Nyt on aikalailla vuosi siitä kun pääsin armeijasta ja ai että kun on posket pyöristyneet. En nyt mitenkään hillittömästi ole lihonut, mutta sen verran että huomaa kuitenkin. Nyt loppuu tämä löllertäminen ja alkaa tutzba talvikuntoon -kampanja.
Rullaluistimet ja sauvat löytyy, lisäksi kaksi toimivaa jalkaa lenkkeilyä varten. Sängyn alla on pölyttymässä käsipainosetti. Näillä lähdetään liikkeelle, mutta suurin muutos pitää varmaan tulla ruokailutapoihin.
En ole niinkään makean perään, mutta suolaiset herkut ovat paheeni. Lisäksi kun on niin laiska ihminen, saattaa kenties liian helposti hakea lähisnägäristä makkikset jos jääkaappi näyttää tyhjää. Pidemmän päälle tuo käy myös rahapussin päälle. Makkikset vs. vaikka omatekoiset lihapullat, joita syö jotain neljä päivää, niin taitaa molempiin mennä se viisi euroa.
Myös epäsäännöllinen ruokailurytmi on haittana. Syön aamulla jotain, mutta liian nopeasti töissä tulee nälkä. Haen jonkun lihapiirakan ja se pitää nälkää poissa työvuoron loppuun. Kotona ottaa jonkun pienen välipalan, mutta sitten ei olekaan nälkä kuin vasta illalla ja sitten taas ahmii jotain huonoa.
Jos nyt yrittäisin jotain tällaista vaikka:
Aamu: puuroa ja ruisleipää
Välipala: jotain, mitä? Rahkaa?
Lounas: mitä kotona nyt onkaan, jotain kotitekoista kuitenkin. Pitää varmaan alkaa salaattia syömään enemmän.
Välipala: jotain, mitä? Jugurttia ja pari ruisleipää?
Iltapala: jugurttia, hedelmiä
Fiksummat voivat varmaan todeta onko tuo hyvä vai huono. Kaiken kaikkiaan pitää lisätä vihannesten ja hedelmien syömistä ja vähentää kaikkia rasvaisia moskia.
Hypitään nyt taas aiheesta toiseen. Kesän aikana on huomannut, että tuo epäsäännöllinen ruokailurytmi on todella kuluttavaa. Aamulla ei meinaa nousta millään, päivällä väsyttää ihan saatanasti ja illalla nukahtaa heti kun laittaa pään tyynyyn. Ei oikein ole vaan energiaa mihinkään. Tiedänhän minä sen, ettei tuo järkevää ole, mutta laiskuus on liian helppo ratkaisu.
Tänään alkaa uusi elämä!