsin kaikki Morrison-ajan albumit sisältävää boksia ja pitää ihmetellä, miten ne ovat saaneet muutoin timanttiseen albumikuusikkoon saaneet mahtumaan sellaisen jöötin kuin Soft Parade. Hissimusiikkia huumehörhöille?

Täydensin muutama viikko sitten epätäydelliseksi jääneen Doors-valikoimani Soft Paradella ja Strange Daysillä. Ihmettelin kovasti, miten tuollainen helmi oli jäänyt odottelemaan hankkimista. Enpäs tosin muista, osuiko ihmettely kumman levyn kohdalle. Toinen oli tasalaatuinen, välttääkseen sanaa tasapaksu. Toinen oli hyvä, todennäköisesti tuo ST. Pitääkin tarkistaa vielä, oliko SP jöötiä vai ei. Mun mielestä ei ollut. Mutta jos se oli se tasapaksu, niin ymmärrän kyllä kantasi. Jööti on ehkä hiukan vahva sana.

 

[Leon]

Erehdyin kuuntelemaan Snow Patrol - Fallen Empires (2011) -levyn joka oli kyllä niin lälläri musaa ettei tartte toiste kuunnella. Called Out In the Dark -sinkku on ihan jees ja se on soinnut jo tovin radiossa.

Jos tykkäsi siitä edellisestä kuin hullu puurosta, tykkääkö tästä uudesta? Itse asiassa Songs for Polar Bears on tähän mennessä ainoa, josta en ole erityisemmin pitänyt. Kolme viimeisintä ovat olleet nousujohteisia. Loistavia biisejä on pitkin matkaa, mutta A Hundred Million Suns on kokonaisuutena ehkä suosikkini.

 

[Kihaus]

The Black Keys - Little Black Submarine

Enpä ole hetkeen yhtä hienoa kappaletta kuullut.

 

[tant gredulin]

The Black Keys - Little Black Submarine

Enpä ole hetkeen yhtä hienoa kappaletta kuullut.

Just mietin, että mikä bändi saisi vielä minut houkuteltua rollaattorini kera keikalle ja päädyin The Black Keysiin :) Mulle napsahti 'Stop Stop' eniten ekasta El Camino -pyöräytyksestä, mutta upea on tuokin.

 

[Footless]

Sólstafir - Svartir Sandar

Kyllähän tämä ihan vuoden parhaimmistoa on. Odotukset oli kovat ja pelkäsin ettei bändi enää loistavan Köldin jälkeen niitä pysty täyttämään, mutta turhaan pelkäsin. Upea, tunnelmallinen kokonaisuus ja islanniksi laulaminen toimii oikein loistavasti. Tätä tulee vielä paljon kuunneltua, varsinkin kun kyseessä on tupla, niin vaatii vielä tavallista enemmän paneutumista.

 

[-OO-]

Kuuntelussa odotettua uutta Harmajaa. Avaussinkku helmi-maaliskuussa ilmestyvältä levyltä on nimeltään Katkera maa ja eihän tästä voi taas muuta sanoa kuin että on helvetin komea biisi! Kun tuo intro lähti ensimmäisen kerran soimaan niin vähän nyrpistelin nenääni mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin niin eihän tuosta vaan voi olla pitämättä, on tuo kertosäe niin hieno. Ainoa mikä tuossa ei minusta ihan täysin toimi on tuo lopun osa jossa bändin naisjäsenet laulaa taustaa. Paula Präktigin hento taustalaulu on aina sopinut erinomaisen hyvin Harmajan musiikkiin mutta nyt Präktigin ja bändin uusimman jäsenen Milla Heinosen äänet ei oikein soi minusta yhteen. Mutta tuo on pieni miinus koska tuo kertosäe itsessään on niin hyvä.

Tästäpä linkki videoon bändi Facebook-sivulle:
Harmaja - Katkera maa

 

[Pavlikovsky]

Kuuntelussa Creedence Clearwater Revivalin Pendulum levy, joka jäi mielestäni CCR:n viimeiseksi oikeasti hyväksi albumiksi. Mardi Gras ei ole iskenyt juuri ollenkaan. Puhaltimia sekä kosketinsoittimiahan tällä levyllä käytettiin paljon enemmän kuin muilla CCR-levyillä, mutta eipä se haittaa yhtään. Fogertyn kitaran vingutuksen ja käheän raspikurkun tunnistaa tältäkin levyltä. Molina, Pagan Baby ja Hey Tonight kohokohtia.

 

[Deko]

Ria ria Hungária

Paskaa pehmopoppia, mutta sopii päivän teemaan. :D

 

[-Niks-]

Ria ria Hungária

Paskaa pehmopoppia, mutta sopii päivän teemaan. :D

Sulttaani, sulttaaaaniiii!

 

[-Niks-]

Nyt se myrkyn lykkäs. Jäänyt aivan koukkuun tähän Metallican "uutuuteen" joka siis jäi DM levyltä pois jostain syystä.

Just a bullet away ja tässä linkki kyseiseen biisiin.

Geek Furious, All Geek All the Time: Metallica NEW SONG "Just a Bullet Away"

 

[turo-urpo]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

Time Beyond Time (youtube)

 

[Leon]

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt tutustua The Black Keysin tuotantoon. Nyt tein sen Spotifyn avulla hiukan huolellisemmin ja jäin tällä kertaa koukkuun. Kannatti kuunnella muutakin kuin taannoinen arvostelumenestys Brothers. Se vanhempi tuotanto kolahtaa kuin syvyyspommi (kalja+viski).

 

[Rinksu]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

On se. Ayreonin kanssa olen itse jumiutunut lähinnä juuri Electric Castleen ja Human Equationiin. Pitäisi ottaa näitä muitakin työn alle. On kyllä lahjakas heppu tämä koripalloilijan mitoissa oleva Lucassen ja melkoisen laulajakatraan saa kyllä aina levyillensä.

Ja pakkohan mun on taas tätäkin mainostaa:
Valley of the Queens
Anneke...

 

[turo-urpo]

On se. Ayreonin kanssa olen itse jumiutunut lähinnä juuri Electric Castleen ja Human Equationiin. Pitäisi ottaa näitä muitakin työn alle.

Nuo kaks albumia ne kovimmat taitaa olla, mutta kyllä muutkin tekeleet kuuntelemisen arvosia kokemuksia on. Varsinkin viimeisin 01011001 ja The Dream Sequencer on aina sillon tällöin kuuntelussa vuosienkin jälkeen.

Aina kun luulee, ettei uus musiikki voi yllättää, niin löytyy jotain mikä täräyttää kanveesiin. The Man-Eating Tree ja varsinkin nämä kaks biisiä pääs yllättämään.

This Longitude of Sleep
Of Birth For Passing
(linkit vie youtubeen)

 

[Ted Raikas]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

Saa nähdä. Itselleni ei nuo Lucassenin sivuprojektit ole oikein kolahtaneet täysillä koskaan. Pari viimeisintä levyä on omaan makuun valitettavan keskinkertaisuutta lähestyviä tuotoksia. No, ensimmäinen Star One oli kyllä varsin kovaa space metallia, mutta ei sekään parhaimmille Ayreon-albumeille pärjää mitenkään. Lucassen on noilla ehdottomasti parhaimmillaan.

Seuraavaksi miekkoselta on tulossa sooloalbumi, eli missä pääasiassa soittaa ja ennen kaikkea laulaa kaiken itse. Sisällöstä vaikea sanoa, mutta veikkaisin, että jonnekin akselille Beatles/Pink Floyd jne. mennään, eli enemmän 60- ja 70-luvun rockia proge ja folkvivahtein. Jää nähtäväksi millaista sitten lopulta on, toivon mukaan päräyttäisi kunnolla vaihteen vuoksi. Sen jälkeen saisi vaikka palata Ayreonin pariin, jos ideoita vaan löytyy.

***

Itselläni on Pain of Salvationin uusin, eli Road Salt Two tässä kuuntelussa ja ollut aika tiiviisti viimeajat. Huikea levy, yksi vuoden parhaista ja mielestäni ensimmäistä osaa vahvempi kokonaisuus ja saattaa mennä bändin diskografiassa sinne ihan kärkipäähän. Heikkouksia ei juuri löydy.

Mielenkiintoista nähdä tämänkin bändin tulevaisuus, kun käsitin, että kokoonpanosta on lähes kaikki lähdössä pois.

 

[turo-urpo]

Saa nähdä. Itselleni ei nuo Lucassenin sivuprojektit ole oikein kolahtaneet täysillä koskaan. Pari viimeisintä levyä on omaan makuun valitettavan keskinkertaisuutta lähestyviä tuotoksia. No, ensimmäinen Star One oli kyllä varsin kovaa space metallia, mutta ei sekään parhaimmille Ayreon-albumeille pärjää mitenkään. Lucassen on noilla ehdottomasti parhaimmillaan.

En noita sivuprojekteja oo kauheesti kuunnellu, mutta kyllä juuri tuo Star Onen Space metal ja Guilt Machinen On This Perfect Day uppoaa vaikkei tietenkään Ayreonin tasolle yllä.

Pain of Salvationin Road Saltit pitää jossain vaiheessa katsastaa. Ehdin jo luovuttaa bändin kohdalla kun Be ja varsinkin Scarsick oli sellasta kuraa, ettei ollu kauheesti odotuksia uutukaisista ja on jääny tutustumatta. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunu tuossa välillä.

 

[Ted Raikas]

Pain of Salvationin Road Saltit pitää jossain vaiheessa katsastaa. Ehdin jo luovuttaa bändin kohdalla kun Be ja varsinkin Scarsick oli sellasta kuraa, ettei ollu kauheesti odotuksia uutukaisista ja on jääny tutustumatta. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunu tuossa välillä.

Suosittelen ehdottomasti. Scarsickistä menty rutkasti parempaan tyyliin (itse en ole siihen levyyn päässyt oikein yhtään sisälle). BE on toki omia lemppareitani, mutta kyllä siitäkin mennyt ihan eri suuntaan nämä RS:t. Näiden tyyliä on vaikea määritellä, hyvin rosoista ja paikoin rujoa 70-luvun henkeä ja vastapainona todella kauniita balladimaisuuksia, joissa kuitenkin on väkevyyttä ja omaa raskasmielisyyttä.

Saundiltaan hyvällä tapaa retroa ja sinällään uutta, että ovat selkeää pesäeroa tehneet aiempaan tyyliin kuitenkin. Gildenlöwin ääni pääsee eri muodoissaan ehkä tällä materiaalilla paremmin esiin kokonaisuudessaan kuin koskaan aiemmin.

Varmasti nämä on monia aiempia faneja karkoittaneetkaan. Raskaudesta huolimatta ei mennä ihan niin metallin puolella kuitenkaan. Oikeastaan paras kun itse kuuntelee ja arvioi sitten, mutta ilman muuta yksi tyylitajuisimpia nykybändejä ja nämä kaksi levyä sen osoittaa oivallisesti.