Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 999 090
  • 22 778

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK




Joskus tulee törmänneeksi artistiin, jonka ääni, musiikki sekä tunnelma kolahtavat heti ensimmäisestä tahdista lähtien niin kovasti, että on suoranainen pakko hankkia mahdollisimman paljon kyseisen artistin tuotantoa sekä kuunnella tämän musiikkia niin paljon kuin mahdollista. Näin kävi minulle esimerkiksi Norah Jonesin kanssa aivan vuosituhannen alussa, kun tämä biisi alkoi soida radiossa ja näkyä musiikkikanavilla telkassa.

En voi kylliksi kehua Norahin laulutaitoa sekä musiikillista nerokkuutta ja hän onkin ylipäänsä niitä harvoja nykyartisteja, jonka keikalle haluaisin päästä jonain kauniina päivänä. Materiaalia nimittäin riittää ihan kevyesti vaikka kuinka monelle keikalle.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viime syksynä italialainen Spiritual Front keikkaili Suomessakin juuri ilmestynyttä The Smiths-tribuuttialbumiaan The Queen Is Not Dead markkinoimassa keikoilla, joiden ensimmäinen puolisko koostui The Smiths-covereista. Silloin oli mielessä, että livenä ihan kiva, mutta tuskin levytetyillä versiolla tulee olemaan ihmeempää käyttöä.

Ja niin se taitaa olla. Sinänsä hyviä versioita, mutta toisaalta en keksi juurikaan syitä, miksi näitä kuuntelisi mieluummin kuin alkuperäisiä, kun harvassa on mitään radikaalimpaa eroa originaaliin.

Bigmouth Strikes Again




Koko albumi

 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK




Joskus muinoin 2000-luvun alussa tuli jotenkin törmättyä bulgarialaiseen metallimusiikkiin, kun silloinen bulgarialainen Facebook-kaveri tutustutti minut bändiin nimeltä Balkandji. Suunnilleen parin vuoden ajan tuli kuunneltua heidän ensimmäistä levyään (Probuzhdane) vuodelta 2001, kunnes jotenkin vaan unohdin koko bändin olemassaolon. Levy katosi vuosien saatossa jonnekin enkä pahemmin ole sitä kaivannut. Nyt tuo bändi palasi jotenkin kummasti mieleeni ja onhan tuo omalla tavallaan hyvinkin toimivaa musiikkia, vaikka laulukielenä onkin bulgaria.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Jenni Vartiaisen Seili on kyllä hieno biisi. Laulusta kuulee, että saari tiedetään ja jotenkin ehkä menee tunteisiin tuon historia. Mariska taitaa olla lyriikoiden takana, mutta Jenni osaa laulaa. En välttämättä itsekään Seiliä ymmärtäisi, ellen tässä melko lähellä asuisi.



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Keba vetää pari keikkaa nostalgiamielessä. Kyllä Tavastialle pitää mennä.

Bändin ura oli lyhyt, kuten kesä Esplanadin, mutta onnistuivat tekemään yhden suomalaisen rockin ikonisimmista biiseistä:




Tämä on yksi kauneimmista Helsingistä kertovista biiseistä. Tässä on oikeasti sellaista Stadi-romantiikkaa. Stadi ja Espa näyttäytyvät niin kauniina.

Minunkin jäätelötuuttini sulaa, mutta taikamme ei raukea!
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo



Blur on erittäin hyvä yhtye.

Alle kuukausi näkemiseen pitkästä aikaa! Koskas me viimeksi nähtiin, siitä on aikaa. Blurin uusi levy on toki kuuntelussa, mutta eihän näitä vanhoja voita mikään.

Blur oli se bändi, joka loi brittipop-pukeutumistyylin. Fred Perry, Fila, pikeepaidat, verkkatakit, parkat, kalastajahatut jne. Tämähän tunnetaan nykyään paitsi yleisenä brittipoppareiden pukeutumistyylinä, myös jalkapallofanien ja vähän lätkäfanienkin pukeutumistyylinä. Ainakin maan johtavassa lutuurikaupungissa Kouvolassa.

Okei, oli siinä Oasiskin mukana. Mutta Blur enemmän. Vaan eipä sillä väliä. Elämän kokoisen jäljen ovat jättäneet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös