Aloitin tuossa syyskuussa elämantaparemonttia. Tarkoituksena oli ja on edelleen saada paino putoamaan silloisesta 98.5 kg -> 82-85 kg (Pituutta 173 cm). Eli lähtökohtana oli merkittävä ja huolestuttava ylipaino, jonka sivutuotteina on ollut vaikka mitä jalkasärkyä, yleistä kankeutta ja elintavoista muutenkin johtunutta korkeaa verenpainetta, sokeriarvojen koholla olemista ja kolesterolibalanssin perseellään oloa. Tällä hetkellä paino on siinä 91 kg tienoilla, eli puolimatkan krouvissa ollaan.
Jo muutama vuosi sitten oli vaihdettu tai merkittävästi vähennetty valkoisen viljan määrää ja siirrytty täysjyvään. Joten tässä vaadittiin vähän jämäkämpää interventiota. Eli käytännössä neljän kulmakiven varaan rakennettu ohjelma, jossa tosin ei ole ns. ammattiapua käytetty. Kaikki perustuu ajatukseen, että jos joskus aikoo painaa esim. 85 kg, niin elintapojen pitäisi olla sen mukaiset. Eli mikään kuurimuotoinen laihduttaminen ei omalla kohdallani toimi minään psysyvänä elämäntapojen muutoksena.
Mutta joo, ajatellaanpa sitä näin vertauskuvin että kaiken pohja olisi se että mitään itsestäänselvää paskaruokaa tai juomaa ei voi kiskoa kuin satunnaisesti. Käytännössä raaka-aineiden laadukkuus on kaikki kaikessa, eli mitä enenmmän joku tuote muistuttaa alkuperäistä muotoaan sitä parempi. Eli rasvat laadukkaaksi, ei valkoista sokeria tai viljaa, ei hirveästi alkoholia ja perusliikkumista pitää olla, siinä olisi se hyvä maaperä mille rakentaa ne kulmakivet.
1. Annoskoko pienemmäksi, esim. lautasen koko merkkaa ihan helvetin paljon. Yllätyin esim himassa että meillä oli kahden matalan lautasen tiilavuudessa ihan helvetin isot erot.
2. Annosrakenne kuntoon. Kaikilla aterioilla lautaselle puolet salaattia/kasviksia.
3. Syödään riittävän monta ateriaa päivässä. Tämä oli ja on edelleen suurin haaste. Aamupala natsaa hyvin, lounaskin yleensä. Lounaan ja päivällisen välissä pitäisi aina olla yksi välipala ja tämän puuttuminen aiheuttaa sen että päivällistä syödessä on usein vitullinen nälkä. Iltapala vielä siihen päälle.
4. Reippaampaa liikuntaa 2-4 kertaa viikossa. Kolmivuorotyön ja perhe-elämän kanssa tätä pitää vähän taiteilla. Meikäläisen lajivalinta on itsepuolustuslajit ja tukitreenit crosstrainingin, kahvakuulan ja viimeisimpänä pilateksen avulla. Vaikuttaa hyvinvointiin enemmän kuin painonpudotukseen.
Näiden lisäksi tietysti hienosäätöä sen suhteen, että proteiinipitoisempaa safkaa ja vähän suunnitellummin treenipäivinä että jaksaa tehdä sen mitä menee tekemään. Paastosokerin mittauksessa kävi ilmi että sokeriarvot on koholla, rasituskokeessa ilmeni ettei kuitenkaan 2. tyypin diabetesta (vielä) (onneksi). Sen jälkeen tuunasin sen verran, että jätin tuoremehut aamulta veke ja siirryin rasvattomaan maitoon ja hommasin duuniin hermesetasta kahvin makeuttamiseen. Kolesteroliarvojen mittaamisen jälkeen vaihdoin oivariinin beceliin.
Filosofiani sisältää myös ajatuksen 95-5%. Näin suuntaa antavasti ajatellen kaiken elämäntapamuutoksen pitäisi antaa armoa sen verran että sillä on enemmän merkitystä mitä teet 95% ajastasi ja se sallii sen 5% huolehtimatta ottamisen joka voi olla satunnainen kaljoittelu ja krapulapizza, pikkujoulut, joulu tai se että sairastumisen vuoksi pitää pari viikkoa treenitaukoa.
Aloitin myös tämän tiimoilta blogin kirjoittamisen, jolla sitten sitoutan itseäni ja huvitan läheisiäni kertomalla kamppailustani asian kanssa.
Yleisesti ottaen nyt viimeisen viikkojen aikana on alkanut tulemaan ihan helvetisti palautetta siitä että äijä on pienentynyt ja näyttää freesimmältä. Ei voi valehdella, etteikö se tuntuisi hyvältä kuulla. Toivotan tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville tai niille jotka pohtii tarttisko tehdä jotain.