Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 003 653
- 22 778
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetnummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Keba vetää pari keikkaa nostalgiamielessä. Kyllä Tavastialle pitää mennä.
Bändin ura oli lyhyt, kuten kesä Esplanadin, mutta onnistuivat tekemään yhden suomalaisen rockin ikonisimmista biiseistä:
Tämä on yksi kauneimmista Helsingistä kertovista biiseistä. Tässä on oikeasti sellaista Stadi-romantiikkaa. Stadi ja Espa näyttäytyvät niin kauniina.
Minunkin jäätelötuuttini sulaa, mutta taikamme ei raukea!
Bändin ura oli lyhyt, kuten kesä Esplanadin, mutta onnistuivat tekemään yhden suomalaisen rockin ikonisimmista biiseistä:
Tämä on yksi kauneimmista Helsingistä kertovista biiseistä. Tässä on oikeasti sellaista Stadi-romantiikkaa. Stadi ja Espa näyttäytyvät niin kauniina.
Minunkin jäätelötuuttini sulaa, mutta taikamme ei raukea!
Pitkästä aikaa The Interruptersia.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Blur on erittäin hyvä yhtye.
Alle kuukausi näkemiseen pitkästä aikaa! Koskas me viimeksi nähtiin, siitä on aikaa. Blurin uusi levy on toki kuuntelussa, mutta eihän näitä vanhoja voita mikään.
Blur oli se bändi, joka loi brittipop-pukeutumistyylin. Fred Perry, Fila, pikeepaidat, verkkatakit, parkat, kalastajahatut jne. Tämähän tunnetaan nykyään paitsi yleisenä brittipoppareiden pukeutumistyylinä, myös jalkapallofanien ja vähän lätkäfanienkin pukeutumistyylinä. Ainakin maan johtavassa lutuurikaupungissa Kouvolassa.
Okei, oli siinä Oasiskin mukana. Mutta Blur enemmän. Vaan eipä sillä väliä. Elämän kokoisen jäljen ovat jättäneet.
Eiköhän tämän 40-vuotisjuhlapäivän menu ole harvinaisen selvä. Luulisi kaikille olevan!
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Lala Salama: Summer Love
Mikäs musiikinlaji jaksaisi niin paksusti kuin suomalainen indie? Olen tästä niin iloinen. Suomi-indie elää ja voi hyvin. Loistavia yhtyeitä pukkaa koko ajan. Lala Salama on niistä ehkä jopa paras.
Tämä on muuten ihan täyttä Kantsua ja Haagaa:
Muistatko vielä sen illan
Kun suudeltiin lähellä sillan
Jonka alta vilisee junat
Pohjoisen suuntaan
Roosa on upea lyyrikko!
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Kenickie: Classy
Ja snadisti pohjoisen murteella, kun Sunderlandista olivat.
Kyllä tuo 90-luvun brittipoppi oli loistavaa. Sitä tuli joka tuutista, ja se oli vain hyvä. Valkoista jätkää ja likkaa huutamassa keuhkojaan pihalle tarkimmillaan kotikaupungin hengessä. Voi että oli makeeta.
Ei tällaista enää tule, koska maailma on pilaantunut. Ja olen siitä surullinen. Brittipop oli viimeinen nationalistinen suuntaus musiikissa. Viimeinen todella valkoinen musiikin- ja kulttuurin laji. Ennen kuin joku keksi, että se on paha.
Mutta onneksi on nämä. Parempia aikoja odotellessa.
Keba vetää pari keikkaa nostalgiamielessä. Kyllä Tavastialle pitää mennä.
Bändin ura oli lyhyt, kuten kesä Esplanadin, mutta onnistuivat tekemään yhden suomalaisen rockin ikonisimmista biiseistä:
Tämä on yksi kauneimmista Helsingistä kertovista biiseistä. Tässä on oikeasti sellaista Stadi-romantiikkaa. Stadi ja Espa näyttäytyvät niin kauniina.
Minunkin jäätelötuuttini sulaa, mutta taikamme ei raukea!
Sulla on Nummis hyvä maku musiikkiin, mutta tämä Askon edustama on mun mielestä ihan shittiä!
Tuli jossain soittolistalla Kinksin alla oleva biisi vastaan ja jotenkin kaappasi. Kaunis melodia säkeistöissä, mutta samalla vahvaa kapinaa sanoituksissa ja kertissä. Biisi kuulostaa Animalsin biisiltä ja Kinksin Davies oli biisin heille tarkoittanutkin, mutta kun ei kelvannut niin levyttivät sitten itse.
Jotenkin "kummasti" tämä biisi on kolahtanut viime aikoina meikäläiseen harvinaisen kovaa. Kohtalaisen pätevä kvartetti lavalla.
Palataan taas teinivuosiin. Voin maistaa Lapparin lasipullosta ja omppupompun.
C-kasetti pyörii ja kakstahtipensa haisee.
Edelleen kestää kernaasti vertailun minkä tahansa kesäbiisin kanssa.
Sen muistoksi, että Sultan-kortsujen nimi muuttuu, riimivirtuoosi Jukka Virtasen mestariteos 50 vuoden takaa:
Tätäkin biisiä tuli kuunneltua lapsuudessa. Faija ei pahemmin biisiä arvostanut, mutta meikäläinen tykkäsi.
Karin Dreijerin musiikkiin tuli tutustuttua vasta sen jälkeen, kun olin jo muutaman vuoden ajan kuunnellut Röyksoppin The Understanding -albumia sekä erityisesti kappaletta What else is there?, jossa Dreijerin persoonallinen ääni pääsi oikeuksiinsa. Ostin siis Fever Rayn debyyttialbumin pelkästään yhden biisin perusteella ja vaikka ensimmäisellä kuuntelukerralla levy vaikutti hivenen erikoiselta, on siitä hiljalleen tullut eräs rakkaimmista levyistäni juuri sen persoonallisuuden vuoksi.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Teenage Fanclub. Byrds-vaikutteisen powerpopin parhautta. Monesti nähty, ja henkilökohtainen saavutus humalainen ristipissa Gerard Loven kanssa keikan jälkeen Ruisrockissa bäkkärillä joskus 2005 tai jotain. Molempia nauratti.
Ja unohtakaa se ristipissa ja kaikki muukin. Aivan ihanaa musiikkia.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Teenage Fanclub: Sparky's Dream.
Yhden kaverin kanssa oli opiskeluvuosina kova vääntö, kumpi on kovempi, The Byrds vai Teenage Fanclub. Siinä kulutettiin monta viinipulloa ja paljon tupakkaa. Minä olin sitä mieltä, että Byrds on heittämällä kovempi, koska Byrdsillä on paremmat biisit ja Teenage Fanclubilla ei ole David Crosbyä. Kaveri oli taas sitä mieltä, että Teenage Fanclub jalosti Byrdsin joksikin hienommaksi. Tämä päättyi ratkaisemattomaan eli kauniisti sanottuna minun voittooni. Sori, Jussi.
Vaikka Byrds on tällaisessä helisevien kitaroiden popissa yhä ylittämätön, eikä Teenage Fanclubilla ole edelleenkään David Crosbyä, niin myönnetään, perhanan lähelle nämä pääsevät parilla biisillä. Kukaan toinen ei pääse niin lähelle. Hetkittäin Teenage Fanclub on kyllä yhtä hyvä kuin The Byrds.
Silti se voittaa, jolla on David Crosby.
Teenage Fanclub: Sparky's Dream.
Yhden kaverin kanssa oli opiskeluvuosina kova vääntö, kumpi on kovempi, The Byrds vai Teenage Fanclub. Siinä kulutettiin monta viinipulloa ja paljon tupakkaa. Minä olin sitä mieltä, että Byrds on heittämällä kovempi, koska Byrdsillä on paremmat biisit ja Teenage Fanclubilla ei ole David Crosbyä. Kaveri oli taas sitä mieltä, että Teenage Fanclub jalosti Byrdsin joksikin hienommaksi. Tämä päättyi ratkaisemattomaan eli kauniisti sanottuna minun voittooni. Sori, Jussi.
Vaikka Byrds on tällaisessä helisevien kitaroiden popissa yhä ylittämätön, eikä Teenage Fanclubilla ole edelleenkään David Crosbyä, niin myönnetään, perhanan lähelle nämä pääsevät parilla biisillä. Kukaan toinen ei pääse niin lähelle. Hetkittäin Teenage Fanclub on kyllä yhtä hyvä kuin The Byrds.
Silti se voittaa, jolla on David Crosby.
Sattunoisin itselläni oli juuri tämä soimassa, jolloin taisto päättyy The Byrdsille.
Johnny Cashia ei nähdäkseni voi koskaan kuunnella liikaa.
Supervision
Jäsen
Nyt löytyi aivan jäätävä biisi jolla on aivan mahtava tarina. Jos tämä on ollut täällä jo niin ihan sama, kerron kuitenkin.
Parikymppinen Dancehall DJ nainen tekee yhden levyn musaa Jamaicalla vuonna 1982. Ei kummoista menestystä ja vaipuminen unohduksiin. Levyä tai lauluja ei kuultu koskaan radiossa jne.
15 vuotta myöhemmin nainen on muuttanut vastikään USA:han ja työskentelee New Jerseyssä pankkivirkailijana. Eräänä iltana kesken elokuvaillan hän tajuaa: "mun biisi soi tässä leffassa". Hän alkoi selvittää asioita ja ilmeni että kiero tuottaja/levy-yhtiökyrpä tms. on vetänyt rahat omaan taskuun. Tuottaja oli tiennyt koko ajan että tämä biisi on suosittu eri tavoin ja massia oli tullut. Paha tuottaja oli myös pitänyt huolen ettei mitkään radioasemat Jamaicalla soittaneet tätä biisiä ettei artisti tai kukaan mukaan saisi tietää että biisi on soinut miljoonien ihmisten sieluun.
Amerikkalaistunut pankkivirkailijamme ei jaksanut käydä mihinkään oikeustaistoihin ja olisiko niiltä nilkeiltä kuitenkaan mitään saatavissa. Elettiin tässä vaiheessa 90-luvun loppupuolta.
Hän antoi asian vain olla kunnes vuonna 2014 hän kuuli biisinsä soivan Reebokin mainoksessa.
"Tämä oli viimeinen pisara ja nyt loppui rahastaminen meikäläisellä". Hän taisteli oikeuksiensa puolesta ja tuloksena hän sai 10:lta vuodelta royjaltit takautuvasti (oikea aika olisi ollut 32 vuotta) ja 50% omistusosuuden ja 50% royalteista forever.
ENSIMMÄISET ROYALTIT BIISISTÄ NAPSAHTI ARTISTIN TILILLE 32 VUOTTA SEN JULKAISUSTA.
Varmaan aika harvassa ovat New Jerseyn eläköityneiden pankkivirkailijoiden bridge-illoissa nämä mimmit jolle royaltit juoksee legendaarisesta reggae/dance-biisistä.
Internet-tutkimukseni mukaan tämän biisin kuuntelun aiheuttamia seurauksia ja oireita ovat mm.
a) tulet kuin huomaamatta hyvälle tuulelle
b) tämä biisi jää soimaan päähän pitkäksi aikaa ja muistat kuulleesi sen koko loppuelämäsi
c) kehosi tai sen osat alkavat oudolla tavalla hytkyä
Mikäli biisi ei aiheuta mitään ylläolevista oireista, on sinussa ihmisenä jotain vialla. Ja pahasti.
Mikä parasta, videon kommenteissa on kymmeniä ja satoja käyttäjiä jotka avautuvat tyyliin
"vittu mä kuulin tän kerran lapsena ja oon ettinyt tätä siitä asti"
"mä en koskaan tiennyt mikä tän nimi on mutta se on soinut mulla päässä nyt 30 vuotta"
"mun mutsi soitti tätä mulle lapsena ja oon kuunnellu siitä saakka joka ikinen päivä"
Parasta tässä koko itse tarinassa on luonnollisesti se ettei mimmi tiennyt ollenkaan olevansa "hittiartisti" maailmalla ja orastava legenda. Oli jo mielestä heittänyt haaveet kuuluisuudesta mutta kuinkas kävikään. Ymmärtääkseni Jay-Z ja tän tason hemmot jeesaa että "legenda" saa korvaukset mitkä ansaitsee. Elelee leppoisia eläkepäiviä ja heittää keikkaa joskus kun huvittaa. Tämä on vähän tämmöinen searching for the sugarman-tyyppinen tositarina.
Biisi on eri lähteiden mukaan samplatyin reggae/dancehall biisi koskaan, sitä ovat käyttäneet Jay-Z, Rihanna. Kanye West, Lauren Hill jne. Biisiä on lainattu vähintään 130:lle eri julkaisuille. Se on soinut kymmenissä elokuvissa (mm. 007 No time to die) ja TV-sarjoissa, videopeleissä ja mainoksissa.
VAROITUS! Nyt voit vielä kääntyä takaisin. Jo kahden tai kolmen kuuntelukerran jälkeen vaivut hypnoottiseen ekstaasiin kunnes ymmärrät ettet mitään muuta biisiä halua enää koskaan kuullakaan. Sadan kuuntelukerran jälkeen ajattelet että pitäis kai jotain muutakin kuunnella mutta vain parin biisin ajaksi, tai ehkä vaan yhden. joku lyhyt.
Vaikka et olisi koskaan kuullut tätä biisiä niin se on soinut sinussa kauan jo ennenkuin synnyit.
En olisi koskaan uskonut että minut lumoaa orgastisesti biisi jonka kertosäkeessä on 27 sanaa ja niistä sanoista joku 18 on "bam"
Volat kaakkoon, bassot täysille ja sit mennään - huom. jo kaksi peräkkäistä kuuntelukertaa voi riittää vakavaan koukuttumiseen.
Lähde hyvälle tripille!
Parikymppinen Dancehall DJ nainen tekee yhden levyn musaa Jamaicalla vuonna 1982. Ei kummoista menestystä ja vaipuminen unohduksiin. Levyä tai lauluja ei kuultu koskaan radiossa jne.
15 vuotta myöhemmin nainen on muuttanut vastikään USA:han ja työskentelee New Jerseyssä pankkivirkailijana. Eräänä iltana kesken elokuvaillan hän tajuaa: "mun biisi soi tässä leffassa". Hän alkoi selvittää asioita ja ilmeni että kiero tuottaja/levy-yhtiökyrpä tms. on vetänyt rahat omaan taskuun. Tuottaja oli tiennyt koko ajan että tämä biisi on suosittu eri tavoin ja massia oli tullut. Paha tuottaja oli myös pitänyt huolen ettei mitkään radioasemat Jamaicalla soittaneet tätä biisiä ettei artisti tai kukaan mukaan saisi tietää että biisi on soinut miljoonien ihmisten sieluun.
Amerikkalaistunut pankkivirkailijamme ei jaksanut käydä mihinkään oikeustaistoihin ja olisiko niiltä nilkeiltä kuitenkaan mitään saatavissa. Elettiin tässä vaiheessa 90-luvun loppupuolta.
Hän antoi asian vain olla kunnes vuonna 2014 hän kuuli biisinsä soivan Reebokin mainoksessa.
"Tämä oli viimeinen pisara ja nyt loppui rahastaminen meikäläisellä". Hän taisteli oikeuksiensa puolesta ja tuloksena hän sai 10:lta vuodelta royjaltit takautuvasti (oikea aika olisi ollut 32 vuotta) ja 50% omistusosuuden ja 50% royalteista forever.
ENSIMMÄISET ROYALTIT BIISISTÄ NAPSAHTI ARTISTIN TILILLE 32 VUOTTA SEN JULKAISUSTA.
Varmaan aika harvassa ovat New Jerseyn eläköityneiden pankkivirkailijoiden bridge-illoissa nämä mimmit jolle royaltit juoksee legendaarisesta reggae/dance-biisistä.
Internet-tutkimukseni mukaan tämän biisin kuuntelun aiheuttamia seurauksia ja oireita ovat mm.
a) tulet kuin huomaamatta hyvälle tuulelle
b) tämä biisi jää soimaan päähän pitkäksi aikaa ja muistat kuulleesi sen koko loppuelämäsi
c) kehosi tai sen osat alkavat oudolla tavalla hytkyä
Mikäli biisi ei aiheuta mitään ylläolevista oireista, on sinussa ihmisenä jotain vialla. Ja pahasti.
Mikä parasta, videon kommenteissa on kymmeniä ja satoja käyttäjiä jotka avautuvat tyyliin
"vittu mä kuulin tän kerran lapsena ja oon ettinyt tätä siitä asti"
"mä en koskaan tiennyt mikä tän nimi on mutta se on soinut mulla päässä nyt 30 vuotta"
"mun mutsi soitti tätä mulle lapsena ja oon kuunnellu siitä saakka joka ikinen päivä"
Parasta tässä koko itse tarinassa on luonnollisesti se ettei mimmi tiennyt ollenkaan olevansa "hittiartisti" maailmalla ja orastava legenda. Oli jo mielestä heittänyt haaveet kuuluisuudesta mutta kuinkas kävikään. Ymmärtääkseni Jay-Z ja tän tason hemmot jeesaa että "legenda" saa korvaukset mitkä ansaitsee. Elelee leppoisia eläkepäiviä ja heittää keikkaa joskus kun huvittaa. Tämä on vähän tämmöinen searching for the sugarman-tyyppinen tositarina.
Biisi on eri lähteiden mukaan samplatyin reggae/dancehall biisi koskaan, sitä ovat käyttäneet Jay-Z, Rihanna. Kanye West, Lauren Hill jne. Biisiä on lainattu vähintään 130:lle eri julkaisuille. Se on soinut kymmenissä elokuvissa (mm. 007 No time to die) ja TV-sarjoissa, videopeleissä ja mainoksissa.
VAROITUS! Nyt voit vielä kääntyä takaisin. Jo kahden tai kolmen kuuntelukerran jälkeen vaivut hypnoottiseen ekstaasiin kunnes ymmärrät ettet mitään muuta biisiä halua enää koskaan kuullakaan. Sadan kuuntelukerran jälkeen ajattelet että pitäis kai jotain muutakin kuunnella mutta vain parin biisin ajaksi, tai ehkä vaan yhden. joku lyhyt.
Vaikka et olisi koskaan kuullut tätä biisiä niin se on soinut sinussa kauan jo ennenkuin synnyit.
En olisi koskaan uskonut että minut lumoaa orgastisesti biisi jonka kertosäkeessä on 27 sanaa ja niistä sanoista joku 18 on "bam"
Volat kaakkoon, bassot täysille ja sit mennään - huom. jo kaksi peräkkäistä kuuntelukertaa voi riittää vakavaan koukuttumiseen.
Lähde hyvälle tripille!
Viimeksi muokattu:
Tässä Kärpille musiikkia, vielä kun saisivat jostain Kaikupohjaa:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »