Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Sistis]

Kun jengi on jättänyt riisin/pastan/perunan pois, mitä olette ottaneet siihen tilalle? Keitetyt kasvikset ja vihannekset eivät meinaa upota millään, vaikka kuinka olen koittanut niitä opetella syömään. Jotain tuohon mielellään ottaisi, mutta jotain sellaista joka ei olisi niin pakontuntuista syömistä, vaan jonka mausta ihan oikeasti nauttisi.

Mielestäni riisiä, pastaa ja perunaa ei ole mitään tarvetta jättää kokonaan pois. Vaihtaa noissa täysjyvään, ja syö siinä ohessa jotain vihannesta, niin pärjää hyvin. Kokeile löytää jotain vihanneksia, mitkä maistuvat vähemmän vastenmielisille. Vihanneksia voi myös vaikkapa paistaa pannulla ja maustaa oman maun mukaan erilaisilla maustesekoituksilla ja kastikkeilla.

Itse olen laittanut erilaisia vihanneksia esim. lihakastikkeen joukkoon, jolloin lautaselle tulee automaattisesti kypsennettyä kasvista joka kerta. Ja keveys tulee siinä, kun lihaa ja riisiä yms. ei mahdu niin paljoa siihen.

 

[Nick Neim]

Mielestäni riisiä, pastaa ja perunaa ei ole mitään tarvetta jättää kokonaan pois. Vaihtaa noissa täysjyvään, ja syö siinä ohessa jotain vihannesta, niin pärjää hyvin. Kokeile löytää jotain vihanneksia, mitkä maistuvat vähemmän vastenmielisille. Vihanneksia voi myös vaikkapa paistaa pannulla ja maustaa oman maun mukaan erilaisilla maustesekoituksilla ja kastikkeilla.

Itse olen laittanut erilaisia vihanneksia esim. lihakastikkeen joukkoon, jolloin lautaselle tulee automaattisesti kypsennettyä kasvista joka kerta. Ja keveys tulee siinä, kun lihaa ja riisiä yms. ei mahdu niin paljoa siihen.

Kiitokset vinkeistä.

Sen verran pitää tosiaan selventää, että tällä hetkellä syön päivittäin pastaa/perunaa/riisiä, vaikkakin riisiä tulee tehtyä todella harvoin. Silloin tällöin noiden pois jättämistä on kokeillut, eikä sitä "omaa settiä" ole vielä löytynyt, ja ajattelin kysellä muiden vinkkejä. Tietysti yhtenä vaihtoehtona on syödä kanaa/lihaa pelkän salaatinkin kanssa, koska salaateista todella tykkään. Pidän myös useista vihanneksista, kunhan ne ovat raakoja. En käsitä mikä niissä keitetyissä vihanneksissa oikein mättää ja miksi ne maistuvat niin paskalta. Jos ei meinaa tuohon mitään keksiä, niin voisi kokeilla noita täysjyvätuotteita.

Leivät vaihdoin jo tummaan, ja nekin rajoitan pääosin aamuun/iltaan kuten joku täälläkin jo kirjoitti. Leivän syöntiä olen muutenkin koittanut vähentää reippaasti, koska hötöleipää tuli syötyä aika paljon ennen muutosta.

 

[Footless]

Kiitokset vinkeistä.

Sen verran pitää tosiaan selventää, että tällä hetkellä syön päivittäin pastaa/perunaa/riisiä, vaikkakin riisiä tulee tehtyä todella harvoin. Silloin tällöin noiden pois jättämistä on kokeillut, eikä sitä "omaa settiä" ole vielä löytynyt, ja ajattelin kysellä muiden vinkkejä. Tietysti yhtenä vaihtoehtona on syödä kanaa/lihaa pelkän salaatinkin kanssa, koska salaateista todella tykkään. Pidän myös useista vihanneksista, kunhan ne ovat raakoja. En käsitä mikä niissä keitetyissä vihanneksissa oikein mättää ja miksi ne maistuvat niin paskalta. Jos ei meinaa tuohon mitään keksiä, niin voisi kokeilla noita täysjyvätuotteita.

Mä olen luopunut perunasta käytännössä kokonaan, täysjyvätuotteina tulee syötyä riisiä, pastaa sekä ohraa. Ohra varsinkin toimii kivana vaihteluna noille kahdelle ekalle, muistaa laittaa suolaa tarpeeksi keittäessä, niin on oikeasti maukas lisäke.

Kasviksia ei kannata missään nimessä keittää, ei varmasti maistu hyvältä niin. Mä olen ratkaissut ongelman niin, että ostan pakastemixiä, minkä vedän pannulla kypsäksi ja viskaan vähän chilikastiketta joukkoon. Erilaisia kasvispusseja löytyy vaikka kuinka paljon, suosikkeja on ainakin jonkun valmistajan "espanjalaiset kasvikset lihalle" sekä Lidlin meksikolaiset kasvikset. Jos haluaa ihan itse tehdä kasviksensa ja välttää pakasteita, niin samalla lailla ne voi wokkipannulla kypsentää tai sitten höyryttää. Keittäminen tosiaan ihan vihonviimeinen keino, liuottaa vitamiinit sun muut hivenaineet pois ja keittäminen menee helposti yli, jolloin kasviksista tulee lötköjä ja vastenmielisiä.

Salaatti toki toimii myös, raaka kaalihan on melko jees makuista, samaten vaikkapa porkkana raastettuna. Toki noissa kannattaisi aina suosia vihreitä kasviksia, ettei mene ihan paprikan ja tomaatin syömiseksi.

 

[Värilasiton]

No tuli käytyä sitten lenkillä, toki en tiedä oliko se nyt hyvä vai huono lenkki. Vaunuissa tytär kyydissä ja pururataa pari kierrosta ympäri omasta mielestäni reipasta kävelyä, sitten vielä pieni lenkki lähiympäristössä jotta tunti tuli täyteen. Pururata oli 1,5km pitkä.

Mietityttää nyt tuo pitäisikö mennä ajan mukaan vai matkan mukaan tuota lenkkiä ja pitäisikö juosta vai reippaasti kävellä vai kumpaakin niin paljon kuin esim. tunnin aikana jaksaa?

Motivaatio on kasvanut tässä viimeisen 24h aikana ihan mielettömästi ja mietin melkein jatkuvasti mitäs söisi jatkossa ja milloin ajoitan seuraavan lenkkini...

 

[Jonisti]

No tuli käytyä sitten lenkillä, toki en tiedä oliko se nyt hyvä vai huono lenkki. Vaunuissa tytär kyydissä ja pururataa pari kierrosta ympäri omasta mielestäni reipasta kävelyä, sitten vielä pieni lenkki lähiympäristössä jotta tunti tuli täyteen. Pururata oli 1,5km pitkä.

Mietityttää nyt tuo pitäisikö mennä ajan mukaan vai matkan mukaan tuota lenkkiä ja pitäisikö juosta vai reippaasti kävellä vai kumpaakin niin paljon kuin esim. tunnin aikana jaksaa?

Motivaatio on kasvanut tässä viimeisen 24h aikana ihan mielettömästi ja mietin melkein jatkuvasti mitäs söisi jatkossa ja milloin ajoitan seuraavan lenkkini...

Sykemittari on oiva kaveri, jos et sitä jo omista. Oma kuntoiluinnostus lisääntyi sen hankkimisen myötä, ei ollut huono 60€ investointi (Suunto m1).

Toki oma kroppa osaa kyllä kertoa, sitä pitää vain osata kuunnella. Ja minkä itse olen kuullut ja todennut hyvänä vinkkinä; Ensin pitää olla pohjat kunnossa, jonka päälle lähteä rakentamaan. Eli siis jos et liikuntaa liiaksi ole harrastanut, suosittelen vauhdikasta kävelyä / hidasta hölkkää omaan tahtiin.

Hieman ympäripyöreätä, mutta sainpahan sanotuksi :)

Nimimerkillä -25kg ja juoksulle ->

 

[Myyrä]

Sykemittari on oiva kaveri, jos et sitä jo omista. Oma kuntoiluinnostus lisääntyi sen hankkimisen myötä, ei ollut huono 60€ investointi (Suunto m1).

Tai mielestäni vielä parempi idea nykypäivänä, jos ja kun omistaa älypuhelimen: Sykevyö ja luuriin sittenjoku sports tracker, endomondo tai vastaava. Sykevyö maksaa tuon noin 60e myös. Lisäksi saa kartalle kuljetun matkan, nopeustietoja ym.

Tietysti paras vaihtoehto olisi joku gps-sykemittarihärveli, mutta sitten taidetaan puhua jo ihan eri eurosummista. Mutta itselleni riittää nuo kännykän+sykevyön ominaisuudet hienosti, koska vain matka+sykkeet kiinnostavat.

Miinus on se, että siinä on lenkin aikana hankalaa seurata sykettä, mikäli niin tarkkaa alkaa hifistelemään.

 

[Freya]

Tai mielestäni vielä parempi idea nykypäivänä, jos ja kun omistaa älypuhelimen

Moni on myös suositellut tuota Polar Active -aktiivisuusmittaria, joka olisi käsittääkseni kaikkein hyödyllisin nimennomaan laihduttajalle. Itselläni ei kyllä ole tuosta kokemusta, olen pistänyt menemään sykevyöllä mutta monet tuota kehuvat.

Värilasiton, voithan vaikka vetästä saman tunnin lenkin niin että välillä hölkkäilet ja välillä kävelet. Sitten vähän aina kasvattaa juoksun määrää verrattuna kävelyyn, jos alkaa tosissaan homma kulkemaan :)

 

[Jupe]

No tuli käytyä sitten lenkillä, toki en tiedä oliko se nyt hyvä vai huono lenkki.

Sanon minäkin nyt muutaman sanan koska omaan jotain kokemusta ylipainosta ja sen karistamisesta.

Olen tästä aiemminkin tänne kirjoitellut. Mä en suosittelisi sulle ollenkaan juoksua, ainakaan vielä pitkään aikaan. Juoksu vaatii tekniikkaa ja se on todella rankkaa treenaamattomalle lihavalle kropalle, altistut vammoille jotka voi pilata tän koko sun projektin ja juoksemisen rankkuus ylipainoisena vähentää monesti motivaatiota sekä ei välttämättä ole joka päiväistä johtuen jalkojen palautumisesta.

Laitat mainitsemasi ruokailutottumukset kuntoon ja kävelet päivittäin reippaita lenkkejä niin jo pelkästään tällä laihdut maltillista tahtia sellaiset ainakin 10-15 kiloa.
pari vinkkiä:
- vähintään 3-5km reipasta kävelyä per päivä ei vie kun sen 30min-1h, rattaiden työntely kun beibi nukkuu on hyvää joka päiväistä liikuntaa, testattu ja toimii.
- napostelu pois, ruokien välissä riittää vaikkapa omena ja juomana vesi tai kivennäisvesi, limut pois/ myös makeutusainelimut
- ruoasta pois ylimääräinen hiilari eli pasta,riisi,peruna, ei kaikki, sitä tulee olla vähän jotta kokonaisuus tukee joka päiväistä liikkumista
- iltasyömingit minimiin, satsaa hyvään aamiaiseen jolloin tankkaat muutaman leivän ja proteiinia vähärasvaisesta juustosta/kinkusta,munista, naturel jugusta jne.
- älä luovu kokonaan herkuttelusta, elämä olisi tylsää jos kaikki olisi ehdotonta, yhtenä päivänä viikossa voi vetää hyvin sen pizzan ja kokiksen, esim viikonloppuna ja muut päivän energiat vaikkapa salaattipainotteista. Ja yhtenä päivänä kahvin kanssa kunnon munkin. Nämä ovat pieniä juttuja, toki turhia mutta itse en ainakaan luopuisi.
- kärjistettynä mun avainsana on joka päiväinen muutos, eli jokaiselle päivälle liikuntaa ja oikeaa ruokaa, eli ei rankempaa treeniä esim juoksua vain muutaman kerran viikossa.

Tsemppiä talkoisiin, jos tahtoa löytyy niin näen että helposti tiputat tuon 10-15kg, muista antaa aikaa, kesä on mukavaa aikaa tepastella ulkona ja isot muutokset alkaa näkymään vasta kesän jälkeen jos olet muuttanut joka päiväisiä arkitekemisiä niin syömisessä kuin liikkumisessa. Kesän jälkeen syssymmällä jos kilot ovat karisseet niin voit miettiä juoksua uudelleen ja aluksi vaikka joka toisella kävelylenkillä vähän kevyesti hölkkäillä pieniä pätkiä.

_

 

[Sistis]

Olen tästä aiemminkin tänne kirjoitellut. Mä en suosittelisi sulle ollenkaan juoksua, ainakaan vielä pitkään aikaan. Juoksu vaatii tekniikkaa ja se on todella rankkaa treenaamattomalle lihavalle kropalle, altistut vammoille jotka voi pilata tän koko sun projektin ja juoksemisen rankkuus ylipainoisena vähentää monesti motivaatiota sekä ei välttämättä ole joka päiväistä johtuen jalkojen palautumisesta.

Itse suosittelisin oikeasti alkuvaiheessa sitä fillarointia. Se on huomattavasti hellempi kropalle. Itselläni ei ole ollut ikinä voimakasta ylipainoa, joskus lievää, jos painoindeksiä käytetään mittarina. Juokseminen pitkän tauon jälkeen on siitä huolimatta ollut yllättävän vaikeaa. Nykyään - itse kun tykkään fillaroinnista - aika harvoin tulee juoksemisella kuntoiltua, vaikka se tehokasta olisikin.

Ja kyllä se fillarointikin kiloja karistaa. Heittää vaikkapa alkuun sellaisia 15 kilometrin lenkkejä vaikka neljänä päivänä viikossa, niin sekin jo auttaa. Kun kunto kasvaa, niin lenkin pituutta vaan lisää. Lepopäiviä on muistettava pitää säännöllisesti. Itse - vaikka suhteellisen paljon fillaroinkin - sain jostain syystä itselleni pienimuotoiset liikarasitusoireet, kun en hienon kevätsään vuoksi malttanut pitää yhtäkään lepopäivää. Pyöräillessä väsymystä ei huomannut, mutta illalla kyllä. Ja nukahtaminen alkoi käydä hankalammaksi kaikesta huolimatta. Neljän päivän paussi auttoi. Ja opetti, että se lepo on oikeasti tärkeää, vaikka mitään itsensä piippuun vetäviä lenkkejä ei ollutkaan takana.

 

[Dennis]

- älä luovu kokonaan herkuttelusta, elämä olisi tylsää jos kaikki olisi ehdotonta, yhtenä päivänä viikossa voi vetää hyvin sen pizzan ja kokiksen, esim viikonloppuna ja muut päivän energiat vaikkapa salaattipainotteista. Ja yhtenä päivänä kahvin kanssa kunnon munkin. Nämä ovat pieniä juttuja, toki turhia mutta itse en ainakaan luopuisi.

On totta, että pitkän päälle elämistä ja syömistä ei voi perustaa kieltoihin. Jos kuitenkin epäterveellinen napostelu ja sokeriroskan syöminen (karkki, leivonnaiset, limut yms.) on henkilölle paha tapa, niin silloin esim. kuukauden tai vastaavan verrattain lyhyen ajanjakson mittainen totaalikieltäytyminen voi olla varsin hyvä idea. Ensinnäkin, jos ei pysty kuukauden ajaksi kieltäytymään herkuista, on silloin kyse varsin vaikeasta riippuvuudesta - yleensä henkisestä - josta kannattaakin hankkiutua eroon. Toisekseen, kuukauden irtioton jälkeen moni aikaisemmin niin hyvältä maistunut herkku saattaakin yht'äkkiä saada aikaan ällötysreaktion. Itselleni kävi muinoin näin irtokarkkien kanssa, joskin totaalinen karkkilakko kesti silloin uudenvuodenpäivästä vappuaattoon. Vappubileissä syödyistä karkeista tuli yksinkertaisesti niin huono olo, ettei sen koommin ole kiinnostanut syödä väri- ja lisäaineilla kyllästettyjä sokeripallukoita.

Yleisesti ottaen ketjussa on tullut hyviä vinkkejä ja pitkän aikavälin painonhallinan ja elämäntapamuutoksen a ja o on pienet muutokset, joihin on helppo sopeutua. Toki, jos ylipainoa on reilusti, kuuriluontoinen aloitus, jolla pääsee vauhtiin, voi olla hyvä ajatus, mutta mitä helpommin oikeat valinnat pidemmän päälle tulee "selkärangasta" ja eläminen ei tunnu jatkuvalta laihdutuskuurilta, sitä varmemmin paino pysyy hallinnassa.

 

[Sistis]

Mietityttää nyt tuo pitäisikö mennä ajan mukaan vai matkan mukaan tuota lenkkiä ja pitäisikö juosta vai reippaasti kävellä vai kumpaakin niin paljon kuin esim. tunnin aikana jaksaa?

Matka on minusta kaloreiden kulutuksen kannalta tärkeämpi. Toki nopeampi vauhti kuluttaa ajan suhteen mitattuna enemmän kaloreita, mutta hitaammalla vauhdilla lenkki toisaalta kestää kauemmin. Olen näitä joskus ihan piruuttani laskeskellut erilaisten laskureiden perusteella, ja laskennallinen ero ei edes olisi kovinkaan iso. Toki tuo on hyvinkin vain suuntaa-antavaa, joten ei tätä minään absoluuttisena totuutena kannata pitää. Ja toki oman suorituskyvyn kannalta on hyvä, jos sitä juoksuvauhtia kokeilee aina vähä vähältä enemmän.

Itse kokeilin samaa matkaa (6 km), mutta eri kävely- ja juoksuvauhteja tässä energiankulutuslaskurissa: Timo Haverisen kotisivut - Timon Liikunta - Kalorinpoltto laskimia

Laskennan tarkkuus on kyllä ilmeisen kehno, koska vauhdin lisääminen vaikutti joko ylös- tai alaspäin energiankulutuksen osalta. Sain 76 kiloa painavalle henkilölle seuraavat kulutukset:

3 km/h: 367.0 kcal (kävely)
5 km/h: 325.5 kcal (kävely)
7 km/h: 417.8 kcal (kävely)
8 km/h: 472.8 kcal (juoksu)
10 km/h: 464.4 kcal (juoksu)

Tästä ei tosiaan kannata vetää mitään johtopäätöstä vauhdin optimoinnin suhteen. Tärkeintä on enemmänkin näin alkuun se matka. Ja vauhti kannattaa valita oman kuntonsa mukaan. Juoksua alkuun pieniä eriä kerrallaan, niin kunto kasvaa. Toki kunnon ja vauhdin kasvaessa etuna on se, että samassa ajassa ehtii vetää pidemmänkin lenkin, jolloin energiankulutus luonnollisesti kasvaa.

 

[Sistis]

napostelu pois, ruokien välissä riittää vaikkapa omena ja juomana vesi tai kivennäisvesi, limut pois/ myös makeutusainelimut

Myös mehut ovat melkoinen kaloripommi. Appelsiinituoremehussa on noin 45 kcal / dl, eli suunnilleen saman verran kuin keskioluessa! Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Itse olen tuoremehujen suhteen tehnyt siten, että olen alkanut laimentaa niitä vedellä suunnilleen fifty-fifty -suhteessa. Toisinaan fifty-sixty. Makuun tottuu nopeasti, ja kalorien määrä puolittuu. Kaljan laimennusta en sen sijaan kannata...

älä luovu kokonaan herkuttelusta, elämä olisi tylsää jos kaikki olisi ehdotonta, yhtenä päivänä viikossa voi vetää hyvin sen pizzan ja kokiksen, esim viikonloppuna ja muut päivän energiat vaikkapa salaattipainotteista. Ja yhtenä päivänä kahvin kanssa kunnon munkin. Nämä ovat pieniä juttuja, toki turhia mutta itse en ainakaan luopuisi.

Tässä pitää nähdä kokonaisuus. Niin sanottu turha herkuttelu pois arjesta, mutta pitää myös nähdä niin, että ei sen viikonlopun herkuttelupäivänkään tarvitse olla automaattinen "palkinto", koska usein se tuhoaa viikon aikana saavutetut painonpudotustulokset. Jos vaikkapa arkena saa keskimäärin 300 kcal:n kalorivajeen päivässä, ja sitten viikonloppuna vetää vaikkapa ison pizzan ja pari olutta, niin saattaa hyvinkin olla, että sellainen vähintään 1000 ylimääräistä kilokaloria on tullut naamariin. Silloin viikon kokonaisvaje jää erittäin pieneksi siihen viikolla tehtyyn työhön nähden.

Herkuttelussakin kannattaa seurata sitä herkkujen energiasisältöä. Vähempikalorisia herkkujakin kun löytyy. Esimerkiksi hyvät pihvit ja uunissa paistettavat paistit eivät mitään suurempia kaloripommeja ole. Pizzat taas ovat. Samaten se olut, cola-juomista puhumattaaan... karkki, suolapähkinät, nachot etc. ovat myös pirullisia.

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Myös se viikonloppuna syöty pizza ja mässäily on omaan kroppaan tungettua kaloria. Ja se ei muuksi muutu, vaikka kuinka sanoisi, että tämä on vain yksi päivä. Yksi päivä kerran viikossa on 52 päivää vuodessa.

 

[adetti]

Sistissiltä hyvää settiä. Kärsivällisyyttä vaatii aluksi paljon. Pienestä on hyvä lähteä liikkeelle ettei tule loukkaantumisia ja motivaatio menee siinä. Kävelyllä ensin, hölkkää ja juoksua. Alkulämmittelyt ovat erittäin suuressa roolissa niin lenkkeilyssä kuin puntilla käymisessä. Venyttely tulee unohtumaan monilla tai sitten ei vain nappaa. Mutta venytellä pitää alkuun ja loppuun. Sitä ei kannata väheksyä, muuten tulee kylmägeelit kovaan käyttöön.

Suosittelen laittamaan joka viikolta ylös liikunnat, joten on helppo jatkaa eteenpäin ja muistaa mitä tuli viimeksi tehtyä. Finellin sivuilla pystyy kätevästi laskemaan syömisensä ja nekin kannattaa ylös laittaa. Itse käytän omalle asiakkaalle finelliä.

 

[Jupe]

Tässä pitää nähdä kokonaisuus.

Olet täysin oikeassa ja vasta lähetettyäni viestin mietin että mainitsemani herkuttelu oli vähän liioteltua. Edelleenkin olen sitä mieltä ettei totaalikieltäytymisessä ole järkeä mutta itsellänikin tuo edellä mainittu setti tulee eteen todella harvoin kerran pari kuussa korkeintaan.
Hyvä pizza margherita joltain mafiosolta ja siihen vaikka itse heittää hyvät kinkut päälle plus kylmä 0,33 coke tölkki, nam.

Kun arvostaa hyvää ja laadukasta ruokaa niin sieltä ne parhaat herkut tulee, eilenkin kyhäsin taco-salaatin naudanjauhelihalla. Mun arkiruokien parhaimmistoa ja epäterveellisintä siinä on ne lastut, mutta niitäkin saa lightly salted ja ottaa vain muutamia oman tunnon mukaan. Texas Peteä päälle, joo joo maltilla, onhan siinä suolaa.

Denniksenkin mainitsema totaalikieltäytyminen voi olla paikallaan jos yritetään päästä pois jostain joka päiväisestä addiktiosta. Mutta itse en näe sitä tarpeelliseksi, ne munkit ja tuplajuustopitsat voi unohtaa, mutta jokin snadi suklaa-cookie mun on saatava kerran viikossa viikonloppuna chufen kanssa. :) Itsestäänselvyyshän on se ettei mitään jälkiruokia syödä, itse en edes niitä kaipaa maukkaan ruoan päälle.

Kokonaisuus ja muutokset joka päiväiseen arkeen on ne tärkeimmät pointit.

_

 

[Taitopelaaja]

Mielestäni moni aloitteleva laihduttaja tekee sen virheen, että heti aluksi ruvetaan liian paljon miettimään kaikenlaisia sykemittareita, lenkkeilyjen GPS-seurantaa jne. Kannattaa lähteä mahdollisimman yksinkertaisesti liikkeelle, eikä tarttua lillukanvarsiin. Ei sillä ole suurta merkitystä, juokseeko ajan vai matkan mukaan. Tai juokseeko iltaisin vai aamuisin. Kun lenkkeily ja laihduttaminen etenee pidemmälle, niin silloin voi tietysti ottaa mukaan uusia virikkeitä pikkuhiljaa.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa laskea oma päivittäin energiankulutus esimerkiksi ilmaisen kalorilaskurin avulla. Laskurit ovat toki aina suuntaa antavia, mutta riittävän lähelle totuutta niillä päästään. Seuraavaksi kannattaa rakentaa päivittäiset ruokailut siten, että energiaa ei tule ainakaan enempää kuin kulutus on. Itselläni toimi aluksi parhaiten se, että totaalikieltäytyi karkeista, sipseistä ja muista herkuista kokonaan. Kun riippuvuus sokeriin katkesi, niin myöhemmin oli paljon helpompi ottaa yksittäisiä "lipsumispäiviä" silloin tällöin.

Täällä moni on suositellut aluksi kävelyä tai pyöräilyä, mikä on mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Itse lähtisin kuitenkin ehkä myös hölkkäilyä kokeilemaan alusta asti, mutta siten että sellaista rasitusta ei tule liikaa. Esimerkiksi kaksi kertaa viikossa hölkkäilyä ja 2-3 kertaa reipasta kävelyä. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkasti, missä hölkkäilee, sillä asfaltilla juostessa alkaa nopeasti penikkatauti vaivata. Panosta myös hyviin lenkkikenkiin, sillä ylipainoisella ihmisellä on syytä olla mahdollisimman hyvä vaimennus jalkapohjien alla.

Minä aloitin juoksemisen aikanaan siten, että juoksin ajan mukaan. Ensimmäisillä kerroilla jaksoi juosta 20 minuuttia, mutta viikko viikolta jaksoi juosta aina vähän kauemmin. Reippaat kävelylenkit voivat toimia palauttavina lenkkeinä ja samalla pitävät aineenvaihdunnan kuosissa. Suosittelisin myös, että käytät juoksukenkiä ainoastaan juoksemiseen, sillä niiden elinkaari putoaa nopeasti, mikäli käytät niitä myös kävelylenkkeihin. Toki kannattaa muistaa, että kävellessäkin pitää olla hyvät kengät ja kannattanee kävellä muuallakin kuin pelkällä asfaltilla. Pururadat ovat aina toimivia vaihtoehtoja.

Sitten kun juoksukunto on parantunut siten, että jaksat juosta yli 40 minuutin lenkkejä, niin joukkoon voi välillä ottaa myös pieniä intervalleja ja kuntopiirimäisiä jumppia. Laihdutuksen edetessä voi alkaa myös kikkailla energiamäärien syklityksillä ja pudottamalla esimerkiksi hiilareita hieman pois. Variaatioita on monia, mutta itse suosin että aloitetaan siten ettei käytetä heti kaikkia kikkoja, vaan matkan varrella voidaan aina kaivaa ässiä hihoista ja näin laihdutus etenee pitkäjänteisesti hyvin.

 

[Scade]

Kyllä se syöminen on ihan numero uno kun laihduttamisesta puhutaan. Varsinkaan ennen kuin tuntee toisen syömistottumukset ja sen mitä toinen pitää normaalina on todella suuri oletus sanoa, että juoksemalla kilot pois.

Itsekin urheilen 1-2 kertaa päivässä (15h viikossa suunnilleen), näillä määrillä sain syksyllä painon 90->97kg (osin tarkoituksella, osin tuli vähän liikaakin) ja nyt toisaalta olen tammikuusta saanut painon 95->82kg, 76kg lopullisessa tähtäimessä. Muutin nimenomaan syömistä.

En suosittele loppuelämää kävelemään vaaka kädessä, mutta kyllä alkuvaiheessa on todella tärkeää oppia tuntemaan mitä suuhunsa pistää ja paljonko minkälaisissa ruuissa on kaloreita. Jonkun ajan kuluttua nämä oppii arvioimaan silmämääräisesti ja saavutetaan oppimistulos josta on hyötyä koko loppuelämäksi. Ne omat "normaalit" ja "mätöt" pitää oppia suhteuttamaan jonkinlaiseen käsitykseen oikeasta kalorimäärästä ja omasta kulutuksesta. Toisekseen, monet myös vetävät laihdutuksen alkuvaiheen ihan yli ja joka safkalla syödään pelkkää salaattia. Näin harvoin päästään pitkällä tähtäimellä hyvään tulokseen. Aluksi kyllä paino tippuu, mutta sitten iskee kauhea väsy eikä myöskään ole mitään mistä kiristää kun painon putoaminen hidastuu.

Itselläni paino pudonnut käytännössä lähes huomaamattomasti ja joka päivä saa syödä itsensä täyteen ja välillä pitää vähän pakollakin syödä.

Sanotaan vielä nyt, että omasta mielestäni päätös painon pudottamisesta ja prosessin aloittaminen on niitä helpompia vaiheita. Todelliset vaikeudet tulevat siinä vaiheessa kun prosessi on edennyt jo pitkään ja matkaakin olisi vielä. Tässä vaiheessa auttaa kun ei ole sellainen olo, että pitää kituuttaa päivästä toiseen. Toinen todella kriittinen vaihe on kun tavoitepaino saavutetaan, koska se myös pitäisi pystyä säilyttämään. Todella usein näkee dramaattisia ja surullisia palauksia alkupainoon ja jopa sen yli. Ei siis kannata ajatella "kuuri"-lähtöisesti vaan pyrkiä muuttamaan tapoja pidemmällä aikavälillä.

 

[Sistis]

Liikunnasta vielä sen verran, että tärkeintä minusta on ehdottomasti liikunnan hauskuus. Tai ainakin sillä tasolla, että into liikuntaan syttyy ja myöskin säilyy. Kaikenlainen itsensä piippuun rääkkääminen, mistä yleensä seuraa kropan meno totaaliseen tilttiin, tappaa innostuksen jo alkuunsa. Pieni "kipu" ja "rasitus" kuuluu asiaan.

Ja matkojen, treenikertojen ja vauhtien suhteen paras mittari on oma kroppa. Jos kroppa kertoo, että nyt mennään liiallisella kuormalla, niin sitten tarkastetaan sitä tahtia. Jos kroppa taas sanoo, että nyt voisi mennä kovemmallakin kuormalla, niin sitten lisätään rasitusta.

 

[adetti]

Tuo on motamoro aivan loistava juttu. Serkkuni laihdutti jätkänsä kanssa myös kaksin, ja söivät tottakai samoja ruokia, joka oli sitten helppoa, kun tiesi mitä kaupasta ostaa. Tavoitteet sekä välitavoitteet kannattaa tehdä. Serkkuni laihdutti rajusti ja näin tavoitteena on poliisiksi. Serkkuni tekee elämästään hienoa tarinaa, tehkää tekin!

 

[Byvajet]

Patrik Borg tuntee alansa koulutuksensa ja tutkimustensa vuoksi teoreettisesti. Lisäksi hän on tehnyt paljon asiakastyötä, joten hän tietää senkin, mikä toimii käytännössä. Sitä pohjalta on syntynyt tämäkin luento.

Jos jaksatte kuunnella luennosta edes reilut puoli tuntia, niin jo sillä pääsee pitkälle. Itse olen näitä ajatuksia laihdutuksessa käyttänyt, ja ne ovat toimineet erinomaisesti. Laihdutus on ollut hellpoa eikä ole vaatinut kieltäytymistä tai nälän näkemistä.

On valitettavaa, että asiantuntijat eivät saa viestiään läpi, joten minäkin yritän osani. Siitä siis opiksi, uskoo tai ei. Yleensä tutkjioita ja käytännön työtä tehneitä asiantuntijoita kannattaa uskoa muotidieettien ja rahan takojien sijaan.

Patrik Borg: Laihdutuksen tutkitut ja hutkitut keinot - YouTube

 

[sporttipappa]

Hyvin sujuu laihdutus: päätin uudenvuoden lupauksena laihduttaa 5 kiloa, enää 7 jäljellä.

Nojoo, hassuttelut sikseen. Mukava lukea tämän ketjun kirjoituksia, joissa on otettu itseä ja läheltäkin ihmisiä niskasta kiinni. Itsehän täällä jokainen oman tarinansa kirjoittaa, eikä laihtuminen tai kiristely tapahdu ilman, että sille itse tekee jotain. Tapoja laihtua, kiinteytyä tms. on monia, eikä sitä ihan yleispätevänä kannata antaa ohjeita, jotka sopisivat jokaiselle. Itselle sopii vetää kaikki aina vähän "överiksi", sillä kun jotain alkaa tekemään niin siitä on helpointa pitää kiinni kun sen tekee tosissaan. Vaikkei vakavissaan ollakkaan.

Edellisessä viestissä mainitut Borgin periaatteet on kuitenkin helppo allekirjoittaa: useimmiten ihmiset eivät tunnista milloin mennään liian pitkälle ruokavalion niukentamisessa/ on tavoiteltu liian nopeasti tuloksia. Eikä se helppoa ole aina vaikka kuinka olisi liikunta-alan ammattilainen.

Oma todellinen tilanne kesäkunnon tavoittelussa on, että keskivartalolihavuus alkaa taittumaan, mutta vielä on työtä edessä. Treeneissä mennään kohti aerobista lenkkeilyä, salilla kestovoimajaksoa ja korostunutta moninivelliikkeiden junttaamista. Onneksi loppukesään on vielä aikaa.

 

[Nick Neim]

Kai sitä pitää jonkin verran itekkin tähän avautua.

Mä oon ottanut kokonaan uuden näkökulman tuohon painonpudotukseen, enkä mä varsinaisesti tällä hetkellä ajattele pudottavani painoa. Ennen laihdutukset ja niiden yritykset ovat lähteneet lisääntyneestä liikunnasta, mutta nyt en lisää liikuntaa ollenkaan, vaan nimenomaan katson todella tarkasti mitä suuhuni pistän. Sen sijaan, että laihduttaisin, koitan muuttaa ruokailutottumuksiani. Järkyttävät annoskoot sekä yöllinen napostelu on ollut ne suurimmat paheet, ja niistä yritän päästä eroon.

Sen verran taustoja voin valoittaa, että 14-vuotiaana mopokortin lääkärintodistuksessa luki mitat 181cm/82kg. Tuolloin varsin sopusuhtainen ja liikunnallinen, enkä ainakaan pitänyt itseäni ylipainoisena nuorena. Noh, lätkän harrastaminen loppui, liikkuminen muutenkin loppui ja vähän yli 4 vuoden kuluttua intin lääkärin tarkastuksessa olikin mitat 186cm/128kg. Yli 40 kiloa neljään on vuoteen on ihan helvetisti, ja "raskausarvet" olivat sen mukaiset... Ruokaa syötiin vanhaan malliin ja millään sitä ei kulutettu pois. Ruokailutottumukset myös muuttuivat enemmälti paskaruokaan, tuli muutettua omilleen ja entistä helpommin sitä kävi nopeasti hakemassa kebun tuosta sadan metrin päästä..

Armeijan päätin käydä, vaikka tuollaisella ylipainolla todennäköisesti olisin vinkumalla saanut vapautuksen. Joku mua kevyempi äijä vetosi polviinsa ja siihen kuinka ne ei kestä. Mulla ainakin kesti. Armeijan myötä liikunnasta tuli taas osa arkea, osittain toki "pakon" edestä, kun vaihtoehtoja ei ollut. Tupakaverit ja muut yksiköstäkin ihmetteli, miten olen näinkin "hyvässä" kunnossa tän kokoiseksi äijäksi, ja harvemmin meidän ryhmä mua joutui oottamaan, edettiin sitten hiihtäen, marssien tai juosten. Kyllä siellä niitä muita vikisijöitä riitti, kuinka paikat eivät kuulemma kestä. Cooper meni alkutestissä 2120 metriä, lihaskuntotestit olivatkin huomattavasti huonommat, luonnollisesti.

P, eli toisinsanoen alokaskauden jälkeen, joka siis kestää 8 viikkoa, multa oli lähtenyt käsittämättömät 18 kiloa painoa. Oli muuten helvetin hieno fiilis, koska mä lähdin inttiin tietyllä tapaa laihdutus mielessä, mutta en ottanut siitä sen suurempia paineita. Kun vaaka näytti ensimmäistä kertaa alle 110 kg, oli fiilis kyllä mahtava, ja eron huomasin silmälläkin. Alokaskauden jälkeen mun B-luokan takia, jouduin toimistoon intin ajaksi. Kävin vinkumassa siirtoa yksikön kapteenilta, eikä kuulemma onnistunut, koska olin ollut siihen mennessä hyvä kirjuri, eikä toista ruvettu enää siinä vaiheessa kouluttamaan. Tarpeeksi vinguttuani sain luvan osallistua (vapaaehtoisesti, kelatkaa!) leireille tai marsseille - en kaikkiin, mutta osaan kuitenkin. Silloin mulla oli laihdutus mielessä, ja ajattelin tuollaisen "pakollisen" liikunnan olevan helvetin hyväksi, vaikka iltaisin tulikin salibandya aina pelailtua kuntsareiden toivossa. Intin loppuun Cooperissa juoksin 2370, johon olin helvetin tyytyväinen.

Intti loppui, ja armeijasta poistui 23 kiloa kevyempi Runkkari porteista. Paino oli siis sillä hetkellä 105 kiloa, ja 100 kilon "haamuraja" taas kummitteli mielessä. Alkuun jaksoin tehdä ihan hyvin duunia tuon painon eteen, mutta paino pysyikin pääosin vain samana. 103 kiloa taisin kevyimmilläni olla. Nyt 2 vuotta myöhemmin, paino huitelee taas jo lähes 120 kilon tietämillä, aamulla punnittaessa paino oli 119,2 kiloa. Mä oon vasta nyt viiden päivän ajan katsellut tarkkaan mitä suuhuni pistän, ja tarkoitus olisi pitää päivittäin kalorit tuollaisen kuudensadan verran miinuksella. Se pysyy helpolla, kun jätin kaikki makeat juomat, karkit tai sipsit pois. Vettä juon tällä hetkellä melkein 4 litraa päivässä, mä mietin onko se jo liikaakin?

Mä liikun kokoisekseni mielestäni aika paljon. Talvella oli salibandya pari kertaa viikossa ja viikonloppuna päälle mahdolliset pelit 5-divarissa. Nyt kesällä tarkoitus pelailla futista muutama kerta viikossa, ja toi liikunta on lähes maksimi tälle isolle kropalle. Jalat eivät meinaa palautua aina seuraaviin reeneihin, ja penikatkin vaivaa jonkin verran (tosin ostamalla paremmat sisäpelikengät suurin osa kivuista hävisi). Siitä syystä järkeilin asian niin, että mun painonpudotuksen on lähdettävä siitä ruokavaliosta. Mä pidän liikunnasta - erityisesti joukkueurheilusta - mutta liika on liikaa. Siitä liikkumisesta menee niin helposti maku, kun on kaikki paikat paskana. Ja lenkkin tuohon reenipäivien väliin niin johan kolottaa. Ja vielä pitäisi suht fyysistä työtäkin tehdä liikuntojen ohella.

Tällainen avautuminen.

 

[kahden suunnan sentteri]

Hyvältä kuulostaa Runkkarin suunnitelma. Jos aktiivisesta liikunnasta huolimatta kropassa on kymmeniä kiloja ylimäärästä rasvaa, niin eiköhän se syöminen mitä pitää normaalina ole aika kaukana ihanteellisesta. Tuossa byvajetin linkissä tutkija sanoi hyvin: Jos suomalaisilta kysytään niin puolet vastaa syövänsä terveellisesti, mutta jos kysytään kuinka moni syö puoli kiloa kasviksia päivässä ja kalaa kaksi kertaa viikossa, niin ainoastaan alle 10 % väestöstä putoaa tähän lokeroon. 90 % syö siis päin helvettiä vaikka luulee syövänsä terveellisesti. Kaupassa käydessähän sen hyvinb huomaa, kuinka ostoskorien sisällöt korreloi niiden kantajien kanssa.

 

[Byvajet]

Tapoja laihtua, kiinteytyä tms. on monia

Tapoja on monia, mutta ongelma ei liity siihen, että ihmiset eivät pystyisi laihduttamaan. Päinvastoin. "Koomisesti kuulee joskus kuinka joku sanoo, ettei ylipainoisella ole ollut tarpeeksi yritystä tai itsekuria. Hitto, tyypillinen ylipainoinen on elämänsä aikana laihduttanut kymmeniä tai satoja kiloja ja on jaksanut taistella syömistä vastaan vuosikausia - hänellä on todennäköisesti tsemppaamisen historia, jota ei voi edes tajuta kun ei/en ole sitä elänyt."

Ongelma liittyy siihen, että laihdutettu paino ei pysy. Ainoastaan noin kymmenesosa laihduttaneista pysyy painossaan: "On raaka fakta, että laihdutus on äärimmäisen tehoton tapa tavoitella pysyvää normaalipainoa: arviolta vain 5‒15 prosenttia laihduttajista onnistuu pysyvässä painonhallinnassa, ja loput lihovat uudelleen."

Tässä on asiantuntijoiden rako. Kaupalliselta perustalta pystyy myymään menetelmiä, joilla saa väliaikaisia tuloksia, mutta asiantuntijoilla on paremmat eväät opastaa ihmiset elämään, jossa tavoitepaino myös pysyy. Pysyvän painonhallinnan oppimiseen eivät auta pelkästään kalorien laskenta, itsekuri ja liikunta, vaan muutosten täytyy perustua muuhun kuin jatkuvaan tietoiseen työhön. Vain pieni osa ihmisistä jaksaa tsempata vuosia. Useimmat luovuttavat jo kuukausien jälkeen.

 

[Kuubextra]

Tärkeä ketju ylös.

...
Motivaatio on kasvanut tässä viimeisen 24h aikana ihan mielettömästi ja mietin melkein jatkuvasti mitäs söisi jatkossa ja milloin ajoitan seuraavan lenkkini...

Onko motivaatio pysynyt yllä? Miten muilla?

Kiitos kisojen, täällä on vedetty kaksin käsin mahdollisimman lihottavaa. Myöskin juoksukilometrejä vähän vähennetty, vaikkakin pitkälti syynä edellisestä pidemmästä lenkistä palautumattomuus.

Tänään onneksi viileempää ja kevyt hölköttely maistuu.

 

[SamSpade]

Patrik Borg tuntee alansa koulutuksensa ja tutkimustensa vuoksi teoreettisesti. Lisäksi hän on tehnyt paljon asiakastyötä, joten hän tietää senkin, mikä toimii käytännössä. Sitä pohjalta on syntynyt tämäkin luento.

Jos jaksatte kuunnella luennosta edes reilut puoli tuntia, niin jo sillä pääsee pitkälle. Itse olen näitä ajatuksia laihdutuksessa käyttänyt, ja ne ovat toimineet erinomaisesti. Laihdutus on ollut hellpoa eikä ole vaatinut kieltäytymistä tai nälän näkemistä.

On valitettavaa, että asiantuntijat eivät saa viestiään läpi, joten minäkin yritän osani. Siitä siis opiksi, uskoo tai ei. Yleensä tutkjioita ja käytännön työtä tehneitä asiantuntijoita kannattaa uskoa muotidieettien ja rahan takojien sijaan.

Patrik Borg: Laihdutuksen tutkitut ja hutkitut keinot - YouTube

Sama kaveri on kirjoittanut toiselle foorumille hyvän artikkelin rasvanpoltosta.
Potku.net - Artikkeli: Rasvanpoltto