Myös nimimerkeille @sepeteus ja @Jarnan Rysty
En suoranaisesti ole eri mieltä siitä, mitä @Jeffrey sanoo, mutta annan tähän asiaan yhden näkökulman. Lähes kaikki laihduttamiseen liittyvät ohjeet koskettelevat syömistä. Eräs aiheen asiantuntija sanoi about niin, että laihtumisesta 80% tulee syömisestä ja 20% muusta kuten liikunnasta ja unesta. En kiellä tätä, mutta:
Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä about 15 vuotta. Itselläni ei ole painonhallinnan suhteen juuri ongelmia, se on pysynyt tasaisena koko iän, vaikka onkin vuosikymmenten saatossa hiljalleen noussut noin 65 kilosta noin 80 kiloon. Tällä hetkellä treenaan säännöllisesti lihaskuntoa ja koetan pysytellä plussakaloreilla - se vain on minun tapauksessani yllättävän haastava homma vähäisen näläntunteen takia.
Avopuolisoni on sitten ihan toista maata. Kaikkein vaativin tehtävä minun mielestäni hänelle on koettaa pysyä erossa herkuista: erityisesti suklaasta ja jäätelöstä, siis rasvan ja sokerin taivaallisesta liitosta. Hän yritti hallita painoaan jos vaikka millaisilla dieeteillä, erilaisilla sovelluksilla ja haasteilla. Hänellä on onneksi puolellaan se, että hän pitää hikiliikunnasta, ja onkin koettanut juosta, pyöräillä ja uida. Siitä huolimatta nuo makeat välipalat pysyivät elämässä ihan huomaamatta eikä paino aikoinaan lähtenyt laskemaan (ja jos sai kilon tai kaksi pois, niin ne tulivat nopeasti takaisin).
Tässä painonhallintahommassa on ollut yksi juttu, joka aiheutti melkoisen muutoksen: lihastreeni.
Avopuolisoni aloitti joku 4-5 vuotta sitten cross trainingin eli sekoituksen lihas- ja voimatreeniä. Muutos elämäntapoihin tuli sitä ilmeisemmäksi mitä enemmän lihakset kasvoivat. Naisena hänellä on tietysti omat rajansa, kuinka isoiksi lihakset saa pelkällä kaurapuutolla ja cross trainingilla, mutta kyllä nykyään esimerkiksi olkapäissä ja käsivarsissa tuntee lihakset. Aikoinaan "pehmeän kuorrutuksen" alta tuntuivat lähinnä luut.
Olemme keskustelleet paljonkin siitä, että miksi juuri lihastreeni laittoi myös ruokavalion kuntoon lähes itsekseen, kun juoksusta ja pyöräilystä ei ollut juuri apua. Tällaisia syitä olemme aiheesta pyöritelleet:
- Lihasten määrän kasvu kasvattaa peruskulutusta. Miehillä testosteroni jonkin verran ylläpitää lihasmassaa, vaikkei juuri treenaisi. Naisilla lihasten määrä voi kuitenkin olla niin pieni, että peruskulutus tulee täytettyä aivan mitättömillä ruoka-annoksilla. Lihasmäärän lisääminen kasvattaa peruskulutusta ja sitä kautta annoskoot ovat helpommin hallittavissa.
- Lihastreenin jälkeen - oli se sitten voimaa, perusvoimaa tai metconia - keho huutaa proteiinia ja hiilihydraattia. Avopuolisoni on sanonut, että voimatreenin jälkeen suklaa tai jäätelö ei yksinkertaisesti riitä, on saatava kuitua, kunnollista hiilihydraattia ja proteiinia palauttamaan lihaksiin energiaa. Kun sitten syö tuollaista perusruokaa tuohon tarpeeseen, niin ei sitten tee niin paljoa mieli niitä makeita välipaloja.
Lihastreenaus on aiheuttanut myös muita pysyviä positiivisia muutoksia esimerkiksi mielialojen vaihteluun ja itsetuntoon.
Avopuolisoni on pysyvästi tiputtanut reilusta 75 kilosta noin 65 kiloon. Hänen oma tavoitteensa olisi vielä matalammalla, mutta siihen tarvitaan sitten "kovempia" keinoja lihastreenin lisäksi. Toisaalta olen koettanut sanoa hänelle, että massasta osa on vaihtunut lihakseksi eli kokonaispudotus rasvan määrässä on suurempi kuin mitä vaaka näyttää.
En väitä, että lihaskuntotreeni auttaa kaikille, tässä kun otos on vain yksi kappale. Mutta jos tuntuu siltä, että aerobic, hölkkä ja pyöräily ei meinaa millään vaikuttaa painoon eikä syömistottumuksiin, niin minusta voisi yrittää tuota lihaskuntotreeniä. Naisille suosittelen sen kokeilemista siksi, kun naisilla on yleensä suurempi vastentahtoisuus lähteä kasvattamaan lihasmassaa kuin miehillä.
