Koulutuksesta

  • 44 596
  • 363

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Siitä puhuin, että jos täysin persaukinen lapsi saa koulusta hyviä arvosanoja, opettajat hokevat sille kuorossa, että "kannattaa ehdottomasti kouluttautua, kun on noin lahjakas".

Eihän lapsi ole persaukinen vaan sen vanhemmat. Lapsihan voi olla persoonaltaan ihan kultapossukerholaisia, on vain sattunut persaukiseen perheeseen. Ei sen pidä siitä välittää vaan kouluttautua ja hankkiutua kovapalkkaisiin hommiin tai yrittäjäksi ja karistaa prolevanhempiensa tympeä haju vaatteistaan.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Ei ole. Köyhäksi ei synnytä tässä maassa, joka on maailman edistyksellisin kouluttautumismahdollisuuksien tasa-arvossa. Köyhäksi tullaan, jos niitä mahdollisuuksia ei käytetä.

Toki, jos kotona ei opasteta ja ohjata opiskelun pariin ja kannusteta käyttämään mahdollisuudet hyväksi ennakkoluulottomasti, niin on mahdollista, että ne jäävät käyttämättä. Varmasti pienituloisissa ja ehkä muutenkin ongelmallisissa perheissä lapsi voi jäädä tällä tavoin hieman heitteille. Mutta jos on yhtään tolkkua päässä, niin kyllä sitä nuori itsekin yläasteikäisenä viimeistään herää ajattelemaan vaihtoehtojaan ja pystyy ne suhteellisen rationaalisesti punnitsemaan. Kaikki eivät valitse koulunpenkkiä ja se on hyvä niin kunhan on miettinyt asian vakavasti läpi.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
... Kaikki eivät valitse koulunpenkkiä ja se on hyvä niin kunhan on miettinyt asian vakavasti läpi.

Niinpä juuri. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa juuri sitä, että kunkin tulisi itse punnita omat lahjakkuutensa ja hankkia niillä elantonsa. Putkimiestä tarvitaan siinä missä valtiotieteen tohtoriakin. Pointtini onkin, että juuri Suomessa kenestä tahansa voi tulla kumpi tahansa, eikä se ole sidoksissa perhetaustaan. Valinta on yksin hänen. Tämä on tavattoman hieno etuoikeus, jota ei monessakaan muussa maassa ole tarjolla.
 
Uskotte siis siihen, että 15-vuotias on kykenevä kovinkin syvälliseen pohdiskeluun? Mun mielestä 15-vuotiaan elämänkokemus on sitä tasoa, että hyvä kun kengännauhat saa sidottua. Aika herkästi se uskoo opettajaa, jos ope sanoo, että koulutus kannattaa.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Uskotte siis siihen, että 15-vuotias on kykenevä kovinkin syvälliseen pohdiskeluun? Mun mielestä 15-vuotiaan elämänkokemus on sitä tasoa, että hyvä kun kengännauhat saa sidottua. Aika herkästi se uskoo opettajaa, jos ope sanoo, että koulutus kannattaa.

Koulutus kannattaa aina. Kyse on siitä, että yksilöllä on valta ja vastuu päättää, millaista koulutusta hän haluaa ja tarvitsee ja se kaikki on hänen ulottuvillaan.

Kotioloilla ei ole tässä merkitystä. Puhun kokemuksesta.
 
Koulutus kannattaa aina. Kyse on siitä, että yksilöllä on valta ja vastuu päättää, millaista koulutusta hän haluaa ja tarvitsee ja se kaikki on hänen ulottuvillaan.

Kotioloilla ei ole tässä merkitystä. Puhun kokemuksesta.



Puhutaan kokemuksesta. Kuinka monta kertaa olet käynyt katsomassa isää tai isäpuolta vankilassa? Tiedätkö millaista on olla äpärä?
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Puhutaan kokemuksesta. Kuinka monta kertaa olet käynyt katsomassa isää tai isäpuolta vankilassa? Tiedätkö millaista on olla äpärä?

Aiotko viettää lopun elämääsi pohtimalla, millainen isäsi oli, vai aiotko tehdä sillä jotain?

En väheksy kokemuksiasi, mutta ihmisen määrittelevät hänen tekonsa, eivät muistot.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kuinka monta kertaa olet käynyt katsomassa isää tai isäpuolta vankilassa? Tiedätkö millaista on olla äpärä?

Miten lainatut asiat vaikuttaa ihmisen oppimiseen tai koulutuksen tarpeeseen?
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Olisin iloinen, jos saisin yhdenkin kaltaisesi demaripropagandaan langenneen lopettamaan noiden "kotioloilla ei ole merkitystä, puhun omasta kokemuksesta" -heittojen summittaisen viljelemisen, kun kysyttäessä sitä kokemusta ei sitten selvästikään löydy.

No minäpä lopetan, kun pointtini näkyy menevän noinkin selkeästi ohi ja yli.

"Demaripropagandaan lankeaminen" on silti sen luokan syytös, että saatan hyvinkin tökkiä sinua pehmeillä tyynyillä, jos tilaisuus tulee.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Uskotte siis siihen, että 15-vuotias on kykenevä kovinkin syvälliseen pohdiskeluun? Mun mielestä 15-vuotiaan elämänkokemus on sitä tasoa, että hyvä kun kengännauhat saa sidottua. Aika herkästi se uskoo opettajaa, jos ope sanoo, että koulutus kannattaa.

Tässä kohtaa olet väärässä, murrosikäiset nuoret ovat fiksuja ihmisiä. Olen urani aikana opettanut yli sataa huostaanotettua ja suurinosa niistä on ihan fiksuja mukuloita.
 

hanu

Jäsen
Suosikkijoukkue
raitapaita
Silloin kun minä kävin koulua, niin oli olemassa apukoulut sille heikoimmalle ainekselle, kun lapseni kävivät koulua oli tarkkisluokat normikouluissa. Nyt kun lapsenlapseni käyvät koulua on koulunkäyntiavustajia ja tukiopetusta, lapset kuitenkin kaikki samassa luokkatilassa.

Silloin kun minä kävin koulua, niin ensimmäinen jako tapahtui neljännen luokan jälkeen, keskikoulu vai kansalaiskoulu. Sillä kohtaa hanukin pistettiin ekaa kertaa pääsykokeisiin. Silloinkin oli kouluilla ranking-listat, lyseot, eli kunnalliset koulut olivat yllättäen arvostetumpia kuin yksityiset. Tämähän johtui lukukausimaksuista, jotka yksityisellä puolella olivat ihan eri luokkaa.

Väittäisin, että minulle on ollut silloisesta ns. huippukoulusta hyötyä saatanasti, sieltä puuttui se väkisin perässä vedettävä aines lähes kokonaan. Varsinkin jossain matikka/kemia/fysiikka-akselilla mentiin aika helvetisti yli virallisten oppimäärien.

Musta tuntuu että nykyinen tasapäinen 9v peruskoulu on vähän liian pitkä, jako voitaissin tehdä vähän aikaisemmin, kuudennen tai seitsemännen luokan jälkeen. Silloin käden taitoihin, moottorien rassaukseen tai vaikka kampaajiksi haluavat pääsisivät pois turhan teoreettistä asioista. Kunhan amatsunkin kautta säilyy mahdollisuus jatko-opintoihin.

Nyt meidän koulujärjestelmä huomio ne huonoimmat ihan hyvin, vaan niitä omien alojensa lahjakkuuksia ei. Ja lahjakkuuksia voi olla ihan yhta hyvin vaikka musiikki, kuvataiteet tai urheilu siinä missä kielipää tai matemaattinen lahjakkuus.

t. hanu
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Musta tuntuu että nykyinen tasapäinen 9v peruskoulu on vähän liian pitkä, jako voitaissin tehdä vähän aikaisemmin, kuudennen tai seitsemännen luokan jälkeen. Silloin käden taitoihin, moottorien rassaukseen tai vaikka kampaajiksi haluavat pääsisivät pois turhan teoreettistä asioista. Kunhan amatsunkin kautta säilyy mahdollisuus jatko-opintoihin.

Nyt meidän koulujärjestelmä huomio ne huonoimmat ihan hyvin, vaan niitä omien alojensa lahjakkuuksia ei. Ja lahjakkuuksia voi olla ihan yhta hyvin vaikka musiikki, kuvataiteet tai urheilu siinä missä kielipää tai matemaattinen lahjakkuus.

t. hanu

Tässä kirjoituksessa on paljon asiaa, yläkoulu on liian jäykkä.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Nyt meidän koulujärjestelmä huomio ne huonoimmat ihan hyvin, vaan niitä omien alojensa lahjakkuuksia ei.

Sen verran harvassa ovat lahjakkuudet, etten tiedä, tarvitaanko heitä varten erityinen järjestelmä. Luulen, että riittää, jos motivoituneita lahjakkaita autetaan löytämään lisähaasteita tavallisen koulutyön ohessa.

Omalle lukioluokalleni sattui kolme kuuden ällän ylioppilasta (se oli siihen aikaan iso juttu), mutta ei heistäkään kukaan varsinaisesti lahjakas ollut, saati kunnianhimoinen. Myöhemmin elämässä kahdesta tuli opettaja ja yhdestä ravitsemusneuvoja.

Itsekin YO-todistuksen l-rivin perusteella kuuluin koulumenestyjiin, mutta en ole koskaan kokenut itseäni missään suhteessa lahjakkaaksi. Enemmän koulun sujuvuus perustui keskittymiskykyyn, minkä vuoksi läksyt tuli vilkaistua edes joskus.

Myöhemmin elämässä olen moneen kertaan huomannut, että se, mitä usein lahjakkuudeksi nimitetään, on useammin motivaatiota ja paneutumista. Jokin älyllinen perustaso tarvitaan, mutta tulokset syntyvät kovalla työllä.

Jos lahjakkaat jossain vaiheessa halutaan erottaa muusta porukasta, sen pitäisi tapahtua yliopistossa. Lukiossa minusta riittää, että hyvin menestyneille annetaan lisäpuuhaa, jos he sitä tahtovat.
 

hanu

Jäsen
Suosikkijoukkue
raitapaita
Sen verran harvassa ovat lahjakkuudet, etten tiedä, tarvitaanko heitä varten erityinen järjestelmä. Luulen, että riittää, jos motivoituneita lahjakkaita autetaan löytämään lisähaasteita tavallisen koulutyön ohessa.
...

Jos lahjakkaat jossain vaiheessa halutaan erottaa muusta porukasta, sen pitäisi tapahtua yliopistossa. Lukiossa minusta riittää, että hyvin menestyneille annetaan lisäpuuhaa, jos he sitä tahtovat.

Pätkin vähän lainausta: olet oikeassa siinä, että usein riittäisivät lisätehtävät normi opetuksen päälle. Vaan tuohon ei käsittääkseni ole mitään ohjeistusta opettajille olemassa.

Samaten pitäisi neuvoloissa tai jossain pystyä seulomaan ne lapset, jotka oikeasti olisivat koulukypsiä vuotta aikaisemmin. Varsinkin nuoremmat sisarukset turhautuvat koulussa, kun asiat on koululeikeissä kotona jo opittu. Ja jos ei ole koulunkäynnin eteen koskaan joutunut mitään tekemään, niin se voi olla vaikeaa myöhemminkin. Nimimerkillä kokemusta on, ja ruotsi jäikin koko lailla oppimatta kun ei ollut koskaan joutunut läksyjä lukemaan (4 L:ää ja ruåtsin A).

Mutta kyllä oikeasti lahjakkaat pitäisi viimeistään lukiovaiheessa saada kykyjänsä vaatimaan opetukseen. Siinä heitetään aika monta vuotta hukkaan muuten.

Mulla oli nuorempi pentu Päivölässä Nokian sponssaamassa matikkalukiossa, ne tekivät kahteen vuoteen lukion ja lisäksi matikan ja tietojenkäsittelyopin apron Tampereen Yliopistossa ynnä koodaushommia Nokialle 17h viikossa. Olen hiukan katkera, ettei mulla aikanaan ollut samaa mahdollisuutta. Eri asia on tietysti olisinko uskaltanut siihen mahdollisuuteen tarttua.

t. hanu
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Ilmeisesti Hemingwayn kohdalla on kyse ajasta ennen eximia-arvosanaa. Sen ajan laudatureille nyt ei voi antaa sitäkään vähää arvostusta kuin nykyisille.

Ei voi, mutta on kuitenkin huomioitava, että siihen aikaan kaikki aineet kirjoitettiin kerralla. Niitä ei pystynyt jakamaan eri vuosille. Silloin kuuden laudaturin ylioppilaat olivat suht harvinaisia, heitä tultiin haastattelemaan lehtiin kauempaakin. Myös lukioiden tarjonta, ainakin syrjäseutujen, oli niukkaa. Valinnaisuutta ei liiemmin ollut.

Lisäksi yleinen taso lienee ollut korkeampi. Koska arvosanat annetaan normaalijakauman perusteella, se vaikuttaa kokeiden haastavuuteen. Jostain lehdestä luin, että äidinkielen opettajien mukaan taso on romahtanut. Entisellä laudaturilla kuulemma saisi nykyäänkin helposti laudaturin. Miksei kehitys voisi olla samansuuntainen muissakin aineissa?

Mutta silloin, kun isovanhempani koulunsa kävivät, tyyli vasta ankara olikin. Esimerkiksi kielissä laudatur saattoi kaatua yhteen ainoaan virheeseen. Ja kyllä he asiansa osasivatkin. Silloin yliopistossakin oli paljon ulkolukua, mikä takasi ainakin faktojen hallinnan.

Tuolta voi vilkaista mennyttä koulumaailmaa.

Kansallisarkisto julkisti vanhat ylioppilaskokeet vuosilta 1874-1969 - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

Aika haastava on esimerkiksi tämä ruotsin käännöstehtävä.

http://is12.snstatic.fi/img/658/1288569845980.jpg
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Sen verran harvassa ovat lahjakkuudet, etten tiedä, tarvitaanko heitä varten erityinen järjestelmä. Luulen, että riittää, jos motivoituneita lahjakkaita autetaan löytämään lisähaasteita tavallisen koulutyön ohessa.

Omalle lukioluokalleni sattui kolme kuuden ällän ylioppilasta (se oli siihen aikaan iso juttu), mutta ei heistäkään kukaan varsinaisesti lahjakas ollut, saati kunnianhimoinen. Myöhemmin elämässä kahdesta tuli opettaja ja yhdestä ravitsemusneuvoja.

Itsekin YO-todistuksen l-rivin perusteella kuuluin koulumenestyjiin, mutta en ole koskaan kokenut itseäni missään suhteessa lahjakkaaksi. Enemmän koulun sujuvuus perustui keskittymiskykyyn, minkä vuoksi läksyt tuli vilkaistua edes joskus.

Myöhemmin elämässä olen moneen kertaan huomannut, että se, mitä usein lahjakkuudeksi nimitetään, on useammin motivaatiota ja paneutumista. Jokin älyllinen perustaso tarvitaan, mutta tulokset syntyvät kovalla työllä.

Jos lahjakkaat jossain vaiheessa halutaan erottaa muusta porukasta, sen pitäisi tapahtua yliopistossa. Lukiossa minusta riittää, että hyvin menestyneille annetaan lisäpuuhaa, jos he sitä tahtovat.

Ei ole olemassa lahjakkaita ja tavallisia ihmisiä. On vain olemassa ihmisiä, joilla jokaisella on taipumuksia johonkin asiaan. Koulutusjärjestelmän tehtävä olisi kaivaa nuo taipumukset esiin, eikä tasapäistää kaikkia tasolle, jossa on "kiva olla" ja saada ihmisiä turhautumaan, kuten nyt tapahtuu.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Mutta kyllä oikeasti lahjakkaat pitäisi viimeistään lukiovaiheessa saada kykyjänsä vaatimaan opetukseen. Siinä heitetään aika monta vuotta hukkaan muuten.

Pelkkä lahjakkuus ei riitä. Lahjakkailla oppilailla pitäisi olla myös motivaatiota. Ja mitä näille oppilaille sitten tehtäisiin? He kävisivät lukion kahdessa vuodessa (entä mahdolliset vaikeuksia tuottavat aineet?) ja menisivät yhden vuoden muita aikaisemmin yliopistoon vai miten?
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Koulutusjärjestelmän tehtävä olisi kaivaa nuo taipumukset esiin, eikä tasapäistää kaikkia tasolle, jossa on "kiva olla" ja saada ihmisiä turhautumaan, kuten nyt tapahtuu.

Suuri osa myöhemmästäkin elämästä on turhautumista. Työelämässä on tehtävä mikä tehtäväksi määrätään.

Enkä suoraan sanoen muista omalta kouluajaltani turhautujia. Levottomia oli, mutta he olivat levottomia vähän kaikessa.
 

hanu

Jäsen
Suosikkijoukkue
raitapaita
Pelkkä lahjakkuus ei riitä. Lahjakkailla oppilailla pitäisi olla myös motivaatiota. Ja mitä näille oppilaille sitten tehtäisiin? He kävisivät lukion kahdessa vuodessa (entä mahdolliset vaikeuksia tuottavat aineet?) ja menisivät yhden vuoden muita aikaisemmin yliopistoon vai miten?

No tossa Päivölän mallissa itse asiassa kaksi vuotta. Vaan tuo toinen virke tekstissäsi on se oleellisin. Motivaatio kun tahtoo kadota, jos ei sitä haastetta oppimisessa ole. Kysymys on siitä, että kaikille pystyttäisiin antamaan heidän tasonsa mukaisia tehtäviä ja opetusta. Utopiaahan se on, vaan nyt mennään mun mielestä vähän liikaa niiden heikoimpien ehdoilla. Näitä tämänkin palstan opettajien juttuja kun lukee, niin alkaa kaivata sitä aikaa, kun se tietty aines heitettiin karvoituksesta apukouluun.

Väitän, että murrosikäiselle, jollain alalla lahjakkalle, nuorelle ennemminkin motivaation tappavat liian helpot tehtävät. Nuorallatanssiahan tuokin on, myönnän. 13-15v pojalla kun on se pillu mielessä 99% ajasta.

t. hanu
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös