Lähdekriittisesti tarkasteltuna tämä on perin tärkeä seikka, jonka johdosta on esitetty tulkintoja siitä, että Tacituksen teksi totta tosiaan on autenttinen. Lähdekriittisesti tarkasteltuna on huomioitava myös se, että Tacitus oli jo omana aikanaan tunnettu ja juhlistettu historioitsija, jonka tiedettiin tarkastavan lähteitään, eikä luottavan kuulopuheeseen.
Njoo, antiikin aikainen 'juhlistaminen' ja sen kriteerit ovat ehkä hieman eri mihin ollaan nykyään totuttu. Ja toisekseen antiikin aikainen juhlistus ja meidän tietomme siitä taitaa perustua ennen kaikkea yhteen Plinius nuoremman kirjeeseen Tacitukselle, joka säilynyt ja jossa edellinen ylistää jälkimmäistä. Tämä nyt vaan enemmän heittona kuvaamaan mistä tietomme nykyaikaan tulevat.
Ja totta kai, Tacitus käyttää lähteitä, ja on myös totta, että teosten esipuheissä jne, kuvaamiasi asioita korostettiin niin kirjoittajan itsensä kuin muiden toimesta, mutta esimerkkinä, Tacitus kirjoitti varsin yksityiskohtaisen tutkielman germaaneista, jossa seikkailevat myös kuuluisat fennit, ilman, että olisi koskaan Germaniassa käynyt (tämänhetkinen tutkimuskonsensus). Ja muutenkin annat mielestäni Tacituksen lähteiden käytöstä huomattavasti positiivisemman, sanoisinko vanhentuneen kuvan, kuin mitä tämänhetkinen, toki varsin polaroitunut tutkimuskenttä antaa. Käytännössähan täysin mahdotonta lopullista kuvaa Tacituksen suhteesta todelliseen menneisyyteen on antaa, koska todellinen menneisyyson meille tarjolle vain Tacituksen yms. linssien kautta. Ja Tacitus ei historianrakentamisen metodiansa lukijoille kerro.
Ja tarkoitin lähdearvolla nimenomaan Jeesuksen elämän rekonstruktiota. Tähänhän Tacitus ei käytännössä mitään anna, toisin kuin vaikkapa tekstikriittinen evankeliumien tutkimus.
Njaa, Tacitusta olen kyllä jonkin verran lukenut, en tosin tätä Jeesus-pätkää ennen tätä keskustelua. Jos viittaat heittooni siitä, että harmi kun Tacitus ei laittanut lähdeviitteitä, niin itse asiassahan Tacitus kyllä monesti laittoi näitä ja pääsi käsiksi roomalaisiin, virallisiin lähteisiin. Ja siis tiesin tämän, kunhan nyt vitsailin pienestä ykkösestä sivun alalaidassa..
Nyt täytyy kyllä kysyä, että kuinka paljon olet lukenut? Tacitustahan nimenomaan ei erittele tai kerro lähteitään. Tai on kyllä poikkeuksia joko yleisellä tasolla (''kerrottiin tulvista'' yms.), suoraan henkilöön viitaten (''kuulin tämän siltä ja siltä''), jopa lähdekriittistä arviointia esittäen (''uskon, että tämä kertomus on todennäköisempi syystä x''), lisäksi muistelen että
Historiaessa ainakin kerran myös viitataan ihan suoraan ns. lähdeaineistoon, MUTTA hän ei rakenna tarinaansa näiden mainitojen varaan, vaan ne ne nimenomaan pomppaavat sieltä poikkeuksina. Enemmän kuin edellä olevaan lähteiden julkituomiseen ja kertomiseen, Tacituksen kertomus rakentuu, noh, 80 prosenttisesti, sellaisten asioiden yksityiskohtaiseen kertomiseen, mistä hänellä ei yksinkertaisesti ole voinut olla minkäänlaisia lähteitä käytössä. Lisäksi esim. puheiden osalta voidaan todeta, että Tacitus kirjoitti näitä monin paikoin teokseensa ns. faktana, vaikka muista lähteistä tiedetään, että puhe todellisuudessa oli aivan jotain muuta. Asiaa tietysti sekoittaa se, että toisin paikoin Tacitus käytti jotain alkuperäistä puhetta luotettavasti ja nykyaikaisen historiankirjoituksen pelisääntöjä noudattaen.
Kirjoittamani ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että pitäisin Tacitusta ns. huonona historioitsijana. Näiden asioiden mittapuut ovat vain nykyään eri kuin aikoinaan. Esimerkiksi puheiden kohdalla on esitetty, että meille näyttäytyvää vääristelyä ei ymmärretty sinänsä vääristelyksi, vaan päinvastoin, ikään kuin oikaisemiseksi, jolloin alkuperäisen puheen pitäjän ajatukset tuotiin nimenomaan luotettavemmin ja näin oikeammin esille. Koko historiallisen totuuden käsitys on todennäköisesti eri nykyään kuin Tacituksen aikana, mikä vaikeuttaa myös meille tuttujen ilmaisuiden esimerkiksi siitä historiallisesta totuudesta tulkitsemista. Mutta tämähän hommasta nimenomaan tekee kiehtovaa!
Edit: ja vielä, pahoittelut, ymmärsin tosiaan vitteesi Raamatun lähdearvoon väärin.