Kyllä ihmiskokeille
Edellisessä tähän ketjuun postaamassani viestissä mainitsemani China Study kirjan innoittamana päätin kokeilla (tarkoituksena oli todellakin vain kokeilla ilman minkäänlaista tarkoitusta pysyvästi pitäytyä siinä) ruokavaliossa, joka ei sisällä lihaproteiinia, maitotuotteita eikä nopeita hiilareita. Käytännössähän tämä on hyvin lähellä vegaani-ruokavaliota sillä erotuksella, ettei se perustu eettiselle, vaan ‘terveydelliselle’ pohjalle. Esimerkiksi siten, että jos kasviskeitossa on käytetty hiukan lihalientä pohjana, niin se ei kuitenkaan ole ongelma, koska lihaproteiinin määrä jää niin pieneksi, ettei sillä kokonaisuuden kannalta ole juurikaan merkitystä Toisaalta taas tiukempi siten, että pannassa olivat myös nopeat hiilarit. Ajattelin testiä kuukauden mittaisena prosessina, mutta en selvinnyt täyttä kahta viikkoakaan. Yllättäen vaikeutena ei niinkään ollut tottua lihattomaan ruokavalioon (vaihtoehtojahan löytyy ihan mukavasti), mutta kokonaan maidoton/juustoton/kananmunaton ruokavalio olikin jo todellinen haaste yhdistettynä nopeiden hiilareiden välttämiseen. Välillä tuli tilanteita, ettei mielikuvitus enää riittänyt, mitä seuraavaksi söisi. Kotiarjesta vielä joten kuten selvisi , mutta lopulta testi kariutui duunireissuun, kun ei ollut aikaa suunnitella tarpeeksi ruokavaliota.
Tämän lyhyenkin kokeilun perusteella uskallan kuitenkin sanoa, että kyllä noinkin voi elää ilman, että elämä on yhtä jatkuvaa kärsimystä, kunhan vaan huolehtii tarkkaan, että ruokavaliossa on tarpeeksi kasvisproteiinia ja syö muutenkin hyvin ja riittävästi. Syödä kyllä piti paljon ja ensimmäisen viikon aikana tuli välillä sellainen fiilis, että vaikka olo oli periaatteessa kylläinen, niin olisi kuitenkin haluttanut syödä ‘oikeaa ruokaa’... eli psyykkiselle puolelle mentiin! Muutoin olo oli itse asiassa todella hyvä, vaikka noin lyhyen kokeilun perusteella ei tietenkään mitään suurempia johtopäätöksiä kannatakaan tehdä. Sellaisen muutoksen se kuitenkin jätti arkeen, että tulen lisäämään kasvisruokien määrää ruokavaliossani. Tämä ei ole edes mikään suuren suuri haaste tai ongelma, koska satun pitämään esimerkiksi Intialaisesta ruoasta, jossa on paljonkin erilaisia ja todella hyviä kasviruokia tarjolla. Painoa lähti vajaan kahden viikon aikana noin puolitoista kiloa, joka on mielestäni todella paljon siihen nähden, että nälässä en ollut kertaakaan, eikä laihtuminen ollut varsinaisesti edes tavoitteena. Söin itse asiassa (määrällisesti) paljon enemmän kuin normaalisti.
Omien kokemusten ja lukemani perusteella olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jos karsii ruokavaliostaan nopeat hiilarit (mm. valkoisen vehnäjauhon ja pilkotut sokerit) minimiin, ihminen pysyy todella hyvässä kondiksessa, ilman että painonhallintaan tai syömisen määrään tarvitse juurikaan kiinnittää huomiota.. Hiukan vaivannäköä se kuitenkin vaatii ja hankaloittaa arkea. Esimerkiksi vaikkapa hyvän hampurilaisen leipä täytyy tämän mukaan olla tehty kokojyväviljasta. Sellaisia vaihtoehtoja ei taida paljon löytyä pikaruokaravintoloiden valikoimista, joten ne ovat automaattisesti no, vaikka itse hampurainen (oikein valmistetuna) ei olisikaan ns. kielletyjen listalla? Mutta arkiruoka (kotona tehtävän ruoan) voi itse kukin aika pienellä vaivannäöllä muuttaa terveellisemmäksi. Nykyään on aika hyvin saatavilla kokojyväviljasta tehtyjä pastoja, tummaa riisiä, leipää jne. Toki maku tuntuu alkuun oudolta, jos ja kun on tottunut vetämään ‘valkoista paskaa’ ja pilkottua sokeria suuhuinsa vuosikaudet tai vuosikymmenenet. Mutta onneksi makuaisti voi todellakin muuttua. Samoin uskallan suosittella lisäämään reilusti kasvisten ja hedelmien määrää ruokavalioon. Itselleni kävi tämän lyhyenkin kokeilun kanssa siten, että hedelmiä tuli syötyä paljon enemmän. Vaikka olen aina pitänyt hedelmistä, niitä on kuitenkin jostain syystä tullut syötyä suhteessa aika vähän.
Em. kirjan (China Studies) luettuani oli luonnollista lukea myös siinä esitettyjä (varsin radikaaleja) väitteitä vastaan nostettua kritiikkiä, jota neitstä löytyy paljonkin. Monet kritisoivat sitä, miten kirjassa demonisoidaan lihaproteiini ja erityisti maitoproteiini. Toisaalta aika vakuuttavaa tutkimusdataa on väitteiden takana. Kysymys on pikemminkin siitä, miten sitä tulkitaan...Itse en osaa ottaa kantaa tulkintojen oikeudelle suuntaan enkä toiseen, mutta kuten sanottua, pyrin hiukan vähentämään eläinproteiinin ja erityisesti maitotuotteiden osuutta kokonaisruokavaliossa ja vastaavasti lisäämään kasvisten määrää. Suurin haaste itselleni on, kuinka tiukasti suhtaudun ns. nopeisiin/pilkottuihin hiilareihin tästä eteenpäin? Niiden epäterveellisyys taitaa ravintotieteilijöidenkin keskuudessa olla aika yksimielistä?
Toisaalta syöminen on vain (pieni) osa elämää ja ainakin itse suhtaudun asiaan myös siltä kantilta, että tarkoituksena ei ole löytää ruokavaliota, joka pitää mahdollisimman pitkään hengissä, vaan ruokavalio, joka pitää mielen ja kropan kondiksessa. Tähän yhtälöön ei itsellä mahdu ääri-fundamentalistisuus oikein mitään kohtaan... ei edes nopeita hiilareita, vaikka sinänsä niiden epäterveellisyydestä olenkin vakuuttunut!