Pistetäämpä vähän tämän kesän ja viime vuosien satoa mökiltä.
Saunan välikatolla asuu oravanpoikasia jo toista vuotta putkeen. Viime kesänä oli 6 poikasta ja tänä vuonna 4. Tykkäävät kuorituista maapähkinöistä mitä olen vienyt niille, sitten tietenkin vesikipon juotavaksi. Sauna menee uusiksi joidenkin vuosien sisällä niin saavat nyt vielä siellä asustella, muiden rakennusten välikatoilta saisivat kyllä häädön, tai eiväthän ne sinne pääsisikään teräsverkon läpi. Ovat varsin veikeitä tapauksia ja hauskaa seurattavaa.
Minkki näyttäytyy rannassa pari kertaa kesässä. En tiedä onko ollut aina sama yksilö. Tienoilla on kyllä innokkaita loukuttajia joten epäilen että kyseessä on ollut varmaan eri yksilöitä kokeilemassa onneaan. Joskus näkyi myös saukkoa muttei enää muutamaan vuoteen.
Käärmeitä (kyy) on tontilla nähty tänä kesänä 4, jokainen on päässyt hengestään. Kesän käärmesaldo on pysynyt melko vakiona jo viitisen vuotta. Joskus tapettiin lähemmäs kymmenenkin käärmettä.
Tänä kesänä on lahdelle tullut ensimmäistä kertaa hajanaisia merimetsoja. Onneksi eivät ole tienoolla kauaa viihtyneet. Myöskin toinen haittalintu; valkoposkihanhi; on käynyt vaan näyttäytymässä ja jatkaneet sitten matkaa.
Haikaroita on omassa rannassa ja aluella yleensäkin ollut jo vuosia 2-3 kappaletta. Tänä vuonna haikaroiden määrä on lisääntynyt huomattavasti, aluella on varmaan yli 10 yksilöä. Haikara on sinällään arka lintu ettei rannassa kauan viihdy jos jossain vaan vähänkään liikettä on. Olen kuullut että osaavat pitää todella kovaa ja kamalaa meteliä, mutta eipä ole vielä kuulunut. Jos alkaa olla haitaksi niin toivottavasti kyseisten lintujen kantaa voi sitten jotenkin harventaa.
Pari merikotkaa liitelee yläpuolella suht säännöllisesti. Harmi vaan että ovat yleensä niin korkealla ettei siihen suuntaan tule usein tähyiltyä. Pari kertaa ovat laskeutuneet lähelle maanpintaa, ja lensipä kerran ihan parinkymmenen metrin päästäkin, on kyllä uljas näky, en edes heti tajunnut kyseessä olevan kotkan, vasta kun tajusin että ympärillä pyörivät pikkulinnut eivät olleetkaan varsinaisesti pikkulintuja vaan isohkoja lokkeja niin tajusin kuinka isosta linnusta oli kyse.
Laulujoutsenpariskunta on pesinyt seudulla jo varmaan kymmenen vuotta. Ihan varma en ole onko pariskunta enää sama, ovat mielestäni pienentyneet hieman viime vuodesta, mutta voi silmäni/muistinikin tehdä tepposet. Poikasia parilla on ollut yleensä 3-6, tosin parina vuonna ei ollut yhtään. Tänä vuonna poikasia oli aluksi 6, mutta kaksi poikasta on tippunut yksitellen kesän aikana pelistä pois. Nyt jäljellä olevat 4 alkavat olla jo kohtuu isoja. Hienoja lintuja ja käyvät ihan pihallakin joskus, kauheat paskakasat jättävät jälkeensä.
Paskakasoista tuli mieleen merihanhet. Vielä keväämmällä lahden kaikki kolme merihanhipesuetta kävivät aina välillä paskomassa pihan täyteen, mutta usean pelottelukerran jälkeen ovat ymmärtäneet jättää tämän paikan väliin. Vähään aikaan hanhia ei ole näkynyt mutta aikaisemmin kesällä oli hauska seurata kuin koko hanhiparvella oli aamuin ja illoin sama kierros missä kävivät syömässä ja paskomassa.
Kyhmyjoutsenia ei ole juurikaan näkynyt kuin läpikulkumatkalla. Noin kuusi vuotta sitten seurattiin mökin ikkunasta laulu- ja kyhmyjoutsenperheiden reviiririitaa. Tilanne kärjistyi siihen kuin 4 kyhmyjoutsenen poikasta jäi emostaan eroon aivan mökkimme viereen (kaksi poikasta pääsi turvaan emonsa kanssa), laulujoutsen tuli sitten lopettamaan rantaan jääneitä 4 poikasta. Puutuin sitten peliin sen verran että heitin tappamaan tullutta laulujoutsenta kivellä ja tämä pelästyi ja lähti pakoon. Neljä yksin jäänyttä poikasta uiskenteli tienoolla porukassa muutaman päivän ajan ennen kuin luonto korjasi poikaset pois. Kaksi jäljelle jäänyttä poikasta kasvoi ainakin lähes aikuisiksi. Tänä vuonna ei laulujoutsenilla ollut yhtään poikasta, en tiedä oliko kyhmyjoutsen jotenkin osallisena laulujoutsenpariskunnan poikasettomuuteen.
Saunan terssin tukipuun päällä oli joitain vuosia sitten pikkulinnun pesä, en oikein tunnistanut että mistä linnusta oli kyse. Nykyään välikatolla asustelevat oravat ovat pitäneet huolen ettei samaan paikkaan kannata pikkulinnun enää pesää väsätä. Nyt on kahtena vuotena löytynyt pesä ja rikkoutuneet munat tiputettuna terssilta. Mainitsemisen arvoista on että tuolloin näin itse kun 3/5 poikasesta lähti pesästä. Sieltä ne tulivat yksi kerrallaan pesän ulkopuolelle ihmettelemään ja keräämään rohkeutta. Parinkymmenen minuutin tarkkailun jälkeen poikanen hyppäsi ja räpiköi läheisen puun oksalle. Siitä sitten muutama eka lentoyritys oli melkoista räpiköintiä, mutta äkkiä kuitenkin tuntuivat saavan lentämisen juonesta kiinni.
Lahdella on jonkun verran myös silkkiuikkuja. Nämä vesirakentamisen mestarit ovat kanssa huvittavaa porukkaa, pesä rakennetaan kaislikon reunaan niin että juuri ja juuri pysyvät paikallaan, sitten veden noustessa ollaankin ongelmissa. Viime kesänä yhden myräkän aikana lahdella näkyi 3 tuulen mukana liikkuvaa silkkiuikun pesää ja kyseisten pesien omistajat uivat sitten vauhdilla perässä. Oman rantamme silkkiuikkupariskunta pisti silloin pesäänsä yhteistuumin paikallaan menestyksekkäästi. Huomionarvoista on että vaikka aluellaa pesii paljon silkkiuikkuja niin poikasia näkyy kovin vähän, harvassa on kerrat kun on nähnyt silkkiuikkupesuetta matkustamassa emonsa selässä.
Lokkeja ja tiiroja rannassa pyörii riesaksi asti. Tänä kesänä laituriamme on pitänyt tukikohtanaan ja vessanaan aluksi kolme lokinpoikasta. Melko pian poikasista yksi otti ja putosi kuvioista, sitten toinen ja tätä kirjoittaessani en ole itseasiassa varma että olenko vähään aikaan nähnyt viimeistäkään jäljellejäänyttä poikasta.
Pääskyset tekivät pesän uimalaiturimme alle jokunen vuosi sitten. Sinä kesänä uiminen oli vähän haasteellista pääskysten jatkuvista hyökkäyksistä johtuen. Sen kesän jälkeen olen varmistanut etteivät pääskyset saman laiturin alle enää muuta ja nyt he ovat ottaneetkin pesäpaikakseen toisen laiturin alustan. Siellä saavat olla, eivät ole niin agressiivisiakaan kun tämä toinen laituri on niin pienellä käytöllä. Naapurilla pääskynen pesi räystään alla, jostain syystä pesästä oli tippunut muutama viikko sitten kolme lentokyvytöntä poikasta. Siinä ne sitten kyyhöttivät yhdessä ryppäässä maassa talon nurkalla, en tiedä miten poikasille loppujen lopuksi kävi, mahtoivatkohan mennä parempiin suihin.
Alueen peurakanta on vaihdellut lähes vuosittain. Viime vuonna mökkitiellä näki käytännössä joka kerta ainakin yhden peuran (parhaimmillaan laskin 9), niin tänä vuonna ei peuroja ole ollut juurikaan lainkaan. Taitavat metsästäjät olla säädelleet kantaa, ja hyvä niin. Meinasimpa joskus ajaa mökkitielläni myös hirvikolarin, hirvi juoksi noin metrin auton edestä, tämä onkin ainoa kerta kun olen tienoolla hirven nähnyt.
Satunnaiset ketut tai rusakot ovat mökkipihalla suhteellisen yleisiä. Muutama vuosi sitten oli yksi ja sama rusakonpoikanen joka kävi pihalla säännöllisemmin. Tätä kesti varmaan kuukauden verran ennenkuin rusakonpoikanen kohtasi varmaan loppunsa kun lopetti käymisen.
Tulipahan kirjoitettua pitkä viesti. Alkaa vissiin ikää tulla kun saa näin paljon tyydytystä ihan luonnon seuraamisesta mökillä. Koko ajan tapahtuu jotain kun vaan pitää silmät auki.