Sanotaan, että varsin pätevä suunnitelma. Ja mielestäni hyvinkin toteutuskelpoinen. Heitän kuitenkin muutaman kommentin. Itse olen pariin otteeseen laihduttanut hieman yli 10 kiloa, ja se on mahdollista vain, jos sen tekee kestävällä tavalla. Oikeastaan vituttaa, että päästin kilot hiljalleen hiipimään takaisin, mutta kun tiesi konstin, jolla ne lähtevät, niin helppoa niistä oli päästä eroon. Sen sanoisin, että keski-ikäistyminen ei itsessään lihota, vaan sen myötä tulleet lieve-ilmiöt. :)
Sanotaanko suoraan, että tuo 10-15 annosta viikossa on sellainen määrä, että aivan varmasti siitä luopumalla kilot myös lähtevät. Olut on sellaista, että se turvottaa ja pöhöttää ja lisäksi lisää helposti ruokahalua, joten sen vaikutus on yllättävän suuri. Ja vaikka oluessa ei niin hirveästi kaloreita olekaan suhteessa muihin juomiin, on noilla määrillä lisäkaloreita tullut kuitenkin ihan kohtuullisesti. Yhdessä keskiolutpullossa on 132 kcal, ja jos niitä menee viikossa 15, on se lähes 2000 kcal ylimääräistä energiaa. Laskennallisesti muistaakseni 100 kcal:n energiavaje päivässä tarkoittaisi 100 g:n laihtumista viikossa. Ja päinvastoin. Tuo 2000 kcal ylimääräistä energiaa tarkoittaa siis noin 285 g painon lisääntymistä viikossa, eli vajaata +15 kiloa painoa vuodessa.
Tuo siis karkeasti laskettuna. Ja totuus on, että meistä kaikkien kropat toimivat eri tavalla, joten ei tuosta voi mitään muuta johtopäätöstä vetää, kuin sen, että tuollainen olutmäärä säännöllisesti lihottaa yllättävän paljon. Yksittäinen viihdekäynti ei taas vaikuta niinkään, kunhan yksittäinen ei tarkoita sitä, että käy joka viikko sen kerran. :)
Nuo ovat hyviä keinoja. Itse en syö työpaikalla ruokalassa ikinä, ja joskus hyvin harvoin käyn lounaspaikoissa. Tuon vaikutus on yllättävän iso, sillä ihminen on luonteeltaan ahne, ja todennäköisesti linjastolta tulee mätettyä ruokaa lautaselle enemmän kuin tarvitsisi. Itse syön omia eväitä, koska silloin pystyy katsomaan paremmin, että mitä oikesti tulee syötyä.
Tämä on erittäin hyvä keino, mutta valitettavasti pirun työläs. Itse aikoinaan tein alkuun niin, että laskin oikeasti päivän aikana syömäni kalorit ja myös kulutukseni. Tuo oli toki vain arvio, mutta sitä kautta oppi todella hyvin, että missä yllättävissä ruoissa niitä kaloreita olikin enemmän kuin tarpeeksi. Tuo ohjasi todella hyvin terveellisemmän ruokailun suuntaan. Mutta ei sitä jaksanut kovinkaan kauaa noudattaa.
Hyvä keino (jos vain vatsa kestää) on myös korvata kokkaillessa osa lihasta palkokasveilla, kuten linsseillä tai pavuilla. Ne ovat terveellisiä ja sopivat hyvin laihduttajan ruokavalioon. Lisäksi lihan kanssa ne eivät juurikaan vaikuta ruoan kokonaismakuunkaan. Tai näin minun makuaistini sanoo.
Noissa on hyvä muistaa kohtuus. Ja pohtia, että olisiko joku terveellisempi naposteltava mahdollinen. Itse olen ratkaissut asian niin, että en osta ikinä kotiin mitään perunalastuja tai vastaavaa, ja karkkiakin oikeastaan hyvin harvoin. Sitten jos olen jossain kyläilemässä ja näitä tarjotaan, en kieltäydy.
Joillain laihduttajilla on omituinen tapa, että kuusi päivää kärvistellään, ja sitten sallitaan yksi herkuttelupäivä viikkoon. Tuolloin vedetäänkin sitten roskaruokaa ja muuta epäterveellistä kaksin käsin. Sellaiset kannattaa ehdottomasti unohtaa, sillä se yksi päivä kumoaa todella helposti aiempien päivien "saavutukset". Parasta on nimenomaan tehdä pieniä muutoksia arkeen, ja satunnaiset herkuttelut eivät vaikuta silloin kokonaiskuvaan.
Kannattaa lisätä. Liikunta tekee aina hyvää. Sen merkitys laihduttamisessa on usein pienempi kuin ravinnon, mutta terveyden ja jaksamisen kannalta se on hyödyllistä. Jos säännöllisellä sählyvuorolla ei jaksa käydä, niin lenkkeily ja pyöräily ovat hyviä lajeja. Ja vaikka ihan reipas kävelykin. Sekin kuluttaa yllättävän paljon kaloreita.
Tuo on erittäin hyvä keino! Ja jos keli on joskus niin surkea, ettei huvita mennä, niin voi joskus hyvällä omatunnolla olla neljän seinän sisälläkin. Toisinaan se rötväyspäiväkin tai jopa rötväysviikonloppu tekee ihan hyvääkin.
Tsemppiä urakkaan. Kyllä se onnistuu, kun pitää pään kylmänä!
