Catalepticin täyspitkä ilmestyi tuossa 14.12 ja kiilasi samalla vuoden parhaiden levyjen joukkoon. Jollei muuta niin kovin kotimainen tulokas tänä vuonna. Tunnelmallista doomia siis luvassa. Täältä lisää.
Perinteisten joululaulujen seassa olen kuunnellut tänään Uriah Heepin klassikon Salisburyn vaikka siitä jouluinen tunnelma onkin kaukana. Par´aikaa Rainbowin Live in München -77 pyörii soittimessa, on vain kertakaikkiaan upea liverykäisy ykkösketjulta Dio-Blackmore-Stone-Daisley-Powell. Hienoa 70-luvun heviä.
John Frusciantea on tullut tässä viime aikoina kuunneltua, hyvältä kuulostaa nyt, ilmestyessään ei niin iskenyt tai ollut aikaa kuunnella tarpeeksi, mutta nyt on.
Omission
To record only water for ten days - albumi on mielestäni aivan huikea. Omistan myös tuon mitä kuuntelet, sekin on hyvä...
Jethro Tullin Crest of a Knave on aika kova sana tänä yönä. Sillä sentään voitettiin raskaan musiikin grammy, joskin mulle tulee mieleen Dire Straits. Sehän ei ole huono juttu.
Alice in Chains - Unplugged
Ja kyllähän tuo Staleyn olemus vavahduttaa.