Lopetin reilu vuosi sitten lukkopainin ja viime lukukausi meni todella kovalla sykkeellä lävitse. Liikunta jäi hyvin satunnaisiksi kahvakuulatreeneiksi. Oma aika alkoi yleensä joskus 9-10 aikaan, ja siinä sitten tuli yleensä surffailtua iltapalan kanssa netissä tai katsottua jotain leffaa. Keväällä tajusin, että mulla on ilmestynyt aika kovan luokan etureppu, ja kesäkuun alun helteillä vanhoja shortseja mallatessani isku oli vielä kovempi. Mahtui ne sentään jalkaan, mutta tajuton makkara löllyy edelleen tuossa napin yläpuolella.
Totuus on se, että painiessa mun paino pyöri reilussa 90 kg:ssa. Nyt kesän alussa se oli pahimmillaan 105 kg, yli kymmenen kiloa vuodessa silkkaa rasvaa siis on kerääntynyt. Aika etovaa. Pituutta on onneksi 187 cm, joten aika pitkään nuo läskit hävisivät tähän varteen, mutta turha itseään on kuitenkaan huijata, kun totuuden huomaa aina farkkuja jalkoihinsa kiskoessaan.
Lähes totaalinen liikkumattomuus vaihtui kesän myötä lähemmäksi normaalia jumppamäärää, kun arjen sai taas rullaamaan, mutta päätin ottaa rinnalle myös ruokavaliorempan. Mun heikkouteni ovat aina olleet hyvät leivät ja pullat, joten päätin kohdistaa hyökkäykseni osittain nimenomaan niihin.
Viikko sitten päätin jättää suurimman osan hiilaripommeista pois muuten paitsi aamupalalta ja viikonlopuilta. Aamupala on mulle ollut aina hyvin tärkeä rituaali ja viikonloppuisin on hyvä vähän antaa siimaa, jotta nuppi pysyy kasassa. Samalla vältän myös totalitarismin kuristavan kouran kurkultani, koska en oikein tykkää mistään ehdottomista kielloista.
Aamupala pysyy normaalina, enkä sen varjolla vedä mitään erikoisia mössöjä vaan ihan vain ne normaalit leivät mitä aiemminkin. Viikonloppuisin ostan pullan tai karkkia, syön ehkä leipää myös illalla, leivon tai otan oluen, mutta mitään övereitä ei ole tarkoitus vetää silloinkaan. Vastaavasti jos olemme kyläreissulla, otan kahvipöydässä pullan tms. ihan jo kohteliaisuudesta ja talkooporukassa en aio ruveta vinkumaan, että mun makkarasopastani pitää muuten noukkia perunat pois.
Kasviksia olemme käyttäneet aina melko paljon ja pidän salaateista, joten perunan, pastan ja riisin korvaaminen ei tuota ongelmia. Enkä välttämättä edes boikotoi perunaa ja bataattia täydellisesti, koska en muutenkaan niitä ole syönyt millään miestyylillä. Pasta, riisi ja leivät ovat ehkä se isoin juttu mulle, ja jää päivittäisestä energiasatsista myös hitunen Oivariinia vähemmäksi, kun käytän sitä leivillä säästelemättä.
Pari ekaa iltaa oli hiukan orpo olo, mutta joku hyvä salaattiviritelmä korvasi kyllä suolaisen puutteen oikein hyvin. Olo on ollut parempi kuin pitkään aikaan, vatsaa ei turvota, eikä vatsan täyteen syöminen tunnu yhtä läskiltä touhulta. Puntaria en seuraile, kun ei meillä edes sellaista ole, mutta fiilis kertoo jo sen, että suunta on oikea. 3-4 hikiliikuntakertaa on tällä hetkellä normaali ja oikein mieleinen määrä, syksyllä otan siihen vielä puntin rinnalle. Mitään tajuttomia tavoitteita mulla ei ole, lähinnä haluan vain siihen kuntoon kuin n. 1,5 vuotta sitten olin. Ehkä vielä matollekin joskus.