Siis täh.
Uskonnonopetus alakoulussa on perusteltua, koska kotonakin kerrotaan satuolennoista?
Melkoista.
Ei vaan en olisi ollenkaan huolissani siitä, että lapsille kerrottavissa Raamatun tarinoissa kaikki ei olekaan kirjaimellisesti totta, vaikka nämä 10-vuotiaat käsittäisivätkin alkujaan tarinat kirjaimellisemmin. On mielestäni ihmisten ajattelun kehityksen aliarvioimista, mikäli näet tuon oikeasti ongelmana. Tärkeintä kuitenkin ovat niihin sisältyvät syvemmät kristillis-eettiset opetukset, joita voivat lapsetkin käsittää. Minusta on huvittavaa, että yhdistät koulujen uskonnonopetuksen kreationismiin, väitän, että kreationistien pieni joukko tulee olemaan olemassa jatkossakin aivan koulujen uskonnonopetuksesta riippumatta.
Tarkoista tuntimääristä oppiaineiden välillä voidaan aina keskustella, mutta se on eri keskustelu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnassa nimenomaan tarvitaan humanistisia (historia, filosofia) ja katsomusaineita (uskonto, ET) vastapainoksi taloudellisten arvojen ylikorostamiselle.
Tuohon Jeesuksen historiallisuus-keskusteluun voin lainata vanhan viestini Uskotko Jumalaan -ketjusta vuoden 2012 joulun edeltä, jos ei tässä olisi vielä kaikkia seikkoja esille tuotu:
Niin, itse Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei nykypäivän historiantutkimus juurikaan epäile. Kun ylipäätään puhutaan historiallisista lähteistä, on ylipäänsä selvää, että köyhissä oloissa ja kaukana Rooman imperiumin keskuksesta eläneestä henkilöstä on oletusarvoisesti olemassa hyvin vähän historiallista todistusaineistoa. Eihän Jeesus elinaikanaan ollut mikään laajasti tunnettu ja erityisen laajoja ihmisjoukkoja liikuttanut henkilö - tämä on ihan selvää jo Raamatun perusteella. Eikä se ole millään tavalla ristiriidassa uskonnollisen merkityksen kanssa - päinvastoin.
Mutta Jeesuksesta on siis olemassa muitakin lähteitä kuin evankeliumit. Kirjailija Suetonius kertoi juutalaisten mellakasta Roomassa vuonna 49, kun nämä kiistelivät siitä, oliko Jeesus Vapahtaja vai ei. Vuonna 115 tunnettu roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti roomalaisissa annaaleissaan kristityistä: "heidän nimensä tulee Kristuksesta, joka kärsi ankarimman rangaistuksen. Sen langetti hänelle eräs käskynhaltijamme, Pontius Pilatus Tiberiuksen aikana. Plinius nuorempi mainitsee myös vuonna 110 Jeesuksen pohtiessaan, mitä tehdä kristityille, jotka eivät suostu pitämään keisaria Jumalana. Myös juutalainen Flavius Josefus (n. 37-100) mainitsee Jeesuksen ja ilmeisesti tämän ristiinnaulitsemisen.
Evankeliumit ovat alunperinkin ihmisten uskonnollista tulkintaa, joka on syntynyt tietyssä historiallisessa ajassa. Tämä on selvä asia kaikille muille paitsi fundamentalisteille ja osalle ateisteista. Sen vuoksi ne sisältävät myös historiallisia faktoja, jotka eivät todennäköisesti pidä paikkaansa. Esimerkiksi Jeesuksen syntymäpaikka oli luultavasti Nasaret, ei Betlehem. Toisaalta Pontius Pilatus esitettiin todennäköisesti myönteisemmässä valossa kuin tämä oikeasti oli, koska haluttiin pysyä hyvissä väleissä roomalaisten vallanpitäjien kanssa (kristittyjen vainot).
Yleisesti historiantutkimus ei anna tietenkään perusteita uskonnolliselle uskolle mutta ei sitä vastaankaan. Esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila on kristitty ja vanhempien lähteiden kanssa tekemisissä olleena tuntee hyvin pitkälle myös kysymyksen Jeesuksen historiallisuudesta. Mainitaan nyt vielä Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen näistä tiedeyhteisön kristityistä - ja kumpikaan ei ole mikään kreationisti vaan vankasti tieteelliseen tutkimukseen pohjaava tutkija. Uskonnollinen usko on sitten perimmältään muuta kuin tieteellisen todistelun asia.
Viimeksi muokattu: