Siitä puhuin, että jos täysin persaukinen lapsi saa koulusta hyviä arvosanoja, opettajat hokevat sille kuorossa, että "kannattaa ehdottomasti kouluttautua, kun on noin lahjakas".
Eihän lapsi ole persaukinen vaan sen vanhemmat. Lapsihan voi olla persoonaltaan ihan kultapossukerholaisia, on vain sattunut persaukiseen perheeseen
Köyhyys on periytyvä sairaus.
Köyhyys on periytyvä sairaus.
Ei ole. Köyhäksi ei synnytä tässä maassa, joka on maailman edistyksellisin kouluttautumismahdollisuuksien tasa-arvossa. Köyhäksi tullaan, jos niitä mahdollisuuksia ei käytetä.
... Kaikki eivät valitse koulunpenkkiä ja se on hyvä niin kunhan on miettinyt asian vakavasti läpi.
Uskotte siis siihen, että 15-vuotias on kykenevä kovinkin syvälliseen pohdiskeluun? Mun mielestä 15-vuotiaan elämänkokemus on sitä tasoa, että hyvä kun kengännauhat saa sidottua. Aika herkästi se uskoo opettajaa, jos ope sanoo, että koulutus kannattaa.
Koulutus kannattaa aina. Kyse on siitä, että yksilöllä on valta ja vastuu päättää, millaista koulutusta hän haluaa ja tarvitsee ja se kaikki on hänen ulottuvillaan.
Kotioloilla ei ole tässä merkitystä. Puhun kokemuksesta.
Puhutaan kokemuksesta. Kuinka monta kertaa olet käynyt katsomassa isää tai isäpuolta vankilassa? Tiedätkö millaista on olla äpärä?
Kuinka monta kertaa olet käynyt katsomassa isää tai isäpuolta vankilassa? Tiedätkö millaista on olla äpärä?
Aiotko viettää lopun elämääsi pohtimalla, millainen isäsi oli, vai aiotko tehdä sillä jotain?
Olisin iloinen, jos saisin yhdenkin kaltaisesi demaripropagandaan langenneen lopettamaan noiden "kotioloilla ei ole merkitystä, puhun omasta kokemuksesta" -heittojen summittaisen viljelemisen, kun kysyttäessä sitä kokemusta ei sitten selvästikään löydy.
Uskotte siis siihen, että 15-vuotias on kykenevä kovinkin syvälliseen pohdiskeluun? Mun mielestä 15-vuotiaan elämänkokemus on sitä tasoa, että hyvä kun kengännauhat saa sidottua. Aika herkästi se uskoo opettajaa, jos ope sanoo, että koulutus kannattaa.
...Musta tuntuu että nykyinen tasapäinen 9v peruskoulu on vähän liian pitkä, jako voitaissin tehdä vähän aikaisemmin, kuudennen tai seitsemännen luokan jälkeen. Silloin käden taitoihin, moottorien rassaukseen tai vaikka kampaajiksi haluavat pääsisivät pois turhan teoreettistä asioista. Kunhan amatsunkin kautta säilyy mahdollisuus jatko-opintoihin.
Nyt meidän koulujärjestelmä huomio ne huonoimmat ihan hyvin, vaan niitä omien alojensa lahjakkuuksia ei. Ja lahjakkuuksia voi olla ihan yhta hyvin vaikka musiikki, kuvataiteet tai urheilu siinä missä kielipää tai matemaattinen lahjakkuus.
t. hanu
Nyt meidän koulujärjestelmä huomio ne huonoimmat ihan hyvin, vaan niitä omien alojensa lahjakkuuksia ei.
Sen verran harvassa ovat lahjakkuudet, etten tiedä, tarvitaanko heitä varten erityinen järjestelmä. Luulen, että riittää, jos motivoituneita lahjakkaita autetaan löytämään lisähaasteita tavallisen koulutyön ohessa.
...
Jos lahjakkaat jossain vaiheessa halutaan erottaa muusta porukasta, sen pitäisi tapahtua yliopistossa. Lukiossa minusta riittää, että hyvin menestyneille annetaan lisäpuuhaa, jos he sitä tahtovat.
Ilmeisesti Hemingwayn kohdalla on kyse ajasta ennen eximia-arvosanaa. Sen ajan laudatureille nyt ei voi antaa sitäkään vähää arvostusta kuin nykyisille.
Sen verran harvassa ovat lahjakkuudet, etten tiedä, tarvitaanko heitä varten erityinen järjestelmä. Luulen, että riittää, jos motivoituneita lahjakkaita autetaan löytämään lisähaasteita tavallisen koulutyön ohessa.
Omalle lukioluokalleni sattui kolme kuuden ällän ylioppilasta (se oli siihen aikaan iso juttu), mutta ei heistäkään kukaan varsinaisesti lahjakas ollut, saati kunnianhimoinen. Myöhemmin elämässä kahdesta tuli opettaja ja yhdestä ravitsemusneuvoja.
Itsekin YO-todistuksen l-rivin perusteella kuuluin koulumenestyjiin, mutta en ole koskaan kokenut itseäni missään suhteessa lahjakkaaksi. Enemmän koulun sujuvuus perustui keskittymiskykyyn, minkä vuoksi läksyt tuli vilkaistua edes joskus.
Myöhemmin elämässä olen moneen kertaan huomannut, että se, mitä usein lahjakkuudeksi nimitetään, on useammin motivaatiota ja paneutumista. Jokin älyllinen perustaso tarvitaan, mutta tulokset syntyvät kovalla työllä.
Jos lahjakkaat jossain vaiheessa halutaan erottaa muusta porukasta, sen pitäisi tapahtua yliopistossa. Lukiossa minusta riittää, että hyvin menestyneille annetaan lisäpuuhaa, jos he sitä tahtovat.
Mutta kyllä oikeasti lahjakkaat pitäisi viimeistään lukiovaiheessa saada kykyjänsä vaatimaan opetukseen. Siinä heitetään aika monta vuotta hukkaan muuten.
Koulutusjärjestelmän tehtävä olisi kaivaa nuo taipumukset esiin, eikä tasapäistää kaikkia tasolle, jossa on "kiva olla" ja saada ihmisiä turhautumaan, kuten nyt tapahtuu.
Pelkkä lahjakkuus ei riitä. Lahjakkailla oppilailla pitäisi olla myös motivaatiota. Ja mitä näille oppilaille sitten tehtäisiin? He kävisivät lukion kahdessa vuodessa (entä mahdolliset vaikeuksia tuottavat aineet?) ja menisivät yhden vuoden muita aikaisemmin yliopistoon vai miten?