AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
Tämä avaus saattaa kilpailla menestyksekkäästi sarjassa "nopeiten unholaan valuvat keskustelut", mutta katsotaan josko Jatkis yllättäisi. Vaikka itse höpisen alla vain lintujen talviruokinnasta, niin otsikoin tarkoituksella laveasti, jotta alle mahtuu muitakin eläinjuttuja. Jos vähän saa rajata, niin jätetään kalastus-, metsästys-, ja lemmikkijutut muihin ketjuihin. Susiongelmastakin on muistaakseni oma ketjunsa.

Löysin syksyllä autotallista entisen asukkaan pienen linnunruokinta-automaatin. Hommasin lähikaupasta auringonkukan siemeniä ja virittelin automaatin ensipakkasten aikaan puuhun siten, että näkyy hyvin keittiön ikkunasta. Linnut selvästi tiesivät jutun juonen, koska talitiaiset tulivat nanosekunnissa aterialle. Siistiä!

Siemenet kuitenkin loppuivat parissa päivässä ja kuoret roskasivat ikävästi. Lueskelin sitten vähän sieltä täältä ja opin, että siemeniä saa myös kuorittuina. Aika kalliita ovat, mutta koska homma tuli aloitettua, niin hoidetaan kunnolla loppuun asti. Netissä (birdlife) neuvottiin myös, että ruokintapisteitä pitäisi olla enemmän kuin yksi ja että eri linnut suosivat erilaista sapuskaa. Kaupasta siis pari automaattia mukaan. Toinen vetää pari kolme kiloa siemeniä ja toiseen laitetaan semmoisia puristettuja palloja, joissa on vissiin rasvaa ja siemeniä. Sitten kun varastosta löytyi vielä yksi talipalloteline ja paikallisilta koululaisilta tuli ostettua kauralyhteitä, niin homma alkoi jo ainakin muijan mielestä lähteä käsistä. Pihalla nyt siis kuusen suojassa talipalloja, tuomessa siemenautomaatti, männyssä uusi siemenautomaatti ja vielä luumupuussa talipalloja ja kauralyhde.

Linnuista talitiaiset ja varpuset ovat päivittäisiä vieraita. Talitiaiset ovat ylivoimaisena enemmistönä. Satunnaisia vieraita on ollut mm. fasaani, joka hoitelee silloin tällöin maahan pudonneet siemenet. Muija väitti nähneensä myös punatulkun. Käytännössä koko valoisan ajan joka hetki jossain puussa on lintu sapuskalla. Vähän harmittaa, ettei harvinaisempia vieraita ole vielä näkynyt. Saas nähdä josko pakkasen kiristyminen ajaisi paatuneimmatkin metsän asukit pihapiiriin.

Olin vähän ihmetellyt, että mikä ihmeen lintu nokkii puisen automaatin reunoja rikki. Maalit oli lähtenyt pitkältä matkalta aukon ympäriltä. Yhtenä päivänä syyllinen jäi kiinni. Se olikin Kurre! (kuva)

Minusta homma on yllättävän siistiä. Piha on paljon eläväisempi, omatunto tykkää ja lisäksi mutuilen, että vahva lintupopulaatio tarkoittaa kesäaikaan pienempää hyönteismäärää. Harrastaako täällä joku muu lintujen talviruokintaa? Entä löytyykö muita luonnonvaraisia eläinkavereita?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Harrastaako täällä joku muu lintujen talviruokintaa? Entä löytyykö muita luonnonvaraisia eläinkavereita?
Kyllä lintuja ruokitaan täälläkin...ja oravaa myös. Omakotitalo kun on niin eläinkuntaa riittää tontilla. Yleisempiä ovat fasaanit, eri linnut sekä kurret. Siili tepastelee myös usein takapihalla.

Lintuja ruokimme niin, että etupihalla on talipallo(ja) sekä takapihalla siemeniä ja lyhde toisinaan.

Oravalle nyt syksyllä olen laittanut muutaman maapähkinän viikoittain tuohon aidan päälle kun sen kulkureitti siitä päivittäin käy. Sitten oravainen jemmailee niitä pitkin tonttia. Tätä oli mukava seurata.

Tontin koko on vain 1100 neliötä mutta puita on runsaasti. Tonttimme on myös täysin aidattu. Fasaaneita olen laskenut parhaimmillaan seitsämän kpl. Harakkapariskunta on pesinyt samassa kuusessa jo vuosia ja meistä on tullut frendejä. Alussa meitä häiritsi se räksytys mutta nyt huomaa, että ne pitävät muut linnut pois marjapensaista tehokkaasti. Kurre saa myös kyytiä toisinaan aika kiitettävästi.

Takapihalla kasvaa marjaomenapuu ja syksyllä tilhet käyvät syömässä mätiä puihiin jääneitä omenoita. Tulevatko sitten känniin tai jotain mutta muutaman päivän aikana meille tulee terassille noin 20 linnun raatoa kun lentävät ikkunoita päin. Tämä joukkokuolema on joka syksyinen tapahtuma. Eipä tuolle oikein voi mitään.

Tällaista eläimellistä menoa täällä:)
 
Kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa. Paitsi sodassa rakkaus ja rakkaudessa sota. -Juice Leskinen

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Villinlännen meininkiä

Meidän pihalla riittää eläinkuntaa. Jokunen vuosi sitten myöhästyin Hämeenlinnan pelistä kun en uskaltanut mennä ulos, pihassa, autoni takana, oli 19 ? peuraa. (Kysymysmerkki siksi kun en muista tarkkaa lukua enää ja olen saattanut tuon jutun jo aiemmin tänne laittaa.)
Paljon niitä kuitenkin oli ja odotin ja odotin josko häippäisivät mutta lopulta menin ovelle kolistelemaan ja oikein huhuilla piti ennen kuin siirtyivät kauemmaksi. Ajoin ensimmäisen puoli kilometriä peurojen muodostaman kunniakujan läpi ja selvisin lopulta Hämptoniinkin.
Naapurin aikamiespoika oli sitä mieltä, että Ilves oli tuolloin hiippaillut läheisellä pellolla ja peurat olivat siksi hakeutuneet laumaan ja turvaan meidän pihaan.
Vierailevat vieläkin silloin tällöin, pienemmällä porukalla toki kukkakummussani, mutta talon koirat pitävät kiitettävää vahtia ja pelästyttävät haukullaan peurat matkoihinsa. Hirviä olen bongannut pihasta vain kerran. Ihastelivat sinivuokkoja ja narsisseja.

Ilves todellakin on nähty pellolla hiippailemassa mutta sitä ei kai lasketa ”kosketukseksi” kun itse näin vain jäljet lumessa, pihatiellä kuitenkin.

Jäniksiä pomppii riesaksi asti sillä syövät viimeistään tammikuussa Angervopensaat viiden sentin tikuille vaikka heille on jyviä laatikko kaupalla takapihan terassin reunalla. Pihassa kulkee myös supia joiden sielunelämästä en ole niin varma ja siksi en hyvällä katso heidän oleskeluaan reviirilläni.

Lintukanta on monensorttinen mutta läheisemmiksi on muodostunut suhde kurkiin.
Kaksi kurkipariskuntaa pesii vuosi toisensa jälkeen ihan pihan vieressä pellolla. Tai ainakin ne patsastelee pellolla, pesän tarkkaa sijaintia en tiedä. On aika kivaa kun ne vuodesta toiseen keväällä ilmestyvät maisemiin.
Joku pöllö, lajia en tiedä, istuu joka ikinen talviaamu jonkun satunnaisesti valitsemansa aurausviitan nokassa kun lähden töihin, ja joka ikinen aamu säikähdän häntä kun en dementialtani muista hänen aamutoimiaan. Pikkulintuja löytyy koko skaala ja niitä ruokitaan läpi talven talipalloilla, jyvillä ja lyhteillä.
Harvemmin lentää lintu ikkunaan. Meillä on ikkunoiden ulkopinnalla ristikot jotka kai estää sen. Ikkunat jotenkin peilaa läheisen puuston tai taivaan ja siksi linnut törmäilevät ikkunoihin, mutta ehkä nuo ristikot sitten toimii koska ”harhanäky” niiden avulla kuulemma häiriintyy.

Ruokin myös villikissoja, mutta tämän teen salaa perheeltäni.
Floora kevyt mutta paksu on kova sana noille aroille takkuturkeille ja pitävät myös paisti jauhelihasta. Ovat kummasti lisääntyneet meilläpäin.

Terveisin koo
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, Montreal Canadiens, HIFK
Kosketuksia luontoon...?

Noh, seitsemisen vuotta sitten tuli käytyä lenkillä äiskäni kanssa Viikin luonnonsuojelualueella (lähellä sitä Hertsikan hyppyrimäkeä). Elettiin heinäkuuta ja oli todella aurinkoinen ilma. Oltiin siinä sitten palailemassa kotio päin, kun alkoi pururadan viereisestä koivikosta kuulua melua ja sitten sieltä ryntäsi esiin kaksi hirveä, uros ja naaras. Kyseiset hirvet eivät olleet ihan täysikasvuisia, sellaisia ison ponin kokoisia kuitenkin. Hirvet seisoivat noin kymmenen metrin päässä meistä ja urospuolinen katseli erittäin tarkkaavaisesti, mitä me siinä tehtiin. Elämäni kaksi pisintä minuuttia kului, kunnes hirvet menettivät kiinnostuksensa ja lähtivät juoksemaan Pihlajiston suuntaan.
 
"How much damage can you do with a pen?" - Marshall Mathers III

Valkohuulikyy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkue, Samurai Blue, Arsenal
Muutama hauska tapaus kyllä tulee mieleen. Varsinkin hirviin on tullut törmättyä muutamaan kertaa ja kummallakin kerralla on tullut pelästyttyä todella paljon.

Kerran käveltiin kaverin mökille takaisin keskellä metsää, kun huomattiin maassa olevan karhun jälkiä(uskokaa tai älkää). Tämähän toi siis loppu kotimatkalle aikamoisen jännityselementin. Nooh, vain pari minuuttia tästä ja alkaa kuulumaan kovaa rätinää ryteiköstä. Kummatkin tietenkin jähmettyvät paikalleen karhun pelossa, mutta sieltä ryntääkin hirvi tien poikki. Silloin jäi kyllä muutama sydämenlyönti välistä normaalisti viilipytty Valkohuulikyylläkin.

Toinen muistorikas kohtaus on inttiajoilta. Meillä oli jotkut suunnistuskilpailut ja jokainen lähti metikköön yksin ja eri aikaan. Eräällä aukealla hetken pyörittyäni huomasin huomattavan suuren paskakasan höyryävän jalkojeni juuressa. Siinä hetken ihmettelin, että minkäköhän eläimen jätös on näin iso kasa. Nostin katseeni ja ehkä noin 30-40 metrin päässä todella suuri hirvi töllöttää suoraa meikäläistä. On se vaan jotenkin niin suuri eläin, että näin parhaaksi ottaa hatkat ja todella nopeasti.

Muutenkin metsän varsinkin harvinaisempiin eläimiin tulee suhtauduttua suurella mielenkiinnollaa. Kettuja ja peuroja on tullut bongailtua ja oisinkohan kerran nähnyt mäyränkin. Mielenkiintoisia elikoita joka tapaukessa.
 
Se on mies, joka rapulassa rallattaa.

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Muutama hauska tapaus kyllä tulee mieleen. Varsinkin hirviin on tullut törmättyä muutamaan kertaa ja kummallakin kerralla on tullut pelästyttyä todella paljon.
Joskus 14 vuotiaana "hengailtiin" talonyhtiön ison parkkipaikan vieressä olleessa entisessä leikkipuistossa. Kello oli jotain kuuden seitsemän välillä ja vuodenaika elokuun alku. Yksi kaveri sitten lähti käymään kotona ja käveli puistosta menevää polkua ylös Polku kulki rivitalon päädyn ohi ja toisella puolella oli pieni metsäpätkä, joka erotti eri talonyhtiöt toisistaan. No, ei ehtinyt mennä kuin kymmeniä sekunteja, kun tämä sama kaveri ryntää takaisin ja sönköttää jotain hevosesta. Käännyimme katsomaan ja sieltä polulta tuli nuorehko hirvi. Hirvi oli tietty Emon pois ajama edellisvuoden vasa ja utelias sellainen. Ei se hirveästi pelännyt meitä, mutta muutamaa kaveria kyllä jännitti aika urakalla :) Lopulta Hirvi meni tien yli ja alkoi syödä pihlajaa tien varresta..sitten se katosi läheiseen metsikköön. Viikkoa aiemmin tulimme illalla kalasta ja silloinkin oli nuori hirvi ihan talomme pihalla. Olisiko ollut sama elikko kyseessä?

Mökillä on tullut noita karhun höyryäviä paskoja nähtyä, mutta itse tätä "Reiskaa", kuten olemme sen nimenneet, ei ole tullut vastaan. Mummoni mies kuitenkin onnistui tämän "Reiskan" näkemään aamukusensa aikana. Mökkiä vastapäätä on muutamia metrejä korkea kallio, jonka juurella on epävirallinen kusipaikka...kävellessään tarpeille oli hän sitten katsonut kallion päälle ja siellähän se "Reiska" oli tuijotellut. Hetken aikaa olivat katselleen toisiaan, kunnes karhu lähti pois..tosin virtsat tehtiinkin sitten sisällä. Tämä vanha uroskarhu on asunut ilmeisen kauan tuolla alueella ja on saaren asukkaille tuttu. Aika usein se ontuossa lähellä mökkiä pyörinyt ja jälkiä näkynyt.

Saimaannorppia on tullut muutaman kerran nähtyä ihan mökin rannassakin, mutta yleensä veneestä käsin.
 
"Tätä on järkyttävää katsoa" -Antero Mertaranta Suomi -USA välierässä.
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Yhtään suurpetoa en ole koskaan luonnossa nähnyt, mutta eipä se täällä eteläisessä Suomessa niin odotettavaa olekaan. Hirviin on kyllä meinattu törmätä kerran autolla, ja kerran juostessakin - pururadalla lenkillä ollessani hyppäsi pusikosta hirvi eteen ja siitä se about kolmen metrin päästä edestäni pyyhälsi yli lenkkipolun.

Peuroja näkee varsinkin kesämökkimme seuduilla todella runsaasti, ja joinakin usvaisina kesäaamuina ovat kallion laelta tuijotelleet kiinnostuneena, kun olen ollut aamukusella. Peurojen kanssa on muutoinkin hauska ottaa tuijotuskisoja, ovat niin huvittavan näköisiä kun siinä korvat höröllä mulkoilevat täysin liikkumatta. Tähän mennessä on peuran pokka pettänyt aina ensin, ja se on sitten luikkinut matkoihinsa metsän siimekseen.

Kettuihin törmää nykyään taajama-alueillakin silloin tällöin, mutta mäyriä olen tainnut bongata vain kuolleena teiden varsilta. Sitten näitä pikkupetoja näkee toisinaan, esim. lumikoita. On kyllä käsittämättömän pieni petoeläimeksi tuo lumikkokin. Kerran sellainen vipelteli edellisen työpaikkani varastotiloissakin, mistä lie sinne livahtanut. Rakennus sijaitsee nimittäin keskellä kaupunkia.

Viime kesänä näin myös ensimmäistä kertaa pöllön lähietäisyydeltä - keskellä aurinkoista päivää. Melko oudon näköistä oli, kun se selkä meikäläistä kohti kökötti oksalla ja yhtäkkiä käänsi päänsä 180 astetta ja tuijotti suoraan meikäläistä silmiin.
 
Suosikkijoukkue
Ilves
KOlme ja puoli vuotta omakotielämää maaseudulla rauhallisella paikalla takana ja lintuja ruokitaan säännöllisesti. Ruokintapuissa bongattu talitiasia, sinitiaisia, töyhtötiaisia, hömötiaisia, vihervarpusia, närhiä (perskele on se ihan iso tiaisen rinnalla) ja käpytikkoja.

Tänä syksynä orava piru löysi paikan ja nyt olen tuota lintu/munarosvoa koittanut häätää. Kivisade rauhoittaa kurren vartiksi ja taas saa tiaiset kyytiä. Olsiiko kellään hyviä neuvoja kun ei ole kissaakaan itsellä ja naapurin kissa harventaa vaan myyriä jne.

Muista eläimistä säännöllisisä vieraita ovat valkohäntäpeurat, jänikset ja ketut. Eli kohtuu passeli eläinkanta.
 
Keski-ikä on kuin benjihyppy - ilman köyttä
- Markus Kajo
Suosikkijoukkue
Kungen Nicklas
Tänä syksynä orava piru löysi paikan ja nyt olen tuota lintu/munarosvoa koittanut häätää. Kivisade rauhoittaa kurren vartiksi ja taas saa tiaiset kyytiä. Olsiiko kellään hyviä neuvoja kun ei ole kissaakaan itsellä ja naapurin kissa harventaa vaan myyriä jne.
Kissasta ei ole mitään apua tuossa asiassa, jos siitä nyt ylipäänsä on mitään hyötyä muutenkaan... koeta houkutella näätä asustelemaan pihapiiriäsi. Takuuvarmasti pysyvät kurret kurissa.
 
..i.,

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4,
Aika vähiin ovat jääneet kosketukset "villin" luonnon kanssa, mutta jotakin sentään on tullut koettua.
Hirviä olen muutaman kerran nähnyt ja viime kesänä tuli kaikkein läheisin kohtaaminen, kun sain polkaista jarrun melkein lattiasta läpi, ettei Hirvirouva vasoineen istahda syliin.
Kettuja olen bongannut ihan Helsingissäkin, viimeksi kesällä Vantaanjoen varressa kalastusreissulla ollessa. Parempi puoliskoni on bongannut kettuja ihan omalta parvekkeeltaan tässä Viikinmäessä.
Samoilla kalastusreissuilla on päässyt ihailemaan jonkinlaista näätäeläintä hyvinkin läheltä, saukkoa epäilisin, mutten ole siitä ihan varma.
Mökillä on peuroihin päässyt tutustumaan, tosin tuntuvat olevan sen verran arkaa sakkia esim. Hirviin verrattuna, ettei niitä niin usein kuitenkaan näe.
Vaikuttavinta on kuitenkin ollut bongattu vasarahai, sinivalas ja monia eri delfiinilajeja. Tokihan tämä ei ole tapahtunut Suomessa ja sellaisilla retkillä, joilla on tarkoitus kyseisiä otuksia bongailla.
Villejä ovat kuitenkin.
 
Selvä mies ei Sisulle haise.

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
Justiinsa joo. Meitsin ruokinnalla käy jotain varpusia, enkä ole edes siiliä nähnyt täällä kuin kerran. Sitten täällä jengi tanssii kurkien kanssa, ruokkii ties mitä kolibreja ja käy aamukusella karhujen kanssa. Kateeksi käy.
Tänä syksynä orava piru löysi paikan ja nyt olen tuota lintu/munarosvoa koittanut häätää. Kivisade rauhoittaa kurren vartiksi ja taas saa tiaiset kyytiä. Olsiiko kellään hyviä neuvoja kun ei ole kissaakaan itsellä ja naapurin kissa harventaa vaan myyriä jne.
Suhtautumiskysymys. Minä meinaan nakutella oravalle oman sapuska-automaatin (youtube). Tuohon ei pääse linnut, mutta on oravalle helppo nakki. Saa nähdä, josko tuon avulla saisi Kurren pois lintujen automaatilta.

Pihalla on jonkun verran vanhoja pönttöjä, jotka meinaan uusia talven aikana (kai sen voi talvella tehdä?). En ole vielä tarkemmin tutustunut aiheeseen, mutta varmaan ihan kaupasta haen semmoisia, missä on eri linnuille oikean kokoiset kulkuaukot ja peltiä aukon ympärillä. Pitäisi vaikeuttaa (jopa estää?) oravan rosvoretket.
 

pongo

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Elin lapsuuteni sen verran keskellä metsää että lähimpään naapuriin oli kolme kilometriä matkaa. Tämä mahdollisti monipuolisen luonnon tarkkailun ja luonnossa 'elämisen'.

Yksi lapsuuden kesien mieleenjääneimpiä elementtejä on kotipaikallani pesinyt valtava määrä pääskysiä. Noh, harakat tekivät siitä lystistä lopun vähän aikaa sitten. Muistan, kuinka tallin räystään alla oli sievässä rivissä 60-70 pääskysenpesää.

Lintulaudan talitiaiset, hömötiaiset, punatulkut ja isotteleva käpytikka ovat jääneet myös kirkkaasti mieleen. Lintujen talviruokinta on kyllä erittäin kannatettava ja hieno harrastus. Myös kevättalven suuret teeriparvet pihakoivuissa olivat hieno näky kuulaana pakkasaamuna.

Hirviin tulee törmäiltyä ihan tarkoituksella syyskuun viimeisestä viikonlopusta tuonne vuoden vaihteeseen saakka, sen mukaan kuin lupia riittää. Usein niitä oli aamulla syömässä pihapihlajiakin.

Karhuja on parin-kolmenkymmenen neliökilometrin alueella kotipaikkani ympärillä kasvavissa määrin. Ehkä kymmenen vuotta sitten nalle pyöri aika tiiviisti parin kilometrin päässä talostamme, jälkiä näkyi marjareissuilla tämän tästä. 3-4 vuotta sitten meillä oli lampaita pihalla aitauksessa, karhu oli kävellyt yöllä lammasaidan vierestä, noin 100 metrin päästä talostamme.

Ehkä elämäni jännittävin kokemus oli, kun olin noin 10-vuotiaana vuotta vanhemman kaverini kanssa metsäreissulla muutaman kilometrin päässä kotoani. Pyöräilimme erään vaaran päälle ja kävimme muutaman tunnin katselemassa näkyisikö metsälintuja. Nousimme vaaran rinnettä matkalla takaisin polkupyörillemme kun kuulin pyörien suunnasta selkeää ääntelyä. Ensin kuuntelin sen olevan ihmisen aiheuttamaa, sitten minulla leikkasi, se on karhu. Aivan valtava oli se karjunta minkä eläin suustaan päästi. Käännyimme välittömästi kaverini kanssa poispäin, lähdimme juoksemaan pitkin pirunpeltoa ja laskeutumaan vaarasta alas läheiselle suolle. Juoksimme hakkuuaukkoja ja suota pitkin 2 kilometriä ennen kuin kykenimme pysähtymään. Viimeisen kilometrin kävelimme. Isä epäili olisiko kyseessä ollut kiimainen uroshirvi, joka olisi mylvähdellyt metsässä. Seuraavana päivänä lähdimme isäni kanssa vaaraan hakemaan pyöriämme, isä katseli näkyisikö karhun jälkiä. Ei hän silloin sanonut mitään, vasta kymmenen vuotta myöhemmin hän myönsi nähneensä karhun jäljet pyörien lähettyvillä.

Metso on jokakeväinen nakuttelija kotini lähikuusikoissa. Viime keväänä kävin jääkiekon MM-ottelun erätauolla tarkkailemassa metson soidinta kotipeltoni takana. Joskus olen säikähtänyt kun metso tai koppelo lentää muutaman metrin korkeudella koko laajan piha- ja peltoaukion yli aivan ihmisten yläpuolelta.

Kaikista hienoin metsäneläjä ainakin linnuston osalta on kuitenkin kuukkeli, joka silloin tällöin lähtee seuraamaan metsässä kulkijaa. Seurailee metsämiestä jostakin lähikuusesta ja välillä lennähtää puusta toiseen ettei kaveri pääse liian kauas.
 
Viimeksi muokattu:
"Jalkapallo ei ole urheilua, mutta iloisena ja seurallisena hyppelynä se on kannatettava leikkimisen muoto." - Suomen Urheilulehti 1900-luvun alussa.

Ylärima

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ei millään pahalla, mutta ketjun otsikossa on tahatonta komiikkaa... tai sitten minulla on vain likainen mielikuvitus. Mutta vannon että kosketuksissa en ole ollut.

Mutta kun kerrankin pääsee ilmeisesti rehvastelemaan, niin viime talvena laskettiin lintulaudalta 14 lajia: käpytikka, närhi, tali-, sini-, hömötiainen, viher-, järri- ja tavallinen peippo, punatulkku, vihervarpunen, urpiainen, keltasirkku, mustarastas, yksi tunnistamatta jäänyt satunnaiskävijä, epäiltiin joksikin pieneksi haukaksi. Lisäksi yksi ehkä-havainto kuusitiaisesta.

Ruokana oli auringonkukansiemeniä, talipalloja ja kauranjyviä; kaura ei tainnut kelvata kenellekään muulle kuin keltasirkuille, jotka oli niistä ihan innoissaan.

Nyt on muutettu urbaanimpaan ympäristöön kauemmas metästä, ja taitaa jäädä tuo runsaus vain haaveeksi. Tähän mennessä käpytikka, tali- ja sinitiaisia ja varpusia. Yllättävän nätti ja näyttävä pieni lintu tuo tavallinen varpunen, vaikka "harmaavarpunen" (jota ei kai ole edes olemassa) on kaiken ankean symboli.
 
"Urheilu on vaikea bisnes, ei tämä aina niin helppoa ole kuin fanit ja ihmiset saattavat ajatella." -Juha Junno, Kiekko-Keskisuomalainen 18.12.2006
Suosikkijoukkue
Päättymätön prosessi III - Pekan vastaisku
Käpytikat, nuo luonnon omat iskuporakoneet.

Yhden kanssa on tullut pidettyä vihaa tässä viimeiset, enmuistakuinkakauan, mutta aina porukoilla yöpyessä hän ilmoittaa olemassaolostaan pärisyttämällä katulampun metallista hattua. Yhtä usein käyn kyseistä elikkoa heittelemässä kivillä, rummutus kun tapahtuu aina öisin.
Ollaan tehty toisillemme selväksi, että kyseinen tienoo ei ole tarpeeksi suuri meille kahdelle ja tästä hyvästä käpytikka lisäsi repertuaariinsa myös takapihan lintupöntön terrorisoinnin.
Kyseinen pönttö on palvellut talitinttejä ja vastaavan kalibeerin kaks'siipisiä jo vuosia, mutta tämä lintuväestön oma Don Corleone päätti rei'ittää pöntön asuinkelvottomaksi.
Pöntössä on reiän ympärillä sellainen metallinen vahvike kurreja vastaan. Käpytikka vähät välitti esteistä, vaan pisti metallivahvikkeen päreiksi ja suurensi samalla itse reikää, sopivan suureksi oravan mennä. On se aika veijari!

Tikkaa en ole nyt vähän aikaan nähnyt, missä lie häiritsemässä ihmisiä, mutta vaikka välillämme on pientä kismaa, on käpytikkaa aina mukava nähdä...ja kuulla, kaikesta huolimatta.
 
SM-Liiga - Cosa nostra.

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Lisäksi yksi ehkä-havainto kuusitiaisesta.
Liukasliikkeinen Kuusitiainen osoittautui hauskaksi lintulautavieraaksi, koska ainakin joskus vuosia sitten se laji saattoi ihan muina miehinä tulla hakemaan itselleen ruokaa lintulaudalta, vaikka siihen oli juuri itse kaatamassa kaatamassa lisää sapuskaa. Röyhkeästi vaan vilahti nenän edestä kuin joku cityvarpunen. Vähän yllättävää sinänsä, koska kyseessä on kuitenkin muuten lähinnä ihmisten ilmoilta poissa pysyttelevä lintu.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Liukasliikkeinen Kuusitiainen osoittautui hauskaksi lintulautavieraaksi, koska ainakin joskus vuosia sitten se laji saattoi ihan muina miehinä tulla hakemaan itselleen ruokaa lintulaudalta, vaikka siihen oli juuri itse kaatamassa kaatamassa lisää sapuskaa. Röyhkeästi vaan vilahti nenän edestä kuin joku cityvarpunen. Vähän yllättävää sinänsä, koska kyseessä on kuitenkin muuten lähinnä ihmisten ilmoilta poissa pysyttelevä lintu.
Sama tilanne on hömötiaisen kanssa, se ei ruokkivaa kättä pelkää. Hetken kun malttaa olla paikallaan niin kädestä syö sujuvasti. Noinkin lähelle kun pääsee niin huomaa miten onnettoman pieni lintu onkaan.
 
Sit on my face and tell me that you love me.

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Ehkä mielenkiintoisin ja upein luontohetki oli vuonna 2006 kun törmäsin nuoreen mustakarhuun. Pääsin yllättämään kulman takana olleen karhun nuuhkimassa aamun raikkautta. Välimatkaa oli ehkä n. 1,5-2 metriä. Siinä se istuskeli takatassut hassusti levällään (vähän kuin koiranpennut joskus) ja sitten loikahti läheisen rakennuksen taakse kun minut äkkäsi. On muuten ketterä ja äänettömästi liikkuva otus. Myös tassujen koko hämmästytti.

Eipä sitä osannut sillä hetkellä pelätä. Lähinnä olin vain ihmeissäni ja itse asiassa seurasin vähän matkaa rakennuksen taakse. Onneksi se oli jo niin vanha, ettei liiku enää emon kanssa, muuten olisi voinut olla tiukat paikat.

Kyllä kohtaamiset luonnon kanssa säväyttää. Ihan sama näkeekö jäniksen pihalla tai alligaattorin suossa, aina tilanteessa on jotain maagista.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Takapihalla kasvaa marjaomenapuu ja syksyllä tilhet käyvät syömässä mätiä puihiin jääneitä omenoita. Tulevatko sitten känniin tai jotain mutta muutaman päivän aikana meille tulee terassille noin 20 linnun raatoa kun lentävät ikkunoita päin. Tämä joukkokuolema on joka syksyinen tapahtuma. Eipä tuolle oikein voi mitään.
Känniinpä hyvinkin. Joensuussa joitain vuosia sitten iso parvi tilhiä lensi päistikkaa grillikioskin ikkunaan, ja nirrihän siinä siivekkäiltä lähti. Tipuset vietiin yliopiston biologian laitokselle tutkittaviksi, ja ruumiinavauksessa niiden sisältä löytyi runsain mitoin käyneitä pihlajanmarjoja. Tilhet olivat siis kännissä kuin käet, ja ilmeisesti ympäriinsä lasitetun kioskin läpi lentäminen vaikutti niistä ihan loogiselta idealta.
 
You can call me lost, I call it freedom.
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Känniinpä hyvinkin. Joensuussa joitain vuosia sitten iso parvi tilhiä lensi päistikkaa grillikioskin ikkunaan, ja nirrihän siinä siivekkäiltä lähti. Tipuset vietiin yliopiston biologian laitokselle tutkittaviksi, ja ruumiinavauksessa niiden sisältä löytyi runsain mitoin käyneitä pihlajanmarjoja. Tilhet olivat siis kännissä kuin käet, ja ilmeisesti ympäriinsä lasitetun kioskin läpi lentäminen vaikutti niistä ihan loogiselta idealta.
Oliko siellä grillin listoilla lähipäivinä "chicken wings special" tarjouksessa?

Juopuneita tilhiä on silloin tällöin osunut meidänkin olohuoneen ikkunaan, lienevätkö sitten kuokkimaan yrittäneet vai mitä.
 
"Oletteko sukua ihmiskunnalle?"

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Urbaanissa ympäristössä en kauhean eksoottisia eläimiä ole päässyt näkemään - nuorempana kylläkin kun asuin vielä likimain maalaismaisemissa.

Tuolloin lintujen ruokintapaikalla kävi melkoinen sutina ja hyörinä. Oli varpusta, punatulkkua, talitiaista, töyhtötiaista sun muita pikkulintaja joita en enää nimeltä muista. Viereisessä pihlajassa olikin sitten tilhiä useampana talvena ja lähipellolla urpiaisia. Vierailipa ruokintapaikalla säännöllisesti harakoitakin - niistä ei kyllä ollut muuta kuin harmia. Häätivät olemassa olollaan pienemmät linnut karskisti pois. Harvinaisempia vieraita olivat naakat ja varpuspöllö. Kerran näin kuinka varpuspöllö päiväsaikaan tuli ja lehahti paikalle, ja lennähti siitä hetkessä lähikoivun oksalle syömään saalista - sinne päätyi yksi varpunen tai talitintti evääksi. Harvinaisempi asukki naapurustossa oli iso-käpylintu. Nyt ei ole niitäkään näkynyt vuosiin, ei sen jälkeen kun naapurusto on hiljalleen livättäytynyt lähemmäs ja lähemmäs äitini kortteeria. Pk-seudulla asuessa fasaanit olivat säännöllinen näy, täällä rajan tuntumassa niitä ei vielä asustele. Liekö talvet edelleen liian kylmiä niille..

Kertaalleen on tullut nähtyä lumikko tositoimessa. Työmaalle pyöräillessä näin edessä merkillisen näytelmän. Ensin en tajunnut mikä homman nimi on mutta kohdalle päästessäni näin kuinka lumikko raahasi itsensä kokoista hiirtä tms. pyörtien poikki pensaikkoon. Olisi ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan näytelmää pidemmäksikin aikaa mutta työt kutsuivat tunnollista tekijää.

Hirviäkin on tullut nähtyä niin kaupungissa kuin myös maalla. Kerran meinasin ajaa kolarin - pyörällä. Hirvi rynnisti esiin pusikosta täyttä "laukkaa" - minun ja hirven väliä ei ollut pariakaan metriä. Lähellä kävi!

Jäniksistä ja rusakoista ei enää edes viitsi pitää lukua. Niitä ja niiden jälkiä tulee nähtyä talvella niin kovin usein. Jälkien asteelle on jäänyt kettu ja ilves - sellainen pyöri viime talvena aivan Lappeenrannan kaupunkialueen tuntumassa.

vlad.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Itse todistin hyvin erikoista tapahtumaa joskus duunipaikan pihalla. Tapahtuma-aikaan oli kesä ja hengailin siinä tupakalla varaston oven edessä. Huomio kiinnittyi sitten pikkulintuihin jotka pitivät melkoista mekkalaa vähän matkan päässä. Lintuja taisi olla joku 10-15 ja ensiksi ajattelin, että siellä on jotain safkaa mitä ne nokkivat. Katselin sitä menoa enemmän niin näytti, että itse asiassa ne ajoivat jotain takaa tai hyökkivät jotain kohti. Lopulta sellaisen varastolavan alta ilmestyi kärppä kesäpuvussaan ja painoi karkuun tirpoilta.

Se miksi tuo oli niin erikoista oli se, että lintuja oli eri lajeja siinä häätöpuuhissa, ainakin västäräkkejä ja varpusia ja taisi olla peippojakin vielä. En tiedä kuinka tavallista tuollainen on mutta jäi mieleen kyllä elävästi :)

Toinen hyvä juttu on porukoiden kotipihalla pyörivä varis jonka laulu muistuttaa erehdyttävästi kissan maukunaa! Joskus olen kuullut että varikset oppivat vanhemmiltaan tuon raakkumisen ja on mahdollista, että joku oppii vähän väärän saundin. Tuo kuulostaa ihan sellaiselta surullismieliseltä kissalta joka on kiivennyt liian korkealle pihapuuhun.
 
Tapahtumahetkellä tie oli kuiva, mutta mutkainen.
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Pahuuden akseli
Ei millään pahalla, mutta ketjun otsikossa on tahatonta komiikkaa... tai sitten minulla on vain likainen mielikuvitus. Mutta vannon että kosketuksissa en ole ollut.
Ihan samaa mietin minäkin, heti jahka otsikon näin. Tuleekin mieleeni se muuan internetissä oleva video, jossa kiimainen aasi juoksee lihavan miehen perässä ja tuolta mieheltä tippuvat siinä juostessa hiljalleen housut nilkkoihin. Kaatuu sitten siinä tuo poloinen mies. Sen jälkeen urosaasi saavuttaa miehen ja sen jälkeen näin jotain sellaista mitä en olisi koskaan halunnut nähdä. Aasin latinallinen nimi, equus asinus, sopii etenkin loppuosaltaan hyvin kuvaamaan tuon tapahtuman kokonaistilannetta.
 
Rillipäät ja läskit älkööt vaivautuko vastaamaan.

hemppo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ehkä mielenkiintoisin ja upein luontohetki oli vuonna 2006 kun törmäsin nuoreen mustakarhuun.
Karhun näkeminen luonnossa on varmasti ikimuistoinen kokemus. En tiedä kuinka yleisiä mustakarhut ovat Pohjois-Amerikassa, mutta täällä Suomessa karhun näkee luonnossa aniharvat, vaikka karhuja on metsissämme jopa toista tuhatta. Taitavasti niinkin iso eläin pystyy kiertämään ihmisen. Kerran olen nähnyt tuoreet karhunjäljet metsäautotiellä.
 
"SaiPan juniorimyllyn tyypillinen tuotos on löppönen tai töppönen, joka löytää tasonsa jostain kökkölän herpeksestä. Samaan aikaan toisaalla pula-ahot ajelevat bemareillaan Sotkaan ostamaan palkintokaapistoja." - TheRimpula 27.4.2016

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo täällä Helsingissä ja kerrostalossa on vähän eri meininki noiden elukoiden suhteen kuin mitä jossain maalla. Mutta siis, nyt pari vuotta kun olen täällä Herttoniemen suunnilla pyörinyt, niin kaksi kertaa olen nähnyt ketun. Ensimmäisellä kerralla se tuijotteli mua noin 3-4 metrin päässä kun kävelin siitä ohi, ja toisella kerralla oli ketun vuoro löntystellä hitaasti mun ohi kun mä jähmetyin sitä tuijottamaan. Taas välimatkaa oli noin nelisen metriä. Itäkeskuksessa taas joskus noin 6-7 vuotta sitten näin todennäköisesti supikoiran löntystelevän ihan mun vierestä kerrostalojen välissä. Ja viime kesältä tulee kanssa yksi tapaus mieleeni kun muijan kans oltiin yhdellä saarella ja kävelimme sellaista pientä hiekkatietä metsikön keskellä, niin näimme kahden pienen ja yhden isomman hirven menevän meidän edessä sen tien yli noin 30-40 metrin päässä. Hetken aikaa siinä seisoimme paikoillaan kunnes jatkoimme matkaa, ja kun pääsimme siihen kohtaan missä ne hirvet olivat tien ylittäneet, niin siinä metsikössä ne meitä tuijottelikin vajaan kymmenen metrin päässä. Ja ekan kerran kun näin näitä kuuluisia Helsingin citykaneja siinä Finlandia-talon puistossa, niin olin aivan ihmeissäni. Siis nurmikolla melkein siinä mun vieressä noin 5x5 metrin alueella oli valehtelematta ainakin 15 kania. Jos siis nyt tähän ketjuun tuollaisenkin jutun kerron.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy