Kuuntelussa juuri nyt

[Rod Weary]

Erehdyin kuuntelemaan Snow Patrol - Fallen Empires (2011) -levyn joka oli kyllä niin lälläri musaa ettei tartte toiste kuunnella. Called Out In the Dark -sinkku on ihan jees ja se on soinnut jo tovin radiossa.

Jos tykkäsi siitä edellisestä kuin hullu puurosta, tykkääkö tästä uudesta? Itse asiassa Songs for Polar Bears on tähän mennessä ainoa, josta en ole erityisemmin pitänyt. Kolme viimeisintä ovat olleet nousujohteisia. Loistavia biisejä on pitkin matkaa, mutta A Hundred Million Suns on kokonaisuutena ehkä suosikkini.

 

[Kihaus]

The Black Keys - Little Black Submarine

Enpä ole hetkeen yhtä hienoa kappaletta kuullut.

 

[tant gredulin]

The Black Keys - Little Black Submarine

Enpä ole hetkeen yhtä hienoa kappaletta kuullut.

Just mietin, että mikä bändi saisi vielä minut houkuteltua rollaattorini kera keikalle ja päädyin The Black Keysiin :) Mulle napsahti 'Stop Stop' eniten ekasta El Camino -pyöräytyksestä, mutta upea on tuokin.

 

[Footless]

Sólstafir - Svartir Sandar

Kyllähän tämä ihan vuoden parhaimmistoa on. Odotukset oli kovat ja pelkäsin ettei bändi enää loistavan Köldin jälkeen niitä pysty täyttämään, mutta turhaan pelkäsin. Upea, tunnelmallinen kokonaisuus ja islanniksi laulaminen toimii oikein loistavasti. Tätä tulee vielä paljon kuunneltua, varsinkin kun kyseessä on tupla, niin vaatii vielä tavallista enemmän paneutumista.

 

[-OO-]

Kuuntelussa odotettua uutta Harmajaa. Avaussinkku helmi-maaliskuussa ilmestyvältä levyltä on nimeltään Katkera maa ja eihän tästä voi taas muuta sanoa kuin että on helvetin komea biisi! Kun tuo intro lähti ensimmäisen kerran soimaan niin vähän nyrpistelin nenääni mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin niin eihän tuosta vaan voi olla pitämättä, on tuo kertosäe niin hieno. Ainoa mikä tuossa ei minusta ihan täysin toimi on tuo lopun osa jossa bändin naisjäsenet laulaa taustaa. Paula Präktigin hento taustalaulu on aina sopinut erinomaisen hyvin Harmajan musiikkiin mutta nyt Präktigin ja bändin uusimman jäsenen Milla Heinosen äänet ei oikein soi minusta yhteen. Mutta tuo on pieni miinus koska tuo kertosäe itsessään on niin hyvä.

Tästäpä linkki videoon bändi Facebook-sivulle:
Harmaja - Katkera maa

 

[Pavlikovsky]

Kuuntelussa Creedence Clearwater Revivalin Pendulum levy, joka jäi mielestäni CCR:n viimeiseksi oikeasti hyväksi albumiksi. Mardi Gras ei ole iskenyt juuri ollenkaan. Puhaltimia sekä kosketinsoittimiahan tällä levyllä käytettiin paljon enemmän kuin muilla CCR-levyillä, mutta eipä se haittaa yhtään. Fogertyn kitaran vingutuksen ja käheän raspikurkun tunnistaa tältäkin levyltä. Molina, Pagan Baby ja Hey Tonight kohokohtia.

 

[Deko]

Ria ria Hungária

Paskaa pehmopoppia, mutta sopii päivän teemaan. :D

 

[-Niks-]

Ria ria Hungária

Paskaa pehmopoppia, mutta sopii päivän teemaan. :D

Sulttaani, sulttaaaaniiii!

 

[-Niks-]

Nyt se myrkyn lykkäs. Jäänyt aivan koukkuun tähän Metallican "uutuuteen" joka siis jäi DM levyltä pois jostain syystä.

Just a bullet away ja tässä linkki kyseiseen biisiin.

Geek Furious, All Geek All the Time: Metallica NEW SONG "Just a Bullet Away"

 

[turo-urpo]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

Time Beyond Time (youtube)

 

[Rod Weary]

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt tutustua The Black Keysin tuotantoon. Nyt tein sen Spotifyn avulla hiukan huolellisemmin ja jäin tällä kertaa koukkuun. Kannatti kuunnella muutakin kuin taannoinen arvostelumenestys Brothers. Se vanhempi tuotanto kolahtaa kuin syvyyspommi (kalja+viski).

 

[Rinksu]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

On se. Ayreonin kanssa olen itse jumiutunut lähinnä juuri Electric Castleen ja Human Equationiin. Pitäisi ottaa näitä muitakin työn alle. On kyllä lahjakas heppu tämä koripalloilijan mitoissa oleva Lucassen ja melkoisen laulajakatraan saa kyllä aina levyillensä.

Ja pakkohan mun on taas tätäkin mainostaa:
Valley of the Queens
Anneke...

 

[turo-urpo]

On se. Ayreonin kanssa olen itse jumiutunut lähinnä juuri Electric Castleen ja Human Equationiin. Pitäisi ottaa näitä muitakin työn alle.

Nuo kaks albumia ne kovimmat taitaa olla, mutta kyllä muutkin tekeleet kuuntelemisen arvosia kokemuksia on. Varsinkin viimeisin 01011001 ja The Dream Sequencer on aina sillon tällöin kuuntelussa vuosienkin jälkeen.

Aina kun luulee, ettei uus musiikki voi yllättää, niin löytyy jotain mikä täräyttää kanveesiin. The Man-Eating Tree ja varsinkin nämä kaks biisiä pääs yllättämään.

This Longitude of Sleep
Of Birth For Passing
(linkit vie youtubeen)

 

[Ted Raikas]

Ayreon ja Into The Electric Castle. On se kova. Jospa se Arjen vielä kerran kahmis muusikkokatraan kokoon. On siinä sellanen nero, että jää Nightwish Tuomaksetkin kakkoseks.

Saa nähdä. Itselleni ei nuo Lucassenin sivuprojektit ole oikein kolahtaneet täysillä koskaan. Pari viimeisintä levyä on omaan makuun valitettavan keskinkertaisuutta lähestyviä tuotoksia. No, ensimmäinen Star One oli kyllä varsin kovaa space metallia, mutta ei sekään parhaimmille Ayreon-albumeille pärjää mitenkään. Lucassen on noilla ehdottomasti parhaimmillaan.

Seuraavaksi miekkoselta on tulossa sooloalbumi, eli missä pääasiassa soittaa ja ennen kaikkea laulaa kaiken itse. Sisällöstä vaikea sanoa, mutta veikkaisin, että jonnekin akselille Beatles/Pink Floyd jne. mennään, eli enemmän 60- ja 70-luvun rockia proge ja folkvivahtein. Jää nähtäväksi millaista sitten lopulta on, toivon mukaan päräyttäisi kunnolla vaihteen vuoksi. Sen jälkeen saisi vaikka palata Ayreonin pariin, jos ideoita vaan löytyy.

***

Itselläni on Pain of Salvationin uusin, eli Road Salt Two tässä kuuntelussa ja ollut aika tiiviisti viimeajat. Huikea levy, yksi vuoden parhaista ja mielestäni ensimmäistä osaa vahvempi kokonaisuus ja saattaa mennä bändin diskografiassa sinne ihan kärkipäähän. Heikkouksia ei juuri löydy.

Mielenkiintoista nähdä tämänkin bändin tulevaisuus, kun käsitin, että kokoonpanosta on lähes kaikki lähdössä pois.

 

[turo-urpo]

Saa nähdä. Itselleni ei nuo Lucassenin sivuprojektit ole oikein kolahtaneet täysillä koskaan. Pari viimeisintä levyä on omaan makuun valitettavan keskinkertaisuutta lähestyviä tuotoksia. No, ensimmäinen Star One oli kyllä varsin kovaa space metallia, mutta ei sekään parhaimmille Ayreon-albumeille pärjää mitenkään. Lucassen on noilla ehdottomasti parhaimmillaan.

En noita sivuprojekteja oo kauheesti kuunnellu, mutta kyllä juuri tuo Star Onen Space metal ja Guilt Machinen On This Perfect Day uppoaa vaikkei tietenkään Ayreonin tasolle yllä.

Pain of Salvationin Road Saltit pitää jossain vaiheessa katsastaa. Ehdin jo luovuttaa bändin kohdalla kun Be ja varsinkin Scarsick oli sellasta kuraa, ettei ollu kauheesti odotuksia uutukaisista ja on jääny tutustumatta. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunu tuossa välillä.

 

[Ted Raikas]

Pain of Salvationin Road Saltit pitää jossain vaiheessa katsastaa. Ehdin jo luovuttaa bändin kohdalla kun Be ja varsinkin Scarsick oli sellasta kuraa, ettei ollu kauheesti odotuksia uutukaisista ja on jääny tutustumatta. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunu tuossa välillä.

Suosittelen ehdottomasti. Scarsickistä menty rutkasti parempaan tyyliin (itse en ole siihen levyyn päässyt oikein yhtään sisälle). BE on toki omia lemppareitani, mutta kyllä siitäkin mennyt ihan eri suuntaan nämä RS:t. Näiden tyyliä on vaikea määritellä, hyvin rosoista ja paikoin rujoa 70-luvun henkeä ja vastapainona todella kauniita balladimaisuuksia, joissa kuitenkin on väkevyyttä ja omaa raskasmielisyyttä.

Saundiltaan hyvällä tapaa retroa ja sinällään uutta, että ovat selkeää pesäeroa tehneet aiempaan tyyliin kuitenkin. Gildenlöwin ääni pääsee eri muodoissaan ehkä tällä materiaalilla paremmin esiin kokonaisuudessaan kuin koskaan aiemmin.

Varmasti nämä on monia aiempia faneja karkoittaneetkaan. Raskaudesta huolimatta ei mennä ihan niin metallin puolella kuitenkaan. Oikeastaan paras kun itse kuuntelee ja arvioi sitten, mutta ilman muuta yksi tyylitajuisimpia nykybändejä ja nämä kaksi levyä sen osoittaa oivallisesti.

 

[tinkezione]

Itselleni ei nuo Lucassenin sivuprojektit ole oikein kolahtaneet täysillä koskaan.

Varmistelen ja kyselen, että tuliko toissavuonna ilmestyneeseen Arjen Lucassen's Guilt Machineen perehdyttyä? Mielestäni On This Perfect Day on erinomainen albumi, jolle soisi kernaasti jatkoa mieluummin, kuin nuille streamofpassioneille jne. Star Onen tuorein on myöskin ihan kelpo tavaraa, ei sillä.

Guilt Machine - Twisted Coil

 

[Ted Raikas]

Varmistelen ja kyselen, että tuliko toissavuonna ilmestyneeseen Arjen Lucassen's Guilt Machineen perehdyttyä?

Onhan se. Laskin sen noiden kahden edellisen julkaisun joukkoon (toinen on Star One: Victims of the Modern Age.

Kumpikaan ei oikein kolahtanut. Jotain puuttuu molemmista, eikä niihin ole tehnyt erityisemmin mieli palata, vaikka mistään huonoista julkaisuista nyt ei toki puhuta.

Arjen Lucassen on minulle yhtä kuin Ayreon ja muissa jutuissa ei ole ihan älyttömästi häikäissyt.

 

[Beneway]

Guilt Machineen en ole (vielä) tutustunut, mutta Star Onen Victims of the Modern Age onkin jo tutumpaa materiaalia. Eihän tuo tosiaan tuolle Ayreonin tasolle pääse - ainakaan kokonaisuutena, mutta löytyy tuolta Star Onen uusimmalta paljon hyvääkin materiaalia. Varsinkin Damien Wilson omistaa albumilla useaan otteeseen. Kokonaisuutena jokin kuitenkin jää teoksesta uupumaan.

Pain of Salvationin Road Salt Two on äärimmäisen kova levy ja Sisters on eräs huikeimmista kappaleista, mitä olen ikinä kuullut. Tuo albumi vei bändin musiikkia tosiaan uuteen suuntaan. Mutta toisaalta, diggasin kyllä Scarsickistäkin.

 

[haunted shores]

Itselleni tuo Star Onen Victims of the modern age edustaa nimenomaan sellaista keskinkertaisuuden sanakirjamääriltelmää. Levyllä on teoriassa kaikki kohdallaan, mutta valitettavasti siltä ei löydy ensimmäistäkään huippuhetkeä. Edes biisien sisällä.

Sinänsä jokseenkin jopa erikoista, että Lucassenilta pääsi käsistään tuonlainen huti, koska mielestäni lähestulkoon kaikki muu, mitä mies on julkaissut on hyvää tai Ayreonin tapauksessa erinomaista.

Itsekin olen pyöritellyt viime aikoina kohtuullisen paljon uusinta (loistavaa) Pain Of Salvationia, sekä edelleen Opethin Heritagea, joka taitaa sittenkin lunastaa korkeat odotukset ja nousee vaivihkaa vuoden kärkilevyihin.

Heritagen ongelma alkuun taisi olla se, ettei se sittenkään ollut ihan sen tyylinen kuin olin omassa päässäni olettanut sen olevan, vaan materiaali oli yllättävänkin helppoa. Nyt kun on ajan kanssa päässyt sinuiksi levyn kanssa, niin kyllähän se toimii täysillä. Varsinkin Häxprocess ja Folklore ovat timantteja. Ennenkaikkea levy on ehyt ja toimiva kokonaisuus, toisin kuin vaikkapa liian täyteen ahdattu Ghost Reveries tai sekavaksi sillisalaatiksi jäänyt Watershed, joka oli parista loistobiisistä huolimatta melkoinen pannukakku.

 

[Rinksu]

Pyyhkäistääs tämänkin levyn päältä pölyt pois ja pitkästä aikaa koneeseen:
Pantera - Vulgar Display of Power

Mukavasti potkii Walkit, Fucking Hostilet etc. edelleen.

 

[M10]

Tuossa ainakin dynaamisin levynkansi ikinä.

Juuri nyt en kuuntele mitään. Joskus on parempi olla täydessä hiljaisuudessa.

 

[Footless]

Oon yrittänyt pari kertaa kuunnella tuota Opethin Heritagea, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole jäänyt mieleen oikein mitään. Ehkä se siitä, tai sitten ei. Kai nekin voi joskus tehdä huonon levyn.

 

[tant gredulin]

Tänään on menossa vanhaa Aretha Franklinia oikein urakalla (toivottavasti ei ole etiäinen). Mm. 'You're All I Need to Get by' ja '(You Make Me Feel Like A) Natural Woman' ovat esimerkkejä siitä, kuinka Arethan tulkinnat ovat lähestulkoon poikkeuksetta parempia kuin alkuperäiset. Ja minä sentään pidin alkuperäisistäkin kovasti :)

 

[M10]

Porcupine Tree - Deadwing. Omasta mielestä ko. bändin paras levy. Ihan maagisen hyvä alusta loppuun.