Katsottuani nyt kaksi ihanan tylsää meidänvitunpeli-kiekkoa näissä kisoissa vaadin ettei HIFK:ssa saa koskaan enää peluuttaa tätä niiskuneitikiekkoa. Itseasiassa en jollain tapaa ymmärrä mikäli joku HIFK-fani diggaa tosta tunteettomasta ballerinat-hippasilla menosta.
Tämä "meidän peli" pelityyli saa varmasti näin paljon kritiikkiä osakseen, koska sitä kutsutaan nimellä "meidän peli", koska jo se saa suurimmalla osalla aikaan oksennusreaktion. Jääkiekossa, kuten huippu-urheilussa muutenkin, merkitsee kuitenkin yksi asia ja se on voittaminen. Tuolla pelitavalla Suomi voitti viime keväänä MM-kultaa ja tuolla pelitavalla Jukka Jalonen laittoi HPK:n valmentajana HIFK:n kaksi kertaa laulukuoroon. Eihän sitä voi kiistää, että kaksi ensimmäistä Suomen peliä oli helvetin tylsää katsottavaa, mutta sitä se todennäköisesti olisi ollut millä pelitavalla tahansa. Ensinnäkin se, että vastustaja vain puolustaa tappaa pelistä intensiteetin. Lisäksi mikä tahansa pelitapa on tylsää, jos se ei toimi. Jopa sheddenmäinen pystysuunnan taistelujääkiekko, joka ei toimiessaan johtaa vain aktiivisiin kiekoista luopumisiin. Omasta mielestäni on idean tasolla hieno asia, että suomalaisella jääkiekkoilulla on yhtenäinen pelitapa, jota kaikki maajoukkueet toteuttavat, Mallihan on ilmeisesti reivitty USA:n maajoukkueelta ja siellä on saatu tällä loistavia tuloksia. Sääli vain, että Suomessa malli on vasta idean tasolla, koska esimerkiksi Raimo Helmisen U21 joukkue pelasi jotain ihan muuta, kuin "meidän peliä". Suomen pelaajamateriaali on hyvin rajallinen ja nän maajoukkueella on pakko olla jossain asiassa muita edellä oleva tai ainakin poikkeuksellinen pelitapa ja ainakin viime kevään perusteella tässä on onnistuttu. Tuo pelitapa aika hyvin paikkaa niitä puutteita, joita Suomen pelaajamateriaalissa on. Maalivahti meillä on aina hyvä, pakisto on rajallinen taidoiltaan ja luontaisia maalintekijöitä ei kertakaikkiaan ole, kun Selänne otetaan pois. Jarkko Immonen (9 maalia viime kisoissa) on Suomen ykköspyssy tällä hetkellä ja se kertoo paljon. Suomen pitää luoda aina vastustajaa enemmän maalipaikkoja, että se voittaa ja puolustajille pitää ohjeistaa kädestä pitäen mihin ensimmäinen syöttö annetaan. Sveitsiä, Kanadaa, USA:ta vastaan Suomi ei voi vain peruutella oman maalin taakse, vaan omista pitää osata lähteä myös nopeasti ja silloin mitataan pelitapaa. Sveitsi peli oli esimerkiksi heti mielenkiintoisempi. Vähän voisi kritiikissä ottaa huomioon myös vastustajan pelaamisen.
Toisessa ääripäässä katselin NY Rangersin viimeisimmän voittopelin Washingtonia vastaan. Otanta on aika pieni, kun tosiaan nyt vasta yhden pelin katsonut pudotuspeleissä ja sitten sen HBO:n sarjan. Tortorellahan peluttaa hyvin suoraviivaista taistelujääkiekkoa. Hyvin paljon tuli Sheddenin HIFK mieleen. Omista lähdetään pois suoraviivaisesti, eli maksimissaan yksi pakki-pakki, sitten mennään pystyyn ja tavoite vain saada kiekko syvälle vastustajan alueelle, josta sitten Washingtonin pakit seinille ja kaksinkamppailujen kautta kiekko vetopaikoille. Rangers ampui jotain 30 kutia erässä Washingtonin maalia kohti ja ei ollut mitään väliä mistä se veto lähtee. Siinä ei haeta mitään hienoja kuviota tai toisia aaltoja, vaan toimitetaan kiekko maalille ja hakataan riparit sisään. Viihdyttävää peliä. Nostan hattua. Kysymys kuitenkin kuuluu, että voiko tuolla pelitavalla voittaa vuonna 2012. Menestyä sillä voi: Rangers on noin pitkällä pudotuspeleissä ja Sheddenkin saa aina joukkueensa menestymään, mutta Sheddeniltäkin voitot puuttuvat. En esimerkiksi usko, että Rangers Stanley Cupia nostaa, vaikka sitä kovasti toivoisin. Tuon pelityylin joukkueille tulee aina noutaja kahdesta syystä. 1) Jossain vaiheessa tulee vastaan joukkue, joka pelaa riittävän hyvin kiekkokontrollia ja yksinkertaisesti juoksuttaa taistelujääkiekkojoukkuen puhki. 2) Pelitapa perustuu suurimmaksi osaksi taisteluun ja luisteluun, jolloin yksinkertaisesti ruuti loppuu jossain vaiheessa. Pelityyli on äärimmäisen raskas, eikä kestä sarjojen venymistä pitkiksi.
Miten ylläoleva liittyy HIFK:hon. Tässä on kaksi vastakkainasettelua, joista toisella ei mielestäni voi voittaa (voi menestyä) ja toinen ei oikein sovi HIFK:lle. HIFK:n perinteet vaativat aktiivisempaa pelitapaa ja lisäksi HIFK on aina menestynyt silloin, kun se on ollut fyysinen ja ilkeä. Siksi oma ihannepelitapani HIFK:lle olisi näiden kahden ydistelmä. Jalosen pelitavasta keskustan kautta pelaaminen, rintamahyökkäykset, mutta viivelähtöjä vähemmän ja tilalle suoraviivaista päätyyn pelaamista, kaksinkamppailuvoittoja ja raastamista. Pelissä olisi useampi rytmi. Jalosen pelitavassa olen aina pitänyt siitä, että kiekosta ei luovuta vapaaehtoisesti. Paineenkaan alla kiekkoa ei roiskita ympäri kenttää ja päätykiekkoihin on paniikkipurkuja lukuunottamatta aina tarkoitus päästä antamaan kova paine. Nämä jutut ostan Jaloselta. Vähentäisin turhaa kiekon leipomista ja viivelähtöjen viivelähtöjä ja palautuksia. Niiden tilalle Rangersin tyylistä kiekkoa syvälle ja kaksinkamppailuja. Sekin vain, että pääset antamaan kovan takapaineen päätykiekon perään, edellyttää rintamana tulemista. Vain kiekkoa päätyyn lyömällä saadaan yhden tai max kahden pelaajan paine, joka on helppo purkaa.
Perti Matikaisesta sen verran, että mies ei itsekkään tainnut tietää minkälaista jääkiekkoa HIFK pelaa kaudella 2011-12. Matikainen oli kai itsekin tajunnut, että pelkällä paskansyömisellä hopeamitali on maksimisuoritus ja siten lähdetiin meidän pelillä kauteen. Ero Jalosen ja Matikaisen välillä vain on se, että toinen saa paketin kuntoon parissa viikossa ja toinen ei edes puolessa vuodessa, jonka jälkeen pelitapaa muutettiin. Noin ei voi voittaa. Ensi kaudeksi selkeä pelitapa ja siihen sitoudutaan koko kaudeksi.