Radio Rockissa soi haulikkoblues. En ehtinyt biisiä kokonaan radiosta kuunnella, joten nyt kotiin tultuani selvitin, että kyseessä oli tämä biisi:
Steve Marriott, yksi tyylikkäimpiä brittiläisiä bändien nokkamiehiä ikinä. Surullista että hän meni niin nuorena.
Joka tapauksessa hänkin vahvistaa sitä, miten tyylikkäästi rokkia britit tekevät. Ei tälle löydy vertaa.
No et kattonut varmaan Ronnieta tuosta.Joskus tuli ostettua joku Small Faces kokoelma, kun oli lukenut Ronnie Woodin elämänkerran. Ei ainakaan silloin lähtenyt ihan kunnolla, pitäisi varmaan kokeilla vaihteeksi.
Ah, kappas Ronnie ei ollutkaan Small Faces kokoonpanossa vaan pelkästään Faces versiossa. Ei ihan koko brittipop/rock historia mene vieläkään ulkomuistista. Tämä 1967 Small Faces levy on kyllä aika jees. On siis mahdollista että ostin ihan Faces kokoelman. Ei näitä aina muista 10-vuoden takaa kun kyseessä on levy joka ei vaikuttanut.No et kattonut varmaan Ronnieta tuosta.