Karin Dreijerin musiikkiin tuli tutustuttua vasta sen jälkeen, kun olin jo muutaman vuoden ajan kuunnellut Röyksoppin The Understanding -albumia sekä erityisesti kappaletta What else is there?, jossa Dreijerin persoonallinen ääni pääsi oikeuksiinsa. Ostin siis Fever Rayn debyyttialbumin pelkästään yhden biisin perusteella ja vaikka ensimmäisellä kuuntelukerralla levy vaikutti hivenen erikoiselta, on siitä hiljalleen tullut eräs rakkaimmista levyistäni juuri sen persoonallisuuden vuoksi.