Kemopetrol elää ja hengittää taas! Bändi tekee juhlakeikkoja ekaan levyynsä liittyen. Tavastialle on lippu taskussa, tottakai.
Joskus opiskeluvuosina parikymmentä vuotta sitten Kemopetrol oli kyllä kova. Joskus kesällä 2000 tuli vaellettua muutamatkin festarit siinä yhdessä ja samassa punaisessa Kemopetrol-paidassa. Taitaa se olla jossain tallessa. Koko on M, ei enää mahdu.
Joka tapauksessa Kemopetrolista tulee pelkästään hyviä ja onnellisia muistoja mieleen. Niin monissa iloisissa yhteyksissä soi Kemopetrol, ja tietysti keikoillakin tuli paljon oltua. Opiskeluajat jäivät sittemmin taakse, kuten myös Kemopetrol. En tiedä, miksi bändi jäi taakse, sille ei ole mitään järkevää selitystä. Joskus pitää tehdä ero entiseen. Mutta nyt kaivoin taas levyt esiin ja kuuntelin.
Vähän aikaa tunnustelin. Ensin se tuntui tutulta, mutta etäiseltä. Sitten se oli sellaista muistojen myrskyä. Lopputulos oli se, että tämä on hyvää musiikkia edelleen. Älkää puhuko mistään väsyneestä trip hopista, ainakin minulle tämä on ihan uniikki yhtye. Kyllä, vaikutteita on trip hopista johonkin Wigwamiin saakka, mutta toista kovin samanlaista yhtyettä ei tule mieleen. Se on hyvän bändin merkki. Kauneutta ja piiloteltua voimaa.
Sitä paitsi tuo Slowed Downin levynkansi on kaunein suomalainen levynkansi ikinä.
Tässä vain viisi: