Silloin kun minä kävin koulua, niin ensimmäinen jako tapahtui neljännen luokan jälkeen, keskikoulu vai kansalaiskoulu. Sillä kohtaa hanukin pistettiin ekaa kertaa pääsykokeisiin. Silloinkin oli kouluilla ranking-listat, lyseot, eli kunnalliset koulut olivat yllättäen arvostetumpia kuin yksityiset. Tämähän johtui lukukausimaksuista, jotka yksityisellä puolella olivat ihan eri luokkaa.
Minun yläasteelleni oli keskiarvoraja (olisko ollut jotain 8,3, Hesassa nuo rajat ovat varmasti paljon tiukempia). Matikan opetus oli joutavanpäiväistä rautalangan taivuttelua itsestäänselvyyksien tiimoilta ja vaatimustaso nolla. Itse käytin matikan tunneilla paljon energiaa vieruskaverin potkimiseen, pyyhekumin palasten heittelyyn ja opettajalle vittuiluun.
Tulen aina muistamaan sen, kun se ope tuli koulun ruokalassa sanomaan, että "pakko mun on sulle kymppi antaa, vaikket osaa käyttäytyä yhtään". Mikä pakko se on? Eikö nulikan arvosanaa muka voi pudottaa sen perusteella, jos se häiriökäyttäytyy luullessaan itsestään liikoja, kun on selvittänyt jonkun palikkatestin? Jos nykyään puhuisin esimiehelleni puoliksikaan niin törkeästi kuin tuolle maikalle silloin, kenkää tulisi aika hätäseen.
Musta tuntuu että nykyinen tasapäinen 9v peruskoulu on vähän liian pitkä, jako voitaissin tehdä vähän aikaisemmin, kuudennen tai seitsemännen luokan jälkeen. Silloin käden taitoihin, moottorien rassaukseen tai vaikka kampaajiksi haluavat pääsisivät pois turhan teoreettistä asioista.
Mulla on kavereita, joille kolme vuotta pakkoruotsia jätti mieleen tasan kaksi asiaa: "Jag heter Peter" ja "pappas nya bil". Voitaneen kysyä, eikö se aika olisi ollut fiksumpaa käyttää vaikka hitsaamiseen tai jalkapallon pelaamiseen. Mutta eihän sellainen sopisi Arhinmäen tasa-arvofantasioihin.
Mulla oli nuorempi pentu Päivölässä Nokian sponssaamassa matikkalukiossa, ne tekivät kahteen vuoteen lukion ja lisäksi matikan ja tietojenkäsittelyopin apron Tampereen Yliopistossa ynnä koodaushommia Nokialle 17h viikossa.
Ja tässä kohtaa Arhis ja demaritädit tulevat kertomaan, että tasokurssit ovat saatanasta, koska ne "eriarvoistavat" lapsia.
Entisellä laudaturilla kuulemma saisi nykyäänkin helposti laudaturin. Miksei kehitys voisi olla samansuuntainen muissakin aineissa?
Ainakin yhden aineen keksin, jossa en usko 1960-70-luvun ylioppilaiden olleen läheskään yhtä paljon nykyjonneja parempia kuin suomen kielessä: englanti.
Yo-kokeet sinälläänhän on huono koesysteemi. Tässä kirjoituksessa on asiaa pohdittu ansiokkaasti:
Jaskan pauhantaa: Poliitikot koulunpenkillä
Yo-kokeissa tasoaan lukiokursseihin verrattuna siis nostavat merkittävästi oppilaat, jotka ovat usein:
- laiskoja koulussa
- passiivisia, eivät osallistu tunnilla
- usein epäsosiaalisia, eivät verkostoidu
- joskus ongelmallisia häiriköitä