Koulutuksesta

[sekolust]

En sanonut, että kyseessä pitäisi olla pariskunta.

Hyvä on. Yksinhuoltajaäiti tai -isä tienaa omalla paikkakunnallani yli tuon esittämäsi summan olemalla työtön ja nostamalla edut. Ei tähän pariskuntaa tarvita, käytännössä tuo nostaisi vanhempien saamia rahoja.

Minun vastaukseni oli muistaakseni 52 000 markkaa, ja liitteeksi laitoin äitin veroehdouksen.

En tiedä mikä vuosi oli kyseessä, mutta Nordean rahanarvolaskimen perusteella vuonna 2001 (viimeinen FIM-vuosi) tuo olisi yli 10 000e nykypäivänä. Tienasiko pelkästään äitisi yli sen, mitä itse odotat muilta? Tai no aivan sama, sen verran viivoja vedetään suoriksi. Tämän vuoksi heitänkin ilmoille Timo T.A. Mikkosen, jonka vanhemmat eivät kuolemansa takia tienanneet yli määrittelemääsi ihmeellistä rajaa Timon opiskeluaikoina. Ehkä isovanhemmat tienasivat, mutta nythän haettiin vanhempia ja vertailukohdaksi otettiin pelkästään markka-aikaan haettu stipendi, jonka liite ylittää vasta-arvoltaan viime vuoden asetetun rajapyykin.

 

[Kirjoittelija]

Mitä sinä sitten haet tuolla ruikutuksellasi?

En tiedä haenko varsinaisesti mitään, mutta unelmoin koululaitoksesta, jossa te opettajat ette olisi niin innokkaasti tuputtamassa lukiota ja yliopistoa ihmisille, joille lukuhommat eivät selvästikään sovi. Te uskotte aivan liikaa koulutuksen autuaaksitekevään voimaan, ja tämä johtuu pitkälti siitä, että ette ymmärrä kovin paljoa alaluokan elämästä.

Tämän vuoksi heitänkin ilmoille Timo T.A. Mikkosen, jonka vanhemmat eivät kuolemansa takia tienanneet yli määrittelemääsi ihmeellistä rajaa Timon opiskeluaikoina.

Kirjoitin "vuositulot suunnilleen 10 000 euroa" juuri siksi, että se rajaa pois porvaripennut, joiden kohdalla summa on 0 euroa vanhempien kuolemien vuoksi.

Ehkä isovanhemmat tienasivat, mutta nythän haettiin vanhempia ja vertailukohdaksi otettiin pelkästään markka-aikaan haettu stipendi, jonka liite ylittää vasta-arvoltaan viime vuoden asetetun rajapyykin.

Alkuperäinen kysymykseni ei koskenut viime vuotta, vaan koko 2000-lukua.

 

[vilpertti]

Kuulun working poor -luokkaan ja teen kahta työtä. Enkä missään vaiheessa väittänyt, että opintotuki olisi liian pieni. Sehän olisi hullu väite, kun Tampereen baarit ovat joka keskiviikko väärällään haalarisakkia ja muita opiskelijoita. Mun puolestani opintotuesta voisi ihan hyvin napsaista vaikka satasen pois. Ehkä sellainen toimenpide vähentäisi hieman ihmisten järjetöntä ylikouluttautumista, joka Suomessa on nykyään valloillaan.

Lue: "Olen katkera muita kohtaan tekemieni valintojen johdosta mutta haluan naamioida sen yhteiskunnalliseksi diskurssiksi tuomalla esiin `järjettömän ylikouluttautumisen´. Ehdotan, että ne jotka tekevät parempia valintoja kuin minä joutuisivat hieman kärsimään".

 

[Kirjoittelija]

Lue: "Olen katkera muita kohtaan tekemieni valintojen johdosta mutta haluan naamioida sen yhteiskunnalliseksi diskurssiksi tuomalla esiin `järjettömän ylikouluttautumisen´. Ehdotan, että ne jotka tekevät parempia valintoja kuin minä joutuisivat hieman kärsimään".

Millä tavalla on hyvä valinta hankkia joku medianomin tai tradenomin tutkinto, jos koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla?

Parasta olisi toki leikata reilulla kädellä aloituspaikkojen määrää. Mutta kyllä tuo opiskelijoiden köyhyydestä ja opintotuen pienuudesta valittaminenkin aika kornia touhua on, kun katselee, miten paljon niillä on varaa pämpätä keskellä viikkoakin ja reissailla ympäri maailmaa.

 

[TosiFani]

En tiedä haenko varsinaisesti mitään, mutta unelmoin koululaitoksesta, jossa te opettajat ette olisi niin innokkaasti tuputtamassa lukiota ja yliopistoa ihmisille, joille lukuhommat eivät selvästikään sovi. Te uskotte aivan liikaa koulutuksen autuaaksitekevään voimaan, ja tämä johtuu pitkälti siitä, että ette ymmärrä kovin paljoa alaluokan elämästä...

Olet tässä täysin oikeassa ja samoilla linjoilla Juhana Vartiaisen kanssa, Suomi tarvitsee lisää matalapalkkatöitä.

 

[Kirjoittelija]

Olet tässä täysin oikeassa ja samoilla linjoilla Juhana Vartiaisen kanssa, Suomi tarvitsee lisää matalapalkkatöitä.

Tuskin Suomi niitä lisää tarvitsee, mutta minusta pitäisi pyrkiä siihen, että jos jonkun ihmisen taipumukset ihan selvästi viittaavat uraan paskaduunien parissa, häntä kannattaisi patistaa aloittamaan ne mahdollisimman nuorena. Sen sijaan Suomessa opettajat patistavat monia meistä täysin lahjattomistakin kilvan yliopistoon. Opettajilla ei siis ole kompetenssia arvioida sitä, kenessä on ainesta lukuhommiin. Tai saattaa ollakin, mutta mainostavat silti sitä koulutusta, koska open omissa statseissä näyttää hyvältä se, kun hänen oppilaansa saavat hyviä arvosanoja.

 

[TosiFani]

Tuskin Suomi niitä lisää tarvitsee, mutta minusta pitäisi pyrkiä siihen, että jos jonkun ihmisen taipumukset ihan selvästi viittaavat uraan paskaduunien parissa, häntä kannattaisi patistaa aloittamaan ne mahdollisimman nuorena. Sen sijaan Suomessa opettajat patistavat monia meistä täysin lahjattomistakin kilvan yliopistoon. Opettajilla ei siis ole kompetenssia arvioida sitä, kenessä on ainesta lukuhommiin. Tai saattaa ollakin, mutta mainostavat silti sitä koulutusta, koska open statseissä näyttää hyvältä se, kun hänen oppilaansa saavat hyviä arvosanoja.

Ylimääräinen koulutus tuskin on niin suuri ongelma kuin kouluttamattomien syrjäytyminen työmarkkinoilta. Työmarkkinoilla ei ole paljoakaan tarjottavaa niille oppilaille, joita koulu ei kiinnosta, osaaminen on vähän sitä sun tätä ja motivaatiotakin puuttuu. Nämä ihmiset siirtyvät suoraan yhteiskunnan eläteiksi ja syrjäytyvät kovaa vauhtia.

 

[Kirjoittelija]

Työmarkkinoilla ei ole paljoakaan tarjottavaa niille oppilaille, joita koulu ei kiinnosta, osaaminen on vähän sitä sun tätä ja motivaatiotakin puuttuu.

Ei työmarkkinoilla paljon ole meille tarjota, mutta paljon enemmän kuin koululaitoksella. Itse tienaan nykyisistä hanttihommistani noin 31 000 nettona, ja niistä selviäisi ihan hyvin ala-asteen oppimäärän hanskaamalla. Sen sijaan Suomen koululaitos katsoi viisaaksi istuttaa minua pulpetissa kuuntelemassa esim. jotain latinan kielioppia ja integraalilaskennan perusteita. Se on ihan järjetöntä resurssien haaskausta. Ihan hyvin olisin voinut siirtyä jo 14-vuotiaana näihin robotin hommiin.

 

[Footless]

Kuulun working poor -luokkaan ja teen kahta työtä.

Itse tienaan 42-43 tonnia vuodessa, mutta monella alle puolet tuosta tienaavalla on korkeampi elintaso kuin mulla.

Lisää tätä working poor -luokan köyhäilyähän voi sitten katsella vaikka ketjuista NHL-matkailu ja New York City.

Mutta ihan hyvää provoa, anna palaa vaan.

 

[TosiFani]

... Sen sijaan Suomen koululaitos katsoi viisaaksi istuttaa minua pulpetissa kuuntelemassa esim. jotain latinan kielioppia ja integraalilaskennan perusteita. Se on ihan järjetöntä resurssien haaskausta.

Tästä olen kanssasi täysin samaan mieltä, Suomen koululaitos on tänä päivänä varsin jäykkä laitos. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää missä olet opiskellut latinaa tai integraalilaskentaa, ei kuullosta ihan pakolliselta peruskoululta.

 

[sampio]

En tiedä haenko varsinaisesti mitään, mutta unelmoin koululaitoksesta, jossa te opettajat ette olisi niin innokkaasti tuputtamassa lukiota ja yliopistoa ihmisille, joille lukuhommat eivät selvästikään sovi. Te uskotte aivan liikaa koulutuksen autuaaksitekevään voimaan, ja tämä johtuu pitkälti siitä, että ette ymmärrä kovin paljoa alaluokan elämästä.

Henkilökohtaisesti taidan tietää enemmän kuin sinä, mutta en toki vanno kaikkien opettajien puolesta. Mutta muuten kyllä valituksesi on aika järjetöntä. Sinä ne valinnat olet tehnyt lopulta, ei kukaan puolestasi. Ja jos yli 2000 tienaat nettona kuussa, ei sulla pitäisi olla syytä syytä katkeruuteen muutenkaan. Kannattaa hei käyttää energiat muuhun kuin muiden syyttelyyn.

 

[Kirjoittelija]

Sinä ne valinnat olet tehnyt lopulta, ei kukaan puolestasi.

Eli sun mielestäsi opinto-ohjauksessa ja koululaitoksessa ylipäätään on ihan OK valehdella lapsille räikeästi päin naamaa ja luoda täysin vailla pohjaa olevia odotuksia, koska lopulta lapsi tekee valinnat itse? Aika erikoinen näkemys. Minusta opettajilla pitäisi olla joku vastuu siitä, että lukiota ja korkeakoulutusta ei suositella sellaisille, joilla ei niissä pärjäämiseen ole aineksia. Eikä sellaisille pitäisi jaella kymppejä ja ysejä todistukseen. Aika raakaa sekin olisi, jos Johanna Tukiaista joku olisi passittamassa missikisoihin.

Eihän se toki ihme ole, ettei koululaitoksessa tällaisia juttuja kovin hyvin ymmärretä, kun se on keski-ikäisten ja -luokkaisten demaritätien valtakuntaa.

 

[hanu]

Onko tämä nyt vastaus oikeastaan mihinkään, en tiedä?

Minä olin meidän perheessä tupakkaa polttava juoppo kysymyksellä, mikset voi olla kuin siskosi.

15v kyllästyin niihin touhuihin ja häivyin himasta, jaoin aamulehteä ja olin letkuapinana paikallisella Teboililla. Vanhempani lukivat lehdestä, että olin kirjoittanut ylioppilaaksi iltalukiosta, olisivat halunneet järjestää mulle yo-juhlat omaa kilpeään kiillottakseen, muuten ei kolmeen vuoteen oltu nähtykään.

It hommissa olen, yliopistossakin opiskeellut, vaikkei mulla tutkintoa olekkaan. Mun ikäluokasta tietojenkäsittelyopista valmistuivat vain luuserit, meidät muut kiskottiin töihin.

t. hanu

 

[Sistis]

Minusta opettajilla pitäisi olla joku vastuu siitä, että lukiota ja korkeakoulutusta ei suositella sellaisille, joilla ei niissä pärjäämiseen ole aineksia. Eikä sellaisille pitäisi jaella kymppejä ja ysejä todistukseen. Aika raakaa sekin olisi, jos Johanna Tukiaista joku olisi passittamassa missikisoihin.

Eihän se toki ihme ole, ettei koululaitoksessa tällaisia juttuja kovin hyvin ymmärretä, kun se on keski-ikäisten ja -luokkaisten demaritätien valtakuntaa.

Missä menee sitten mielestäsi raja pärjäämisen suhteen? Itse kävin lukion pienellä paikkakunnalla. Tästä johtuen keskiarvoraja tuonne oli niinkin alhainen kuin 7.0 (lukuaineissa). Jokunen ikätoverini tulikin lukioon suunnilleen tuollaisilla papereilla, eivätkä kirjoittaneet mitään huippupapereita ylioppilaskirjoituksissa, mutta läpi menivät kuitenkin komeasti. Ikäluokastani vain yksi reputti kirjoituksissa.

Mitä olen Facebookin ja muiden tietojeni perusteella muodostanut kokonaiskuvaa, niin suuri osa näistä suhteellisen heikoilla papereilla lukioon lähteneistä on käynyt ammattikorkeakoulun tai yliopiston ja päässyt ihan hyviin ammatteihin. Tämä siitä huolimatta, että he eivät ymmärtääkseni olisi päässeet moneenkaan kaupunkilukioon peruskoulutodistustensa perusteella.

Oma siskoni on toista maata kuin meikäläinen. Minä olen ollut aina hyvin koulussa pärjännyt teoreetikko, siskoni taas käytännön ihminen ja korkeintaan keskitason oppilas, joka pääsi ylioppilaaksikin rimaa hipoen (yksi I nousi A:ksi lautakunnassa). Tämän jälkeen hän opiskeli ensin ammattikoulutasoisen perustutkinnon, minkä jälkeen siirtyi aikuiskoulutukseen ammattikorkeakouluun, josta valmistui. Nyt hän on työelämässä omalla alallaan ties kuinka monetta vuotta, ja pääsi pari vuotta sitten opiskelemaan ylempään ammattikorkeakouluun työn ohella. Hakijoita oli paljon, sisään päässeitä vähän. Kova suoritus minusta.

Enemmänkin kyse on asenteesta. Ja toisaalta siitä, että löytää sen oman alansa. Valinnanvaraa kyllä on.

Itse olen hiljalleen tajunnut, että kouluttautuminen on oikeastaan elinikäinen prosessi. Tai ehkä kouluttautuminen on väärä sana. Oppiminen on oikeampi termi. Tutkinto ei välttämättä riitä, vaan omaa osaamista pitää välillä täydentää.

Itse sain sähkötekniikan puolelta DI:n paperit kouraani seitsemän vuotta sitten. Jo tätä ennen olin päätynyt työelämään, ja siellä olen myös pysynyt, mistä voin osaltaan kiittää hyvää tuurianikin. Olen kuitenkin tämän jälkeenkin opiskellut työn ohessa. Avoimessa yliopistossa olen opiskellut kauppatieteiden (markkinointi, aineopinnot) sekä tietojenkäsittelytieteiden (perusopinnot) kokonaisuudet. Uusia kieliäkin on tullut opiskeltua työväenopistossa, vaikka tämä nyt onkin lähinnä ollut harrastusluonteista. Varmaan jossain vaiheessa joutuu taas päivittämään osaamistaan. Kouluttautumista tapahtuu automaattisesti työnkin puolesta.

Jos joskus joutuu työtä etsimään, uskon, että laajempi ja omaehtoinen kouluttautuminen huomioidaan ainakin jollain tasolla. Mitäänhän se ei tietenkään takaa, mutta tuskin heikentääkään.

 

[Kirjoittelija]

Missä menee sitten mielestäsi raja pärjäämisen suhteen?

Siinä, että tekee sellaista työtä, jossa siitä peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta on jotain hyötyä. Siinä suhteessa hyvästä perheestä tuleva kasin oppilas on paljon potentiaalisempi korkeakoulutettava kuin rutiköyhä ysin oppilas.

 

[Tuamas]

Siinä, että tekee sellaista työtä, jossa siitä peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta on jotain hyötyä. Siinä suhteessa hyvästä perheestä tuleva kasin oppilas on paljon potentiaalisempi korkeakoulutettava kuin rutiköyhä ysin oppilas.

Niin, eli nyt kun Suomen kilpailukyky on saatu kohtuulliseen kuosiin meritokraattisella koulutusjärjestelmällä, niin aletaanpa muuttamaan sitä takaisin kohti luokkayhteiskuntaa.

Kuulostaa fantsulta!

Onko sinulla muuten jotain muuta kuin mutua tarjota lähteeksi näille väittämillesi?

 

[Sistis]

Siinä, että tekee sellaista työtä, jossa siitä peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta on jotain hyötyä. Siinä suhteessa hyvästä perheestä tuleva kasin oppilas on paljon potentiaalisempi korkeakoulutettava kuin rutiköyhä ysin oppilas.

Nyt en oikeasti ymmärtänyt. Voisitko vähän avata tätä mielipidettäsi tarkemmin.

Tarkoititko sitä, että jos lapsi tulee köyhästä ja vähän koulutetusta perheestä, hänen on hankala pärjätä myöhemmissä opinnoissa, vaikka menestyisikin peruskoulussa?

 

[H.Incandenza]

Siinä, että tekee sellaista työtä, jossa siitä peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta on jotain hyötyä. Siinä suhteessa hyvästä perheestä tuleva kasin oppilas on paljon potentiaalisempi korkeakoulutettava kuin rutiköyhä ysin oppilas.

Mitä tällä tarkoitetaan? Itse tulen työväenluokkaisesta, ammattikoulutuksen saaneesta perheestä, joka oli etenkin 90-luvulla aikas persaukinen. En kuitenkaan huomannut, että tällä olisi ollut erityisempiä vaikutuksia minun lukio- ja yliopisto-opintoihini. Ala-asteella meni vähän heikommin kun en viitsinyt tehdä kotitehtäviä ja lukea kokeisiin, mutta yläasteella sitten nostin keskiarvoni siten, että pääsin lukioon. Ammattikouluun en halunnut kun en tahtonut olla vanhempieni tavoin persaukinen. Siihen aikaan oli vallalla näkemys, ettei ammattikouluttautumisella saa hyväpalkkaista ammattia. Sehän on nykyään ainakin jossain määrin muuttunut. Kävin lukion vajaan 9 keskiarvolla ja sitten leppoisasti yliopiston. Rikoinko jotenkin luokkaani vastaan? Olenko petturi? Olisiko minun pitänyt tajuta epäonnistua tai lähteä heti peruskoulun jälkeen vaikka kaupan kassalle? Eikö jokainen saa opiskella ihan niin pitkälle kuin haluaa riippumatta vanhempien tulotasosta. Suomessa kun se vielä on mahdollista. Opintolainaa piti toki ottaa, mutta ei mahdottomia määriä.

 

[Gentleman]

Eli sun mielestäsi opinto-ohjauksessa ja koululaitoksessa ylipäätään on ihan OK valehdella lapsille räikeästi päin naamaa ja luoda täysin vailla pohjaa olevia odotuksia, koska lopulta lapsi tekee valinnat itse? Aika erikoinen näkemys. Minusta opettajilla pitäisi olla joku vastuu siitä, että lukiota ja korkeakoulutusta ei suositella sellaisille, joilla ei niissä pärjäämiseen ole aineksia. Eikä sellaisille pitäisi jaella kymppejä ja ysejä todistukseen. Aika raakaa sekin olisi, jos Johanna Tukiaista joku olisi passittamassa missikisoihin.

Kauhean vaikea on sanoa kenestä mitäkin tulee murrosikäisenä tai vielä sen jälkeenkään.

Esimerkkejä elämän suunnan ja opintomenestyksen osalta on molempiin suuntiin lukemattomia. Siten en näe mitään syytä alkaa lajitella ihmisiä eri putkiin siinä 14-15 vuotiaina. Saati nuorempina.

Omissa tuttavissani on sellaisia, jotka rimaa hipoen vetivät läpi ensin peruskoulun ja sitten ammattikoulun. Vuosia sen jälkeen aikuislukion kautta diplomi-insinööriksi.

Ja on näitä 9+ keskiarvolla peruskoulusta lukioon menneitä, siellä epäonnistuneita ja niitä jotka selvisivät sieltä yliopistoon ja romahtivat vasta myöhemmin.

Kun itse opiskelin amk:ssa ja olin siellä töissä niin monenlaisia tarinoita tuli vastaan. Oli rimaa hipoen sisään ja sitten hyvin paperein valmistuneita. Oli taas niitäkin, jotka heikommillakin papereilla saivat hyvin töitä koska muut ominaisuudet painoivat enemmän.

Sitä tahdon kirjoittaa, että Suomessa ihmisille annetaan koulumaailmassa mahdollisuus epäonnistua ja yrittää uudestaan. Pidetään siitä kiinni. Ei lukita kenenkään tulevaisuutta liian varhain.

Eihän se toki ihme ole, ettei koululaitoksessa tällaisia juttuja kovin hyvin ymmärretä, kun se on keski-ikäisten ja -luokkaisten demaritätien valtakuntaa.

Koulumaailmassa näitä asioita ymmärretään monella tavalla, sillä koulumaailmassa on kovin monenlaisia nuoria. Aina ei sielläkään oikeassa olla, mutta yritys nuoren kannalta parhaaseen ratkaisuun on se mitä tulee tavoitella.

Eikä niiden nuorten mahdollisuuksia sovi liikaa epäillä. Ihminen pystyy hyvässä ja pahassa uskomattomiin suorituksiin kun sen pään ottaa.

 

[Shardik]

Ei todellakaan ole esim. yliopiston käynti Suomessa mitenkään rahasta kiinni, ainakaan lapsettomilla. Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset saattavat olla kestämättömät, mutta aina voi muuttaa jonnekin muualle opintojen ajaksi (toki alasta voi joutua tinkimään). Esimerkiksi lääkäriksi voi kuitenkin lukea itsensä esim. Oulussa ja Kuopiossa, missä elää kyllä ihan hyvin pelkällä opintotuella ja kesätöillä. Eikä tarvi edes solussa asua, kyllä sitä yksiöitäkin löytyy säällisellä hinnalla. Ainakin minulta onnistui vielä muutama vuosi sitten. Toki säästeliäs pitää olla. Mulla ei ollut silloin autoa, en polta tupakkaa ja alkoholia meni (ja menee edelleen toki) melkoisen vähän. En myöskään ostellut uusia vaatteita kuin pakon edessä ja söin halvalla opiskelijahinnalla yliopistolla koko rahan edestä aina arkisin. Silti ei tarvinnut lainaa ottaa ja pystyi vuoden parin välein ostamaan jopa jotain kivaa kuten uuden tietokoneen, telsun ym.

Eivätkä kesätyöni mitään rahasampoja olleet. Ekat kaksi opiskelukesää ihan ok palkoilla tehtaalla vuorotöissä, sen jälkeen melkoisen paskalla palkalla yliopiston leivissä.

 

[MPN]

Kyse taitaa olla siitä ettei meidän Kirjoittelija saanut vanhempien sponssaamaa kaksiota Hesan keskustasta ja 1000 € viikkorahaa opiskeluja varten, mutta joku tuttu sai. Koulutus on Suomessa aika pitkälti itsestä kiinni, korkeintaan voidaan puuttua opintorahan määrään. En ole vieläkään opiskelujen päätyttyä tajunnut että sossun + kelan tuki on laskettu mininimäärä millä ihmisen pitäisi selvitä Suomessa, mutta opintoraha on puolet tuosta (varsinkin ilman lainaa).

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ihmettelen tuon yhden nimimerkin kitinää, ottaen huomioon että nyt puhe on sellaisen maan koulutusjärjestelmästä joka mahdollistaa köyhimmällekin jäsenelleen koulutustien aina ylimpään akateemiseen oppiarvoon saakka. On selvää että vähävaraiselle opiskeluaika on takuulla niukempaa kuin hyväosaisten vesoille, jotka elävät keskustakaksioissaan vanhempien taskurahoittamina leveämpää elämää kuin moni työssäkäyvä.

Olennaista on kuitenkin se, että tie lääkäriksi, varatuomariksi tai tekniikan tohtoriksi ei ole meidän ajassamme kiinni omasta tai sukulaisten varallisuudesta. Tosin välillä voi joutua syömään viikkotolkulla halvinta mitä kaupasta saa irti, kuten minun tilanteeni oli. Sain kyllä pientä jeesiä vanhemmiltani kun oli tiukin aika, mistä kiitokset jälkikäteen heille. Sitten tilanne muuttui olennaisesti kun menin päivätöihin opintojen ohella, tai oikeammin opiskelin samalla kun tein töitä. Kyllähän se joskus vitutti kun varakkaampien jälkikasvu opiskeli laiskasti, reissasi ulkomailla ja ryyppäsi opiskelijabileissä, kun samaan aikaan tein päivät pienipalkkaista myymälätyötä ja luin illat ja viikonloput tenttikirjoja. Kyllä tuon mielellään kesti kun luotti siihen, että takaisinmaksun aika tulee vielä. Pääsin kyllä noilta pohjilta asialliselle työuralle. Hankalampaa olisi ollut, jos olisin mukavoitunut oluenhuuruiseen opiskelijaelämään monen muun aikalaiseni tavoin.

 

[Freddie Freeloader]

Ei nykypenskat suostu enää asumaan missään soluissa ja syömään tonnikalaa (joka on nykyään muuten kalliimpaa kuin jauheliha) ja makaronia, koska ei Justinbieberkään tee niin. Eikä ne mene armeijaan, koska siitä ei ole niille hyötyä. Nykynuoriso on pilalla, taas kerran.

 

[Bob Rambo]

Lienenkö ainoa, joka ei oikein ymmärrä, mistä tuossa nillityksessä edes on kysymys? Köyhien lapsilla ei ole varaa opiskella? Tyhmiä lapsia ei saisi edes kannustaa opiskelemaan?

Minusta ainakin tuntuisi melkoisen härskiltä lähteä opastamaan jotain hieman keskitasoa vähä-älyisempää nuorta suoraan roska-auton apukuskiksi tai kaupan kassalle. Yhtään näitä hommia väheksymättä pidän silti kohtuullisen järkevänä kertoa heillekin, millaisia opiskelumahdollisuuksia oikeasti on olemassa. Missä lie ojassa sitä nytkin makaisi, jos koko elämä olisi muodostettu sen pohjalta, kuinka laiska peruskoululainen sitä olikaan.

Tätä keskustelua lukiessa tulikin ikävä niitä opiskeluajan "köyhiä" vuosia. Solussa kavereiden kanssa hengailua, kaljan panemista ja lautapelien pelailua. Elämän helpoimpia vuosia ne AMK-ajat olivat ja vaihtaisin nykyisen ylemmän keskiluokan elintasoni silmänräpäyksessä takaisin siihen elämään, jota Otokylässä elelin 2007-2011. Ehkäpä lähdenkin takaisin koulunpenkille.

 

[Kirjoittelija]

Lienenkö ainoa, joka ei oikein ymmärrä, mistä tuossa nillityksessä edes on kysymys? Köyhien lapsilla ei ole varaa opiskella? Tyhmiä lapsia ei saisi edes kannustaa opiskelemaan?

Siitä puhuin, että jos täysin persaukinen lapsi saa koulusta hyviä arvosanoja, opettajat hokevat sille kuorossa, että "kannattaa ehdottomasti kouluttautua, kun on noin lahjakas". Siihen pitäisi saada muutos, koska sellainen vain viivästyttää työelämään siirtymistä täysin tarpeettomasti, ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, kun roskasakkia istutetaan pulpetissa liian pitkään. Arvostelussakin pitäisi ihmisiä arvioida kokonaisvaltaisemmin. Esim. meillä meni niin, että jos matikan kokeessa laski kaikki tehtävät oikein, todistukseen tuli kymppi. Niin sen ei pitäisi mennä. Jos se pentu käyttäytyy surkeasti ja pukeutumisesta ja yleisestä habituksesta haisee kilometrien päähän se, että se kuuluu roskasakkiin, pitäisi todistukseen tulla korkeintaan kasi, vaikka kokeessa laskut menisivätkin oikein.

Yo-kirjoitukset ja suuri osa korkeakoulujen pääsykokeista ovat myös tässä täysin epäonnistuneita koemuotoja, koska niissä pärstäkerrointa ei arvioida lainkaan. Ei kukaan ihmistä töihinkään ota pelkkien papereiden perusteella.