Meinasi tulla lauantai-iltana monta kosketusta luonnon eläimiin.
Vanhalla Porvoontiellä nähtiin jo hyvissä ajoin tietä ylittävän fasaanin kanssa toisemme. Fasaanihan on siitä fiksu lintu, että se ei turhia hötkyile tai huvin vuoksi spurttaile. Oli siinä menossa kaikessa rauhassa omaa tahtiaan tien yli ja minäkin laskeskelin päässäni, että ei tartte kaasujalkaa himmailla. Mutta sitten kuvioon tulikin ylimääräinen muuttuja: motoristi päätti suhauttaa meikäläisen ohi justiinsa tuossa fasaanin kohdalla. Nipin napin toiselle kaistalle ehtinyt fasaani vetikin sitten paniikissa u-käännöksen ja pomppasi takaisin meikäläisen eteen. Läheltä piti, mutta sulkasadolta selvittiin.
Isnäsin tienoilla ajeltiin puolestaan pientä rinnettä alas mutkaista tietä, kun huomattiin viljapellossa tapahtuvan jotain outoa. Joku siellä pomppi niin, että välillä vilahti näkyvissä jotain ruskeaa. Kauempaa näytti ketuilta, mutta siellä olikin kauris/peuraemo ja kolme pientä vasaa. Emo tuli ensin tielle ja antoi sitten poikasilleen luvan tulla perässä. Minä hidastin ja vilkuttelin valoja vastaantulijoille ja pääsivät turvallisesti yli. Tässä oli onnena meidän ajosuunta: toisesta suunnasta tullessa oli ylämäkeä ja mutka, eli pellolta tielle pölähtäneitä elukoita ei todennäköisesti olisi ehtinyt ajoissa havaita.
Kilometriä myöhemmin oli sitten vielä haikaroita ojanpientareella, mutta niillä ei tuntunut olevan kiinnostusta tulla seikkailemaan ajotielle.