Koulutuksesta

[Analyytikko_]

Tämä on kyllä hauska ketju! Uskomatonta kuinka joillain voi kilahtaa hattuun joku helvetin opiskelupaikka? Muistan kuinka joskus lukioaikoina yliopistoon pääsy oli se must-juttu. En kylläkään tiennyt että mitä siellä opiskelisin mutta hei: Olishan se ollut tosi hienoa elvistellä baaritiskillä drinkki hanskassa kuinka opiskelen jotain poliittista historia yms. Kerran jopa pyrinkin yleistä historiaa lukemaan mutta sisälle pääsy ei ollut lähelläkään. Onneksi tulin järkiini enkä tuhlannut enempää aikaa ja energiaa yliopistopaikan metsästykseen.

Tunnen monia tyyppejä joilla on edelleenkin tuo pakko päästä sisään suureen ja mahtavaan vaikka mitään uratavoitteita tai päämäärää ei ole tiedossa. Ensimmäisen vuoden jälkeen sitten pyöritellään päätä ja lasketaa niitä viittä opintoviikkoa... Suomessa tunnutaan muutenkin arvostettavan liikaa sitä kuinka vaikeaa johonkin on päästä opiskelemaan: mitä alhaisempi prosentti sisään pääsee, sitä kovempi jannu on kyseessä. Itse toteutan parhaillani suurta haavetta ja opiskelen unelmieni ammattiin. Koulutus on todella kallis ja jouduinkin työskentelemään kaksi vuotta jotta sain hinnan kasaan (oma tili säästöön ja vaimon tuloilla eleltiin). Siltikin saan edelleen kuulla väheksyviä kommentteja kuinka "rahallahan sinne pääsee". Olen aivan varma että jos olisin käyttänyt nuo kaksi vuotta pääsykoekirjojen pänttäämiseen, paikka "tiedeyhteisöstä" olisi auennut.

Suomessa voitaisiinkin mielestäni siirtyä Euroopan mallin mukaiseen systeemiin missä kaikki halukkaat pääsisivät sisään ja vuoden jälkeen ns. paskat pudotettaisiin rattailta. Täällä Uudessa-Seelannissa yliopistossa opiskelu ei ole todellakaan mikään status-juttu kuten siellä härmässä sillä myös täällä on käytössä kaikki sisään -systeemi mikä tuntuu toimivan hyvin.

Terve ylpeys opiskelupaikasta ja sen saamisesta on ihan normaalia, mutta jos se menee niin päähän, että baaritiskillä pitää huudella opiskelevansa siellä ja siellä, niin eiköhän ne ole näitä jo armeijassa kunnostautuneita "virtuaalipippelinkasvattajia".

Tuosta opiskelupaikan maksullisuudesta en osaa sen ihmeemmin sanoa, eräs kaveri vaihtoi TKK:lta Suomen Ilmailuopistoon ja suoritti sen oppilaitoksen ja venttailee nyt työtarjousta ja pääsyä alansa hommiin. Vaikka opiskelu siellä maksullista onkin, niin eipä tulisi juuri mieleen todeta kaverille: että rahallahan sinne pääsee. Taitaa olla pikkainen karsinta niissä valintaa edeltävissä testeissä. Toisekseen, tiedän kyllä henkilöitä, jotka ovat kovinkin polleita siitä, että opiskelevat siellä lahden takaisessa yliopistossa, jonne päästään rahalla. Näille suomalaiseen yliopistoon pääsemättömille tulee naureskeltua aina, kun kertovat olevansa ulkomaisessa huippuyliopistossa.

Ja sitten, tuosta Keski-Euroopan yliopisto-opetuksen sisäänpääsymallista olen jyrkästi kanssasi eri mieltä(ainakin omaan alaani liittyen). Vaihto-opiskelu Saksassa jätti lähtemättömästi mieleen sen, että paikalliset opiskelijat ovat erittäin stressaantuneita. Lisäksi porukkaa valmistuu työpaikkoihin nähden liikaa, ilmeisesti kaikkea paskaa ei kuitenkaan saada tiputettua rattailta. Mielestäni opetus oli ihan korkeatasoista, mutta vaihdossa huomasi kyllä sen, että kyllä suomalainen peruskoulutus ja yliopisto-opetus on todella tasokasta moneen muuhun jo EU:n valtioonkin verrattuna. Kysymykset saattavat lähteä siltä tasolta, että onko Suomi/Ruotsi EU:n jäsen. No eihän se mikään ihme ole, että kun on Ally McBealia katsellessa tullut samalla valittua "ah niin seksikäs ja kiva koulutusala", niin se itse todellisuus kyseisestä alasta saattaa olla hieman toinen.

Saksassa esim. on väkeä semmoiset 80 miljoonaa, Suomessa päälle 5 miljoonaa. Onkohan suomalaisella yhteiskunnalla varaa siihen, että täällä nyt nykyisestä prosenttimäärästä suurempi osa "kokeilisi" jotain alaa vuoden ja sitten vapaaehtoisesti tai pakolla lähtisi etsimään sitä omaa alaansa, kun ei se "vastannutkaan mun odotuksia". Lisäksi Saksassa on täysin yleistä, että opiskelijat tekevät työharjoittelunsa ilmaiseksi tai naurettavalla nälkäpalkalla, ja firma saa käyttöönsä pätevän pelle hermannin, joka tanssii täysin niiden pillin mukaan vain sen takia, että se todella hyvällä tuurilla voi saada sieltä duunia tulevaisuudessa. Yllä kuvatut ongelmat tuntuivat olevan arkipäivää myös esim. ranskalaisopiskelijoiden arjessa, näin ainakin omien opiskelukavereideni mukaan, jotka kävivät vaihdossa eri puolilla Ranskaa.

Se, mitä itse oppi vaihdon aikana ja oikeastaan yllättyi, oli se, että suomalaisia arvostetaan todella paljon korkean koulutuksen ja meidän koulutusjärjestelmämme takia. Esim. Itävallassa kaverini mukaan on moneen otteeseen viitattu Suomen-malliin ja siihen, kuinka pieni kansa pohjoisesta menestyy niinkin hyvin juuri koulutusjärjestelmänsä vuoksi. Samaa hommaa sai itse selitellä mm. professoreille ja kanssaopiskelijoille erittäin paljon. Ja moni mainitsi yhtenä mahdollisena tekijänä juuri tämän maksuttomuuden ja sen, että meillä suoritetaan esivalinta jo ennen yliopistoon pääsyä, eikä sitten itse opinnoissa jouduta odottelemaan niitä hitaampia tai lahjakkaiden yksilöiden tarvitse stressata eurooppalaisten kanssaopiskelijoidensa tavoin opiskelupaikan menettämisestä. Sinänsä kuitenkin paradoksaalista, että Suomessakin opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden käyttö näyttää olevan nousussa. Mutta mielestäni tuo Keski-Euroopan malli ei tänne sellaisenaan sovi ja toivottavasti siihen ei koskaan myöskään siirrytä.

 

[kiwipilot]

Ja sitten, tuosta Keski-Euroopan yliopisto-opetuksen sisäänpääsymallista olen jyrkästi kanssasi eri mieltä(ainakin omaan alaani liittyen). Vaihto-opiskelu Saksassa jätti lähtemättömästi mieleen sen, että paikalliset opiskelijat ovat erittäin stressaantuneita. Lisäksi porukkaa valmistuu työpaikkoihin nähden liikaa, ilmeisesti kaikkea paskaa ei kuitenkaan saada tiputettua rattailta. Mielestäni opetus oli ihan korkeatasoista, mutta vaihdossa huomasi kyllä sen, että kyllä suomalainen peruskoulutus ja yliopisto-opetus on todella tasokasta moneen muuhun jo EU:n valtioonkin verrattuna. Kysymykset saattavat lähteä siltä tasolta, että onko Suomi/Ruotsi EU:n jäsen. No eihän se mikään ihme ole, että kun on Ally McBealia katsellessa tullut samalla valittua "ah niin seksikäs ja kiva koulutusala", niin se itse todellisuus kyseisestä alasta saattaa olla hieman toinen.

Saksassa esim. on väkeä semmoiset 80 miljoonaa, Suomessa päälle 5 miljoonaa. Onkohan suomalaisella yhteiskunnalla varaa siihen, että täällä nyt nykyisestä prosenttimäärästä suurempi osa "kokeilisi" jotain alaa vuoden ja sitten vapaaehtoisesti tai pakolla lähtisi etsimään sitä omaa alaansa, kun ei se "vastannutkaan mun odotuksia". Lisäksi Saksassa on täysin yleistä, että opiskelijat tekevät työharjoittelunsa ilmaiseksi tai naurettavalla nälkäpalkalla, ja firma saa käyttöönsä pätevän pelle hermannin, joka tanssii täysin niiden pillin mukaan vain sen takia, että se todella hyvällä tuurilla voi saada sieltä duunia tulevaisuudessa. Yllä kuvatut ongelmat tuntuivat olevan arkipäivää myös esim. ranskalaisopiskelijoiden arjessa, näin ainakin omien opiskelukavereideni mukaan, jotka kävivät vaihdossa eri puolilla Ranskaa.

Se, mitä itse oppi vaihdon aikana ja oikeastaan yllättyi, oli se, että suomalaisia arvostetaan todella paljon korkean koulutuksen ja meidän koulutusjärjestelmämme takia. Esim. Itävallassa kaverini mukaan on moneen otteeseen viitattu Suomen-malliin ja siihen, kuinka pieni kansa pohjoisesta menestyy niinkin hyvin juuri koulutusjärjestelmänsä vuoksi. Samaa hommaa sai itse selitellä mm. professoreille ja kanssaopiskelijoille erittäin paljon. Ja moni mainitsi yhtenä mahdollisena tekijänä juuri tämän maksuttomuuden ja sen, että meillä suoritetaan esivalinta jo ennen yliopistoon pääsyä, eikä sitten itse opinnoissa jouduta odottelemaan niitä hitaampia tai lahjakkaiden yksilöiden tarvitse stressata eurooppalaisten kanssaopiskelijoidensa tavoin opiskelupaikan menettämisestä. Sinänsä kuitenkin paradoksaalista, että Suomessakin opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden käyttö näyttää olevan nousussa. Mutta mielestäni tuo Keski-Euroopan malli ei tänne sellaisenaan sovi ja toivottavasti siihen ei koskaan myöskään siirrytä.

Hienoa tekstiä; muuttui oma käsitys ja mielipide tuosta keski-Euroopan mallista kertalaakista. Mielestäni Suomen yliopistojen pääsykoemallia voisi hieman viilata johinkin suuntaan: mitä tarkoitusta palvelee parin-kolmen vuoden tuhlaaminen pääsykoerumbaan?

 

[Vekurinen]

Kovasti on täälläkin puhuttu alentavaan sävyyn ulkoa opettelusta (esim. varjo). Minua on aihe aikaisemminkin mietityttänyt. Luonnontieteellisistä jutuista mulla ei ole kokemusta, mutta kavereita seuraamalla olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että juuri luonnontieteet eivät vaadi niinkään paljoa ulkoa opettelua; teekkariystäväni sanoi jostain laskujutuista, että "ne on vaan tajuttava". Toisaalta, käsitääkseni lääketieteen opiskelijat joutuvat joskus hurjiin ulkoa opetteluihin. Korjatkaa toki, aihe askarruttaa minua.

Itse opiskelen sellaista huttua (oik.), jossa ulkoa opettelu on melko keskeisessä osassa oppimisprosessissa, eikä montaakaan "oivaltamista" vaativaa asiaa ole. Mutta asia ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoinen, että tyhmimmätkin pystyisivät sellaisen teknisen "tankkaus"-prosessin suorittamaan. Kaipa suurien substanssimäärien omaksuminen lyhyessä ajassa jotain vaatii? Tästä voidaan samalla ottaa hieman toisenlainen näkökulma pääsykokeisiinkin, lähtökohtaisesti on jokaisella melko rajoitettu aika (itsellä 3 kk muistaakseni) käytettävissään, ja sisään pääsevät pääsääntöisesti ne, jotka ovat tiedon parhaiten omaksuneet. Mielestäni paras mahdollinen ratkaisu, joskin ehkä toiseen topiciin kuuluva.

Tämän sekavan kommentin voisin kiteyttää vaikkapa niin, että ulkoa opettelu on aliarvostettua.

 

[varjo]

Kovasti on täälläkin puhuttu alentavaan sävyyn ulkoa opettelusta (esim. varjo). Minua on aihe aikaisemminkin mietityttänyt. Luonnontieteellisistä jutuista mulla ei ole kokemusta, mutta kavereita seuraamalla olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että juuri luonnontieteet eivät vaadi niinkään paljoa ulkoa opettelua; teekkariystäväni sanoi jostain laskujutuista, että "ne on vaan tajuttava". Toisaalta, käsitääkseni lääketieteen opiskelijat joutuvat joskus hurjiin ulkoa opetteluihin. Korjatkaa toki, aihe askarruttaa minua.

No siis minulla on valtsikasta sivuaine ja siellä tuli havaittua että tenttikyssärit ovat sellaisia, että joko uskomaton tuuri/ulkoa opettelu on paras tapa pärjätä. Toki, kyse oli vain sivuaineesta, mutta aika syvältä silti on, että tentti käsittää 3 kirjaa ja kustakin kysytään 1 kyssäri jostain yksittäisestä asiasta.
Fysiikan opinnoissa taas ulkoaopettelun määrä on jonkinlainen, pitää siis tietää fysikaalinen perusta asioille ja sitten tietty määrä nippelitietoa, mutta suurempi painoarvo on kokonaisuuksien hahmottamisessa ja soveltamisessa.
Tajuamista kyllä sinänsä, mutta myös ihan sitä, että kykenet pohtimaan jotain ongelmaa usean asian summana.
Tietenkin jossain määrin kyse on vain mekaanisesta laskemisesta ulkoaopittujen laskumenetelmien avulla.

Mutta asia ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoinen, että tyhmimmätkin pystyisivät sellaisen teknisen "tankkaus"-prosessin suorittamaan. Kaipa suurien substanssimäärien omaksuminen lyhyessä ajassa jotain vaatii? Tästä voidaan samalla ottaa hieman toisenlainen näkökulma pääsykokeisiinkin, lähtökohtaisesti on jokaisella melko rajoitettu aika (itsellä 3 kk muistaakseni) käytettävissään, ja sisään pääsevät pääsääntöisesti ne, jotka ovat tiedon parhaiten omaksuneet. Mielestäni paras mahdollinen ratkaisu, joskin ehkä toiseen topiciin kuuluva.

Tämän sekavan kommentin voisin kiteyttää vaikkapa niin, että ulkoa opettelu on aliarvostettua.

Itse näkisin, että materiaalia voi oppia suuria määriä "ulkoa" ilman suurtakaan älyllistä kapasiteettia. Kyse on lähinnä siitä, käytettäköön näin tietoteknisiä termejä, että minkälaisen tietokannan niistä muodostaa.
Motivaatio+merkittävä ajankäyttö pystyy tuottamaan päähän yksinkertaisen listauksen, jossa "hakutermeillä" löytyy ulkoaopeteltu vastine. Tällaisella tavalla pääsee käsittääkseni helpostikin kaupallisen alan ja oikiksen pääsykokeista läpi. Rajoitettuun aikaan toki täytyy ottaa huomioon se, että monet toista kertaa pyrkivät aloittavat lukemisensa jo edellissyksynä.
Tietyllä tapaa saman kevään abien joukossa voi ehkä sitten tehdä vertailuja hyvien pänttääjien ja huonojen välillä, vaikkakin tosin oikiksessa valmennuskurssien rooli on ainakin HY:ssä noussut imo sairaalloisen merkittävään rooliin.

Vaativampaa on sen sijaan muodostaa sellainen puumalli, jossa asiat muodostavat kokonaisuuksia. Suuren tietomäärän muokkaaminen keskinäisesti riippuviksi komplekseiksi, on se ulkoaopettelun muoto, joka vaatii enemmän sitä älyä. Ainakin mitä olen nyt valtsikan tenttikysymyksiin tutustunut, niin tätä tapaa ei erityisemmin tunnu tarvitsevan.

Se, pärjääkö ensiksimainitulla tavalla myös oikiksessa myöhemmän vaiheen opinnoissa, on oman kokemuspohjan kannalta kysymysmerkki, kun en alaa ole opiskellut. Oma oppimistapani on kuitenkin sellainen, että muodostan kokonaisuuksia ja kohtalaisen hyvän muistin(vaikka itseäni kehunkin) avulla sitten mieleen jää jos jonkinlainen kasa sitä nippeliäkin.
Tosin se on myönnettävä, että iso osa nippelitiedosta kyllä katoaa ajan kanssa, mutta kokonaisuudet jäävät muistiin. Tiedä sitten jos oppimismetodi on enemmän ulkoaoppimiseen sopiva, niin tällöin ehkä käy toisinpäin.

Mitä nyt lääketieteestä osaan sanoa kahden lähisukulaisen uran ja opiskeluitten kautta, niin osaltaan ala on paljolti ulkoaopettelua ja tietyllä tavalla jyvät erottuvat akanoista erikoistumisvaiheessa kun nippeleitä pitäisi alkaa yhdistelemään. Tässä vaiheessa monet sitten jäävät terveyskeskuslääkäreiksi käyttämään sitä nippelivarantoa samanlaisiin rutiinitoimenpiteisiin päivästä toiseen.

 

[FourForty]

mitä tarkoitusta palvelee parin-kolmen vuoden tuhlaaminen pääsykoerumbaan?

Puhun nyt vain omasta kokemuksestani, mutta ainakaan itselläni ei ollut abivuonna mitään käsitystä siitä, mitä haluaisi isona opiskella. Sitten kun se parin vuoden aikana vähän kirkastui, oli paljon motivoituneempi aloittamaan opinnot. Toki joillekin on jo lukiosta päästyä selvää mikä heistä tulee, eikä mieli muutu myöhemminkään, mutta enemmistölle kuitenkaan ei. Ja kun vuoden tai kaksi saa miettiä, tehdä töitä tai käydä armeijan, on löytänyt oman alansa ja motivoituneempi opiskelemaan sitä, kun on saanut vähän huilata lukion jälkeen.

 

[sampio]

Minä uskon, että yliopistoissa opiskelee _keskimäärin_ älykkäämpää jengiä kuin ammattikorkeissa. On sitten kokonaan eri asia, tarvitseeko tuon vaikuttaa yhtään mihinkään, mutta onhan se aivan selvä, että pääsykokeet karsivat jengiä tehokkaammin kuin soveltuvuuskokeet. Johonkin maakunta-amkkiin pääsee sisälle aivan törkeän helpolla ja aivan pihalla olevaa jengiä, nimim. sivusta seurannut. Ja sanotaan nyt samalla, että iso osa amk-opiskelijoista pärjäisi myös yliopistoissa, prosentti ehkä vaihtelee hiukan aloittain.

Itse lueskelen parhaillaan pääsykokeisiin. Takana on tradenomin tutkinto ja reilu vuosi työkokemusta. Tälläkin tutkinnolla saa työtä, tiedän sen, mutta jos mielenkiinto on jossain aivan muualla kuin tämän alan töissä, en näe pahana rastina hakea opiskelupaikkaa, joka todella kiinnostaa. Ikää on, perhekin on siunaantunut jne., mutta olen järkeillyt, että on parempi ainakin kokeilla tätä vaihtoehtoa nyt kuin harmitella joskus kolmevitosena, kun en edes pääsykokeissa käynyt. Alan opiskelu jo itsessään kiinnostaa todella paljon, ja jos sitä kautta saisin vielä työn, josta todellakin pitäisin, en näe oikein järkeä jäädä jankkaamaan alalle, joka voi parhaimmillaankin olla kiinnostavuudeltaan kohtalaista. Vaimokin on tukenani asiassa, joten ei muuta kuin tulta munille.

 

[sampio]

mitä tarkoitusta palvelee parin-kolmen vuoden tuhlaaminen pääsykoerumbaan?

Sitä tarkoitusta, että pääsee tekemään töitä, joilla itselleen merkitystä. Minä sukelsin aikoinani ensimmäiseen vähänkään kiinnostaneeseen paikkaan, vaikka todelliset intressit olivat aivan muualla. No, oli tästä odysseiasta se hyöty, että sain kaapattua loistavan vaimon itselleni ja kai sitä on tullut kasvettua ihmisenäkin hiukan erinäisissä taisteluissa, mutta itse opintojen tarkoitus jäi ns. auki.

Itseäni lievästi riepoo se, että päätin jääräpäisesti hakea vain yhteen kohteeseen tänä keväänä. Nimittäin selailin äskettäin Nykäskylän amkin sivuja ja huomasin, että siellä oli meikäläisen toista suurta rakkautta läheisesti sivuava koulutusohjelma. No, haku meni umpeen 7.4., notta turha enää vikistä. Nyt on vain tsempattava entistä enemmän tähän ykkösvaihtoehtoon.

 

[wilco]

No, oli tästä odysseiasta se hyöty, että sain kaapattua loistavan vaimon itselleni.

Nimittäin selailin äskettäin Nykäskylän amkin sivuja ja huomasin, että siellä oli meikäläisen toista suurta rakkautta läheisesti sivuava koulutusohjelma. No, haku meni umpeen 7.4., notta turha enää vikistä. Nyt on vain tsempattava entistä enemmän tähän ykkösvaihtoehtoon.

Onneksesi tuo hakuaika meni jo umpeen. Mitä se vaimokin nyt sanoisi, jos lähtisit jonkin toisen naisen perään?

Vaimo varmasti arvostaa, kun noin voimallisesti päätät panostaa häneen.

Että silleen...

 

[sampio]

Vaimo varmasti arvostaa, kun noin voimallisesti päätät panostaa häneen.

Kyllä! Itseasiassa hän on myös lähdössä oman rakkautensa perässä, joka kylläkin on sama kuin entinen, tai siis samaa alaa, mutta hän haluaisi lukea lisää eli päästä paremmille palkoille ja vastuullisempiin hommiin. Tuliko riittävän selkeästi? Lisäksi mukana tulisi tyttäremme kaksvee, jolla ei tiettävästi ole vielä rakkauksia sen enempää koulutus- kuin miesrintamallakaan.

 

[Twite]

Lisäksi mukana tulisi tyttäremme kaksvee, jolla ei tiettävästi ole vielä rakkauksia sen enempää koulutus- kuin miesrintamallakaan.

Kyllä hän sinua rakastaa, usko pois!

(Miten joku voi vihata meitä?)

 

[Poison]

Minä uskon, että yliopistoissa opiskelee _keskimäärin_ älykkäämpää jengiä kuin ammattikorkeissa. On sitten kokonaan eri asia, tarvitseeko tuon vaikuttaa yhtään mihinkään, mutta onhan se aivan selvä, että pääsykokeet karsivat jengiä tehokkaammin kuin soveltuvuuskokeet. Johonkin maakunta-amkkiin pääsee sisälle aivan törkeän helpolla ja aivan pihalla olevaa jengiä, nimim. sivusta seurannut.

Hmph. Tähän on nyt pakkoa vastata jotain, ihan jo senkin takia, että itse opiskelen tällä hetkellä psykologian pääsykokeisiin liittyen kirjaa, joka käsittelee pitkälti ihmisen älykkyyttä ja oppimista.

Miten sampio määrittelet tässä tilanteessa älykkyyden? Tuosta tulee hieman sellainen kuva, että koet älykkyyden kovinkin yhtenä, pysyvänä ja muuttumattomana ominaisuutena. No, tuskin kuitenkaan, mutta ensi ajatukseni oli tuo. Itse miellän ihmisen älykkyyden kovinkin monimuotoiseksi. Siihen sisältyy paljon sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä. En kiistä, etteikö ihmisten välillä olisi yksilöllisiä eroja esim. kyvyssä oppia asioita tai matemaattisuudessa, mutta olen kuitenkin käsityksessä, jonka mukaan ihminen voi rajattomasti kehittää itseään. Älykkyys muuttuu ja kehittyy tilanteiden ja ympäristön vaihdellessa, mielestäni älykkyys ja ympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kenties sinä tarkoitit älykkyydellä viestissäsi juuri jotain matemaattisia kykyjä tai sitten vain sitä yleistä "tunnetta", jonka toisesta ihmisestä saa. Jälkimmäisellä yritän kai sanoa sitä, että minäkin voin pitää jotain ihmistä hieman yksinkertaisena joidenkin seikkojen perusteella, mutta silti hänen koko älyllinen kapasiteettinsa on minulle arvoitus. Itse en vain osaa mieltää älykkyyttä kovinkaan helposti mitattavaksi ominaisuudeksi, vaikka näitä älykkyystestejä onkin olemassa. Ihmisen älykkään toiminnan toteutuminen on aina niin monen mutkan takana.

Pääsykokeet karsivat jengiä tehokkaammin kuin soveltuvuuskokeet? Niin tekevät, mutta miltä osin? Mielestäni ainakin siltä osin, että ne, jotka eivät jaksa lukea ja päntätä asioita ulkoa, tippuvat kyydistä ja jäävät ilman opiskelupaikkaa. No, toki monissa kokeissa täytyy osata soveltaa ja muokata tietoa, mikä on tärkeä kyky. Soveltuvuuskokeet taasen karsivat joukosta ne, jotka eivät kyseiselle alalle kriteerien mukaan ainakaan sovellu (virheitäkin tietysti tapahtuu...). Mielestäni tuo on aika fiksua ainakin tietyillä aloilla. Kenties jopa fiksumpaa kuin pelkän ulkoa opettelemisen perusteella karsiminen. Itse kai ajattelisin, että toimivinta olisi, jos pääsykokeisiin kuuluisi ainakin esimerkiksi hoitoaloilla sekä soveltuvuuskokeet että kirjalliset testaukset.

"Aivan pihalla olevasta jengistä" toteaisin, että onhan heitä, mutta voi miettiä, ovatko he yleisestikin aivan pihalla vai kenties vain ulkona ko. oppimisympäristöstä, käytännöistä ja alasta. Totta on kyllä se, että joihinkin paikkoihin varmasti pääsee aivan liian helposti sisään, mutta tuo taitanee olla osittain seurausta alhaisista hakijamääristä.

No, jotta tulee edes vähän ketjuun kunnolla liittyvää asiaa, niin kerrotaan vähän omasta tilanteesta. Valmistaudun siis parhaillaan psykologian pääsykokeisiin. Tilastotiedettä koitan parhaillaan päähäni ammentaa. Motivaatio opiskelupaikan saamiseen on kova, mutta voimat ja aika valitettavan rajallisia. Ihan hyvin on kuitenkin nyt onneksi sujunut. Ihmetystä on aiheuttanut se, ettei esim. Helsinkiin ja Tampereelle ole tälle alalle lainkaan soveltuvuuskokeita. Toki voi ajatella, ettei täysin alasta kiinnostumaton ja sitä ymmärtämätön ihminen rupea kyseistä opiskelupaikkaa havittelemaan, mutta siltikin. Jyväskylään soveltuvuuskokeet on, itse toivon niihin pääseväni ja ne läpäiseväni.

AMK-haut jäivät tältä keväältä täysin väliin. Ei AMK:n tarjonnasta mikään kiinnosta ainakaan vielä tässä vaiheessa riittävästi. Sosiaali-ja terveysala on hieman siinä ja siinä, mutta en ole valmis tässä elämäntilanteessa ja tänä vuonna muuttamaan ko. alan takia toiselle paikkakunnalle. Mielenkiinto ei vain ole riitä, ja kun Lappeenrannan yksikköön olisi opiskeltava kirja, niin jää väliin. Haluan keskittyä vain ja ainoastaan psykologiaan eli siihen, mikä on todellinen ykkösjuttuni.

 

[sampio]

Kenties sinä tarkoitit älykkyydellä viestissäsi juuri jotain matemaattisia kykyjä tai sitten vain sitä yleistä "tunnetta", jonka toisesta ihmisestä saa. Jälkimmäisellä yritän kai sanoa sitä, että minäkin voin pitää jotain ihmistä hieman yksinkertaisena joidenkin seikkojen perusteella, mutta silti hänen koko älyllinen kapasiteettinsa on minulle arvoitus.

Tarkoitin kärjistetysti nimenomaan tuota kuvaamaasi "yleistä tunnetta", koska ainakin omassa opinahjossani surffaili aikamoista jengiä. Eivät he mitään kuolaavia idiootteja olleet, vaikka monta Hifkin miestä mukana olikin, mutta että korkeakouluopiskelijoita... no joo. Eipä heistä moni aikataulun mukaisesti sitten valmistunutkaan.

Mitä tulee koko tekstiisi, olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi, ettei älykkyyttä voi rajata yksioikoisesti yhden tai muutaman ominaisuuden perusteella. Itse arvostan eniten avaraa ajatuskykyä, sellaista terävää, mutta myös muut huomioivaa järjen juoksua, jos tuo kuvaus mitään selventää, en niinkään jollain yksittäisellä sektorilla pätemistä.

 

[kiwipilot]

Sitä tarkoitusta, että pääsee tekemään töitä, joilla itselleen merkitystä.

Lähinnä tarkoitin että jos homma pelaisi esim. keskisen Euroopan malliin niin ei tarvisi tärvätä kolmea vuotta tuon opiskelupaikan hankkimiseen.

 

[Sininen Lanka]

Itse olen kyllä sitä mieltä, että lukion käyneiden kannnattaisi pyrkiä yliopistoon. Syynä on se, että suomessa AMK-tutkinto kestää 4v ja yliopisto 5-6v. Eli paljoa pidempään ei tarvitse istua lusimassa, kun saa jo maisterin paperit. Lisäksi Suomessa opiskeleminen on edullista verrattuna muuhun maahan, joten miksei sitä asiaa käyttäisi hyväkseen? Sitten kun menee ulkomaille töihin, sen ensimmäisen työpaikan saaminen on helpompaa, kun on näyttää Master's Degreen papereita.

Jos nyt olisin koulutuspaikkaa hakemassa, miettisin kyllä vakavasti myös ihan duunarihommia. Kun valitsee vain alan (yleensä miesvaltaisen) oikein, pääsee todella hyville tienesteille muutamassa vuodessa. Ainakin minun tuntemani duunarit tienaavat todella hyvin eivätkä ole mitenkään katkeria siitä, että eivät aikakaan menneet opiskelemaan. Tietysti itse työ on usein fyysisesti rankempaa ja voi olla, että 50-vuotiaana on aika leipääntynyt työhönsä.

 

[Andi]

Jos nyt olisin koulutuspaikkaa hakemassa, miettisin kyllä vakavasti myös ihan duunarihommia. Kun valitsee vain alan (yleensä miesvaltaisen) oikein, pääsee todella hyville tienesteille muutamassa vuodessa. Ainakin minun tuntemani duunarit tienaavat todella hyvin eivätkä ole mitenkään katkeria siitä, että eivät aikakaan menneet opiskelemaan. Tietysti itse työ on usein fyysisesti rankempaa ja voi olla, että 50-vuotiaana on aika leipääntynyt työhönsä.

Tässä olet todella oikeassa. Vaikka leipääntyneitä viiskymppisinä ovatkin, niin näissä vanhemman polven kavereissa näkyy vielä hitunen sellaista vanhaa ammattiylpeyttäkin.

Itse lähdin "duunarinhommista" opiskelemaan silkan rahan takia, ja se työ näyttääkin nyt tuottavan tuplana vanhan palkan takaisin. Nyt kun on tullut katseltua asiaa toiselta kantilta huomasin etten ollut väärällä alalla, enkä liian rankassa työssä vaan yksinkertaisesti väärässä työpaikassa. Toisessa työpaikassa samalla alalla olisin tienannut erittäin hyvin, mutta tietenkään sitä ei silloin tiennyt.

Nykyään vain "helppo" opiskelijaelämä kutsuu jo liian monia nuoria, mikä sitten johtaa siihen ettei näitä duunareita enää tule, sekä siihen että korkeamman koulutuksen ns. arvo laskee. Eikä sieltä enää työpaikkoja saada tuotettua kaikille hyvin koulutetuille.

 

[Kirjoittelija]

Kyllähän opintotuellakin pärjää, varsinkin jos asuu opiskelijasolussa. Jos vaikka satasenkin pistät kuussa ruokaan, niin se on 25e per viikko. Ainakin mä söin usein jotain makaroni-jauheliha-sipuli-ketsuppi -mössöä. Ja aamuisin kaurapuuroa.

Kävitkö hyvää koulua? Juttujesi perusteella sitä olisi ainakin tosi vaikea uskoa.

Vittu mitä itkua. Onhan koulutustason periytyvyys tilastollisesti todistettu ilmiö, mutta ei motivoituneella ja työhön valmiilla yksilöllä Suomessa mitään oikeaa estettä ole koulutuksen hankkimiseen. Ei se ehkä yhtä helppoa ole kuin rikkaan suvun perijöillä muuta yhyyyyy, elämä on.

Kuinka monta sellaista 2000-luvulla valmistunutta suomalaista äpärämaisteria tunnet, joilla vanhempien yhteenlasketut tulot olivat opiskeluaikana noin 10 000 euroa? Saman kysymyksen esitän kaikille muillekin. Ja vastaukseksi ei sitten kiitos tuota demarien "Suomessa kaikki on itsestä kiinni" -mantraa, vaan ihan numeraalinen vastaus. Onko niitä 0, 5, 10 vai sata.

Jos kerran tuollaisella perhetaustalla opiskeleminen on mahdollista, niin luulisi, että tämän todisteeksi löytyy esimerkkihenkilöitä.

 

[sampio]

Kuinka monta sellaista 2000-luvulla valmistunutta suomalaista äpärämaisteria tunnet, joilla vanhempien yhteenlasketut tulot olivat opiskeluaikana noin 10 000 euroa? Saman kysymyksen esitän kaikille muillekin. Ja vastaukseksi ei sitten kiitos tuota demarien "Suomessa kaikki on itsestä kiinni" -mantraa, vaan ihan numeraalinen vastaus. Onko niitä 0, 5, 10 vai sata.

Jos kerran tuollaisella perhetaustalla opiskeleminen on mahdollista, niin luulisi, että tämän todisteeksi löytyy esimerkkihenkilöitä.

Millä tavoin vanhempien tulot nuoren omana opiskeluaikana liittyvät hänen opintojen etenemiseen tai taloudelliseen toimeentuloon? Jos haet sitä, että taustalla on pitkäaikaistyöttömyyttä, sairauksia sekä vastaavaa valitettavaa, on sillä varmasti vaikutuksia nuoren valmiuksiin opiskella, mutta eivät ne silti pohjaa vie pois.

Esimerkiksi mun porukat olivat liki koko 90-luvun työttöminä, lapsia oli kuusi ja rahat todella tiukilla koko ajan. Muistan, että tuore leipä kaupasta ostettuna oli meillä harvinaista. Kun lähdin opiskelemaan ammattikorkeaan reilu kymmenen vuotta sitten, sain mukaani enoni vanhan sohvan, oman sänkyni kotoa, ruokapöydän sekä kaverin kirjahyllyn, joka palautettiin myöhemmin. Jollain muuttotuella tjsp. ostin äitin kanssa siivoustarvikkeita, sukulaisilta tuli synttärilahjoiksi kattiloita sekä kauhoja. Opintotuella pärjäsin puoli vuotta, sitten aloin tosissani hakea töitä, kun ekan kerran jouduin syömään vehnäjauhoista ja vedestä pyöritettyjä palleroita ketsupin kanssa.

Velipoika ponnisti maisteriksi samoista olosuhteista, toinen opiskelee sairaanhoitajaksi. Lisäksi mulla on toinen tutkinto menossa. En aivan varmaksi tiedä, mitä tuolla esimerkilläsi haet, mutta valittamiselta se ainakin minusta tuntuu.

 

[Superböle]

Jos kerran tuollaisella perhetaustalla opiskeleminen on mahdollista, niin luulisi, että tämän todisteeksi löytyy esimerkkihenkilöitä.

Ystäväpiiristäni löytyy muutama korkeasti koulutettu kaveri sekä yksi maisteri jotka ovat kotoisin samasta lähiöstä kuin minä, jokainen on yksinhuoltajaperheestä ja vanhemmat ovat olleet siivoojia, bussikuskeja ym. Vanhempien verotietoihin en ole perehtynyt mutta jokainen on elättänyt itsensä 18-vuotiaasta lähtien ja muutama jopa antanut rahaa vanhemmilleen.

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, opiskelijat tekivät rajusti töitä tulevaisuutensa eteen eivätkä nillittäneet siitä ettei tuet riittäneet nettiin ja omaan elämään (=baareissa riekkumiseen).

 

[Kirjoittelija]

Eli tiivistettynä sekä sampion että bölen vastaus kysymykseeni oli pyöreä nolla. Ei tullut yllätyksenä.

 

[RexHex]

Kuinka monta sellaista 2000-luvulla valmistunutta suomalaista äpärämaisteria tunnet, joilla vanhempien yhteenlasketut tulot olivat opiskeluaikana noin 10 000 euroa?

Sellainen kysymys tähän liittyen, että kuinka monta ihmistä tunnet, joiden vanhempien yhteen lasketut tulot ovat noin 10000 euroa? Itse tässä koitan miettiä tuttuja ja tuntemattomia, mutta itselleni ei tule yhtään tällaista henkilöä mieleen. Kaksi henkilöä joiden tulot, olivat ne töistä, sossusta tai mistä lie olisivat vuodessa alle 10k (eli alle 416 euroa/kk/naama).

 

[sekolust]

Kuinka monta sellaista 2000-luvulla valmistunutta suomalaista äpärämaisteria tunnet, joilla vanhempien yhteenlasketut tulot olivat opiskeluaikana noin 10 000 euroa?

Omat vanhempani tienaavat yli tuon, mutta rahallinen tukeminen rajoittui käytännössä muutamaan safkaan viikossa siellä vieraillessa. Ok, ensimmäisen opiskeluvuoden asuin porukoiden nurkissa intistä päästyäni. Tosin jos tuo halutaan kompensoida, asuin sen jälkeen yksityisiltä markkinoilta vuokratussa kämpässä opiskelijasolun sijaan. Todennäköisesti olisin jäänyt vuokrien osalta "voitolle" jos olisin muuttanut heti ensimmäisen vuoden alussa soluun ja asunut siellä loput opiskeluajoista.

Ainakin oma tarinani kuuluu siten, että opiskelut rahoitin työllä ja pidin mielessä mahdollisuuden lainaan. Jos nyt saisin valita uudelleen, olisin nostanut edes vähän lainaa ja vastaavasti tehnyt vähemmän töitä.

On side note, kuinka monta kahden hengen perhettä saa kaikkine tuloinensa ja tukinensa yhteensä alle 10k vuodessa? Muutama vuosi sitten Taloussanomat uutisoi työttömän saavan käteen kuussa 1100e omassa kotikaupungissani. Lyhyellä matematiikalla yksin elävä työtön saa käteensä prosentuaalisesti reilusti enemmän kuin tuo esimerkiksi poimittu pariskunta saisi. Vaikea tuossa on sanoa kuinka moni tuttu on sellaisesta perheestä, että vanhemmat saavat yhteensä vähemmän kuin työtön yksinhuoltaja saisi.

 

[cottonmouth]

Kuinka monta sellaista 2000-luvulla valmistunutta suomalaista äpärämaisteria tunnet, joilla vanhempien yhteenlasketut tulot olivat opiskeluaikana noin 10 000 euroa?

Tyhmä kysymys, mutta osannet varmasti antaa jonkinlaisen suuntiman millaisesta ihmismäärästä tai prosenttiluvusta väestöstä tässä kohtaa puhutaan?

 

[Superböle]

On side note, kuinka monta kahden hengen perhettä saa kaikkine tuloinensa ja tukinensa yhteensä alle 10k vuodessa? Muutama vuosi sitten Taloussanomat uutisoi työttömän saavan käteen kuussa 1100e omassa kotikaupungissani. Lyhyellä matematiikalla yksin elävä työtön saa käteensä prosentuaalisesti reilusti enemmän kuin tuo esimerkiksi poimittu pariskunta saisi. Vaikea tuossa on sanoa kuinka moni tuttu on sellaisesta perheestä, että vanhemmat saavat yhteensä vähemmän kuin työtön yksinhuoltaja saisi.

Tämä Kirjoittelijan fantasiahan vaatisi sen ettei ilmoittautuisi työttömäksi ollenkaan vaan vanhemmat siivoaisivat kolme kertaa viikossa jonkun kuntosalin ettei tässä tapauksessa kymppitonnin tuloraja ylittyisi ollenkaan. Luulin että tässä haettiin sitä ettei Suomessa pysty opiskelemaan ilman vanhempien taloudellista tukea mutta tässä haetaankin jotain paljon, paljon harvinaisempaa tilannetta.

 

[Kirjoittelija]

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, opiskelijat tekivät rajusti töitä tulevaisuutensa eteen eivätkä nillittäneet siitä ettei tuet riittäneet nettiin ja omaan elämään (=baareissa riekkumiseen).

Kuulun working poor -luokkaan ja teen kahta työtä. Enkä missään vaiheessa väittänyt, että opintotuki olisi liian pieni. Sehän olisi hullu väite, kun Tampereen baarit ovat joka keskiviikko väärällään haalarisakkia ja muita opiskelijoita. Mun puolestani opintotuesta voisi ihan hyvin napsaista vaikka satasen pois. Ehkä sellainen toimenpide vähentäisi hieman ihmisten järjetöntä ylikouluttautumista, joka Suomessa on nykyään valloillaan.

Lyhyellä matematiikalla yksin elävä työtön saa käteensä prosentuaalisesti reilusti enemmän kuin tuo esimerkiksi poimittu pariskunta saisi.

En sanonut, että kyseessä pitäisi olla pariskunta. Kun hain aikanaan Idmanin Säätiöltä stipendiä, hakemuksessa kysyttiin vanhempien yhteenlaskettuja vuosituloja. Minun vastaukseni oli muistaakseni 52 000 markkaa, ja liitteeksi laitoin äitin veroehdouksen.

 

[sampio]

Eli tiivistettynä sekä sampion että bölen vastaus kysymykseeni oli pyöreä nolla. Ei tullut yllätyksenä.

Mitä sinä sitten haet tuolla ruikutuksellasi?