Kosketuksissa luonnon eläinten kanssa

  • 84 989
  • 550

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Nuo kolme peuraa tulivat vauhdilla vastaan metsäkävelyllä, noin 4 km Vaasan keskustata. Täyttä laukkaa ja väliin ja noin 4-5 metriä.

Mulla kävi samanlainen tilanne. Olin kahden koiran kanssa lenkillä metsässä, toinen irti ja toinen remmissä. Kauempana ja menosuuntaan edellä irti ollut koira ilmeisesti säikäytti peurat ja ne tulee täyttää pomppua kohti. Sitten kun liikahdan niin älyävät meitä väistää ja lähin menee parin metrin päästä ohi. Kiitettävä marssivauhti sellaiseen pieneen risukkoon. Remmissä ollut koira kääntyy paikoillaan 180-astetta ja katsoo peurojen perään ja sitten minua. Hieman wtf-fiiliksillä molemmat siinä oltiin.

Hieman vastaava tilanne kävi kerran hirvien kanssa, niitä oli 3 tai 4. Puolitoistametrinen vesakko ja koira taas "ajoi" niitä, hirvet kierti käytännössä ympyrää n. 200m säteellä ja koira perässä. Oli hyvä tarkkailla kun tie oli hieman korkeammalla. Lopulta lähdin itse perään ja hirvet vaan katosi jonnekin siitä edestä. Vähän kuulin ääniä mutta en mitenkään nähnyt niitä. Uskomatonta kuinka eläin pystyy maastoutumaan.

Karhun (mustakarhu) näin kerran mökin nurkalla, kohdatessa etäisyyttä 2-3m. Oli nuori, edellisen kevään pentuja. Säikähti minua ja meni läheiseen vatukkoon istumaan ja nuuhki ilmaa. Vähän aikaa seurasin paikoillani ja lopulta karhu lähti mönkimään metsään. Siinä hetkessä en kyllä osannut yhtään pelätä karhua, enemmänkin vain kiinnosti ja viehätti koko tilanne.
 

Veijari

Jäsen
Kettu Repolainen alkanut pyörimään pihapiirissä vähän turhan ahkeraan. Ei tuosta muuten haittaa olisi mutta ei viitsisi meidän koiraan tartuttaa mitään kapia tai vastaavaa ja kun kuitenkin villieläin kyseessä niin mielummin saisi pysytellä metsän puolella. Miten tuosta pääsisi eroon muuten kuin ampumalla, myrkyttämällä tai ansaa virittämällä? Pelottelemalla, miten? Tänään aamulla tuo käveli meikäläistä vastaan talon nurkalla ja minut nähdessään juoksi takaisin metsään, mutta viiden minuutin päästä kun olin sisällä niin siinä pihassa se taas jolkotteli.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Niin vaan tuli bongattua karhu viime perjantaina illalla mökille Itä-Suomeen ajaessa. Ajelimme autolla illalla n. 22 aikoihin hiekkatietä 1,5 kilometrin päässä mökiltämme, kun näimme vasemmalle kaartuvan mutkan jälkeen noin 50 metrin päässä edessä nuoren karhun juoksevan nopeasti tieltä metsään. Lienee ollut edellisen kesän pentuja tai jotain, mutta nopeasti kaikkosi.

No, lauantaina lähdimme sitten puolen päivän aikaan liikenteeseen ja huomasimme kaksi isoa läjää karhun jätöksiä kilometrin verran lähempänä mökkiä edellisillan kohtaamiseen verrattuna.

Kyllähän nuo ihmistä pääsääntöisesti pyrkivät väistämään ja varmaan poistuvat syvemmälle metsiin kun mökkikausi pääsee kunnolla käyntiin, mutta tuohan tuo ainakin oman säväyksen mökillä tapahtuville juoksulenkeille. Ja vähän pitää miettiä myös, uskaltaako lapsia lähettää yksin ulkohuussiin, vai pitääkö mennä itse mukaan.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Pääsin eilen rengastajakaverin matkaan viirupöllön pöntölle.
Lähestytään pönttöä, etsitään ja kuunnellaan onko emo lähellä. Minä olin tähystäjänä, piti varoittaa mistä suunnasta emo tulee. Ja sitten jos emo tulee minua kohti, niin kannattaa kyykistyä niin myöhään kuin uskaltaa, se vetää hudin... Jännää touhua.
Kaveri pistää tikapuut pönttöpuulle, alkaa kiivetä ja sieltähän se emokin lehahtaa kolmenkymmenen metrin päähän puuhun, aika korkealle eli saimme näköyhteyden. Kaksi poikasta otetaan pöntöstä pussiin, emo vaihtaa puuta lähemmäksi ja rengastaja tulee alas, parikyt metriä pöntöstä sopivaan operointi paikkaan. Minä tsiikaan emoa, se naputtaa nokkaansa oksallaan. Poikasen siipi mitataan, rengastetaan ja punnitaan, toinen on siinä vieressä mättäällä nokkaansa naputtaen, emo myös harvakseltaan. Eka poikanen mättäälle ja toinen mittauksiin, se on hieman rauhattomampi, emo vaihtaa yhden puun lähemmäksi, naputtaa harvakseltaan. Toisenkin poikasen saatua renkaan, kaveri pistää pennut pussin ja lähtee takaisin pesälle, emo seuraa nyt ehkä hiljaisempana. Aikaa kului ehkä kymmenen minuuttia, näitä hommia näköjään tehdään rauhallisemmin kuin käsittääkseni nämä lintuasemien verkkorengastajat tekevät. Emo vaihtaa vielä puuta, nyt pykälän sivusuuntaan kun kaveri kiipeää pesälle. Poikaset pönttöön ja kansi kiinni. Siinä se.

Oli kuulemma harvinaisen rauhallinen naaras, on asunut tuossa vasta pari vuotta eli ei ole välttämättä mikään rengastajiin tottunut yksilö. Toisaalta näissä on kuulemma luonne-eroja, jotkut vanhemmat, saman proseduurin monesti kokeneet saattavat olla kuitenkin yhtä agressiivisia kuin nuoremmatkin.
Jännää touhua ja kiva kokemus, en ole ikinä viirupöllöä nähnyt, poikasista puhumattakaan. Lähdin töistä mukaan retkelle, harmi etten hoksannut ottaa kiikaria mukaan, olisin nähnyt emonkin isompana.
 
Viimeksi muokattu:

AAPEEli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kettu Repolainen alkanut pyörimään pihapiirissä vähän turhan ahkeraan. Ei tuosta muuten haittaa olisi mutta ei viitsisi meidän koiraan tartuttaa mitään kapia tai vastaavaa ja kun kuitenkin villieläin kyseessä niin mielummin saisi pysytellä metsän puolella. Miten tuosta pääsisi eroon muuten kuin ampumalla, myrkyttämällä tai ansaa virittämällä? Pelottelemalla, miten? Tänään aamulla tuo käveli meikäläistä vastaan talon nurkalla ja minut nähdessään juoksi takaisin metsään, mutta viiden minuutin päästä kun olin sisällä niin siinä pihassa se taas jolkotteli.

Ruuan haussa se kettu on, joten kannattaa varmistus ettei pääse tönkimään mitään jäteastioita yms. Muutaman kerran, kun kohtaa ihmisen ja jää ilman ruokaa vaihtaa nopeasti maisemaa. Koiran näyttäminen ja hajut voivat myös ajaa pois alueelta.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Joutsenpariskunta lensi äsken asuintaloni yli "torvet soiden" valoisassa kesäillassa. Huikea kokemus.

Kerran olin bussissa, jossa kuljettaja erikseen kuulutti, että "oikealla rantavedessä on kaksi joutsenta". Arvostan.
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kerran olin bussissa, jossa kuljettaja erikseen kuulutti, että "oikealla rantavedessä on kaksi joutsenta". Arvostan.

Aloin jo pohtia, että olisimmeko olleet samassa bussissa. Itselläni on meinaan vastaava kokemus. Mutta silloin joutsenet olivat kyllä bussin vasemmalla puolella. Ja kuljettaja taisi kuuluttaa, että "vasemmalla puolen kaksi uskollista".
 

Kaspo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Punkki, tuo luontomme hirmuisin peto, oli tarttunut matkaan illan rantametsäkävelyltä. Aika nopeasti sain sen pinseteillä irrotettua.

Kaipa noillakin jokin Tarkoitus on tässä maailmassa.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Joutsenpariskunta lensi äsken asuintaloni yli "torvet soiden" valoisassa kesäillassa. Huikea kokemus.

Kerran olin bussissa, jossa kuljettaja erikseen kuulutti, että "oikealla rantavedessä on kaksi joutsenta". Arvostan.
Muutin nykyiseen asuinpaikkaani Nässyn rantaan kymmenen vuotta sitten ja juuri oli joutsenten syysmuutto käynnissä. Tuntui idylliseltä kun lentelivät aivan talon yli ja pitivät meteliä kokoontuessaan. Se idylli on kaikonnut jo aikaa sitten kun mekastavat keväisin ja syksyisin. Nyt on rauhallista kun pesintävaihe menossa.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Näitä joutsenia alkaa olla jo riesaksi asti. Onhan se hieno iso lintu joo ja kansallislintukin vielä, mutta nykyisissä määrissä se uhkaa jo luonnon monimuotoisuutta. Muuttoaikaan katselin, kun pellolla oli valehtelematta varmaan viisikymmentä joutsenta tauolla. Joutsenet ovat aggressiivisia ja röyhkeitä paskiaisia, joku on ehtinyt ne nimetä jo valkovariksiksi, jotka ajavat muut vesilinnut vittuun reviiriltään. Hauska juttu sinänsä, kun hetken aikaa sitten Aamulehden 50 vuotta sitten palstalla oli juttu vuodelta -69 jossa ihmeteltiin Pyhäjärven ensimmäistä joutsenta vuosikausiin. Nykyään niistä ei ole pulaa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Turussa näkee kyllä kaikenlaisia elikoita. Olen nähnyt paljon kettuja ja kerran jopa mäyrän. Mäyn kohtaaminen oli se oudoin kokemus, koska olin ihan asutulla alueella.
 

Hera80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Punkki, tuo luontomme hirmuisin peto, oli tarttunut matkaan illan rantametsäkävelyltä. Aika nopeasti sain sen pinseteillä irrotettua.

Kaipa noillakin jokin Tarkoitus on tässä maailmassa.

Olit sitten kosketuksissa suomen luonnon vaarallisimman eläimen kanssa. Onneksi huomasit sen ajoissa. En tiedä niiden tarkoituksesta, mutta voitaisiin mielestäni kokeilla, että miten käy luonnon tasapainon jos punkit myrkytettäisiin pois kuleksimasta. Koiristakin noita saa aina nyppiä sen muutaman/kesä pois kaikenmaailman karkotteista huolimatta.
 

Ralph

Jäsen
Iltalenkillä olin koiran kanssa, kun alkoi kuulua kovaäänistä rääkymistä. Ajattelin, että viereisen kerrostalon parvekkeella on joku toinen koira, joka huutaa minun koiralleni. Sitten huomasin takanani hahmon, jota luulin yhä koiraksi ja ajattelin sen olevan vapaana. Mutta tarkemmin kun katsoi, niin se oli aika kookas kettu. Siinä se rääkyi yhä ja pelästyin, että sillä on jotain poikasia siinä ja yrittää puolustaa niitä. No, eipä siinä lopulta mitään isompaa käynyt.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Punkki, tuo luontomme hirmuisin peto, oli tarttunut matkaan illan rantametsäkävelyltä. Aika nopeasti sain sen pinseteillä irrotettua.

Kaipa noillakin jokin Tarkoitus on tässä maailmassa.

Tämä on kieltämättä jotenkin hyttysmäinen probleemi, luonnon ovelien pikkupirujen tilaisuutensa keksintää. Jumaliste, ehkä sijoitusmarkkinatkin toisinaan tähän pystyvät, paitsi että hyönteisillä tuota massaa on yllättävän paljon.
Mutta mikä tässä viestissä minua herätti mietintään on että sairastuvatko punkkeja levittävät myyrät, kauriit, peurat ja hirvet myös borrelioosiin ja tähän Lymen syndroomaan, oliko se Kumlingen tauti aikoinaan tunnettuna. Mikä idea punkeilla on tappaa isäntäeläimiään, toisaalta hyttysetkin tosiaan levittävät tappavia tauteja. Virukset ja bakteerit loisivat noissa levittyen, mutta ajattelevatko nämä tollot bakteerit, virukset ja alkueläimetkään heittovuoroa pidemmälle?

Mikä on näiden virusten tai bakteerien toiminnan pohjimmainen tarkoitus? Ovatko ne ideologisesti vittumaisia vai vain ohimeneviä harmituksia, evoluution huteja? Joku jumala varmaan on tähän jossakin kirjassaan vastannut.

Harmittava, mutta jännä ilmiö on tuokin, punkkien levittämät taudit. Siittä voipi melko syvälle edetä pohdiskeluun joku havukka-aholainen miettijä.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Näin eilen pitkästä aikaa karhun jälkiä täällä mökillä ollessa. Yhden kanahaukan näin myös melko läheltä. Muuten aika hiljaista ollut luonnossakin. Täällä tosin on ollut koko loppuviikko sateista ja pilvistä, kunnes eilen illalla alkoi paistaa siniseltä taivaalta.
 

lätkämies

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Columbus Blue Jackets
Hämmentävin luontokokemukseni sattui tänään, vaikka kirjaimellisesti keskellä metsää asustelenkin. Lähdin pyörällä kaupunkiin salille ja käännyin oikealle isommalle tielle kotitieltä. Kuului oksien rapinaa ja peura tuli puskista. Peura ei ilmeisesti meikäläisestä ohi päässyt ja jäi siihen rinnalle. Jonkun 100-200 metriä peura juoksi siinä rinnalla, kunnes vilkaisi meikäläiseen ja tajusi juoksevansa pyöräilijän rinnalla. Äkkiäkös tuo sitten pöpelikköön pinkaisi pelästyttyään. Oli kyllä erikoinen tilanne, sillä siinä olisi pystynyt taputtelemaan peuraa, niin lähellä se oli.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Näin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni saukon. Mahtava kokemus, varsinkin, kun olen huomannut ja kertonut erinäisissä asiayhteyksissä, että saukot ja pesukarhut tuntuvat olevan eläinmaailman suuria humoristeja. Seurasin muutaman metrin päästä sillalta, kun tapaamani yksilö uiskenteli kapeaa joen uomaa ylävirtaan kesäyössä. Ei sentään jutulle tullut kuten oheisessa videossa, mutta pyöriskeli muuten vedessä pitkin pituuttaan tyytyväisen oloisena. Hienoja eläimiä! :)
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
"Yksi syy muuttaa lähiöön on uskomaton luonto ja sen hämmästyttävä läheisyys. Kirjoitin luontosuhteeni rivakasta kohoamisesta useampi vuosi sitten, yllättävän luetussa postauksessani, jossa hehkutin elämäni huippuvuosia Rovaniemellä. Näin uusien huippuvuosieni palaavan silmieni eteen, kun puolisoni kanssa poljimme uudesta kodista ensimmäistä kertaa rantaa pitkin Vuosaareen, heitimme leipiä mereen tyystin hijaisella poukamalla ja kuuntelimme metsän huminaa retken edetessä kohti pidemmälle jorpakkoon. Kuinka vihreää ja vehreää täällä onkaan! Rantoja, niemiä, lahtia, kivikkoja, metsikköjä, kenttiä, nurmikkoja, heinikkoja!"

Yo. on lainaukseni ihmisen nimeltään Elina Tuomi blogista: Terveisiä no go -zonelta eli kolme hyvää syytä asua Itä-Helsingissä!

Oho hupsistakeikkaa, viestin jälleenkin väärään ketjuun, eihän tässä blogirunoilussa oltukaan eläimiin kosketuksissa.

Vahvasta luonnon kokemisestaan Elina toki kertoo eli rimaa hipoen mennee ketjuun.
Hän on ollut lähellä Suomen luonnon varassa elävää eläintä huomaamattamaankin, näin arveena väitän. Kannustan Elinaa pyöräilemään yhä hitaammin, enemmän luontoa havaitsee täten, tulee se eläinhavaintokin blogattua.

Edit lisäys mietintä: Elina Tuomi on varmaan joku keijo kaarisade, heikki erkinheikinheimo.
Olen kyllä kuunnellut Ylen Puhetta tänäkin vuonna, joten elina tuomi on vakuuttava profiili sinänsä, uskottava keksintö.
Ei savua ilman tulta, sanoi ryssä kun metsäpaloja katseli.
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tänään iltapäivästä istuin mökillä rannassa, kun yhtäkkiä minkki tuli saalistusretkeltään, jota se tekee kulkemalla pitkin rantaviivaa. Eipä tuo juurikaan pelästynyt ihmistä, vilkaisi kerran ja kulki ihan muutaman metrin päästä. Sen jälkeen tuo suuntasi veteen ja ui lyhyen matkan rantautuen sitten taas vähän matkan päässä ja kadoten rantaheinikkoon.

Olen noita nähnyt tuolla joskus aiemminkin, mutta yleensä myöhään illalla, enkä koskaan noin läheltä. Sympaattisen näköinen otus, mutta pirullinen peto, joka on kai osasyy siihen, että vesilintukannat ovat pienentyneet...
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pistetäämpä vähän tämän kesän ja viime vuosien satoa mökiltä.

Saunan välikatolla asuu oravanpoikasia jo toista vuotta putkeen. Viime kesänä oli 6 poikasta ja tänä vuonna 4. Tykkäävät kuorituista maapähkinöistä mitä olen vienyt niille, sitten tietenkin vesikipon juotavaksi. Sauna menee uusiksi joidenkin vuosien sisällä niin saavat nyt vielä siellä asustella, muiden rakennusten välikatoilta saisivat kyllä häädön, tai eiväthän ne sinne pääsisikään teräsverkon läpi. Ovat varsin veikeitä tapauksia ja hauskaa seurattavaa.

Minkki näyttäytyy rannassa pari kertaa kesässä. En tiedä onko ollut aina sama yksilö. Tienoilla on kyllä innokkaita loukuttajia joten epäilen että kyseessä on ollut varmaan eri yksilöitä kokeilemassa onneaan. Joskus näkyi myös saukkoa muttei enää muutamaan vuoteen.

Käärmeitä (kyy) on tontilla nähty tänä kesänä 4, jokainen on päässyt hengestään. Kesän käärmesaldo on pysynyt melko vakiona jo viitisen vuotta. Joskus tapettiin lähemmäs kymmenenkin käärmettä.

Tänä kesänä on lahdelle tullut ensimmäistä kertaa hajanaisia merimetsoja. Onneksi eivät ole tienoolla kauaa viihtyneet. Myöskin toinen haittalintu; valkoposkihanhi; on käynyt vaan näyttäytymässä ja jatkaneet sitten matkaa.

Haikaroita on omassa rannassa ja aluella yleensäkin ollut jo vuosia 2-3 kappaletta. Tänä vuonna haikaroiden määrä on lisääntynyt huomattavasti, aluella on varmaan yli 10 yksilöä. Haikara on sinällään arka lintu ettei rannassa kauan viihdy jos jossain vaan vähänkään liikettä on. Olen kuullut että osaavat pitää todella kovaa ja kamalaa meteliä, mutta eipä ole vielä kuulunut. Jos alkaa olla haitaksi niin toivottavasti kyseisten lintujen kantaa voi sitten jotenkin harventaa.

Pari merikotkaa liitelee yläpuolella suht säännöllisesti. Harmi vaan että ovat yleensä niin korkealla ettei siihen suuntaan tule usein tähyiltyä. Pari kertaa ovat laskeutuneet lähelle maanpintaa, ja lensipä kerran ihan parinkymmenen metrin päästäkin, on kyllä uljas näky, en edes heti tajunnut kyseessä olevan kotkan, vasta kun tajusin että ympärillä pyörivät pikkulinnut eivät olleetkaan varsinaisesti pikkulintuja vaan isohkoja lokkeja niin tajusin kuinka isosta linnusta oli kyse.

Laulujoutsenpariskunta on pesinyt seudulla jo varmaan kymmenen vuotta. Ihan varma en ole onko pariskunta enää sama, ovat mielestäni pienentyneet hieman viime vuodesta, mutta voi silmäni/muistinikin tehdä tepposet. Poikasia parilla on ollut yleensä 3-6, tosin parina vuonna ei ollut yhtään. Tänä vuonna poikasia oli aluksi 6, mutta kaksi poikasta on tippunut yksitellen kesän aikana pelistä pois. Nyt jäljellä olevat 4 alkavat olla jo kohtuu isoja. Hienoja lintuja ja käyvät ihan pihallakin joskus, kauheat paskakasat jättävät jälkeensä.

Paskakasoista tuli mieleen merihanhet. Vielä keväämmällä lahden kaikki kolme merihanhipesuetta kävivät aina välillä paskomassa pihan täyteen, mutta usean pelottelukerran jälkeen ovat ymmärtäneet jättää tämän paikan väliin. Vähään aikaan hanhia ei ole näkynyt mutta aikaisemmin kesällä oli hauska seurata kuin koko hanhiparvella oli aamuin ja illoin sama kierros missä kävivät syömässä ja paskomassa.

Kyhmyjoutsenia ei ole juurikaan näkynyt kuin läpikulkumatkalla. Noin kuusi vuotta sitten seurattiin mökin ikkunasta laulu- ja kyhmyjoutsenperheiden reviiririitaa. Tilanne kärjistyi siihen kuin 4 kyhmyjoutsenen poikasta jäi emostaan eroon aivan mökkimme viereen (kaksi poikasta pääsi turvaan emonsa kanssa), laulujoutsen tuli sitten lopettamaan rantaan jääneitä 4 poikasta. Puutuin sitten peliin sen verran että heitin tappamaan tullutta laulujoutsenta kivellä ja tämä pelästyi ja lähti pakoon. Neljä yksin jäänyttä poikasta uiskenteli tienoolla porukassa muutaman päivän ajan ennen kuin luonto korjasi poikaset pois. Kaksi jäljelle jäänyttä poikasta kasvoi ainakin lähes aikuisiksi. Tänä vuonna ei laulujoutsenilla ollut yhtään poikasta, en tiedä oliko kyhmyjoutsen jotenkin osallisena laulujoutsenpariskunnan poikasettomuuteen.

Saunan terssin tukipuun päällä oli joitain vuosia sitten pikkulinnun pesä, en oikein tunnistanut että mistä linnusta oli kyse. Nykyään välikatolla asustelevat oravat ovat pitäneet huolen ettei samaan paikkaan kannata pikkulinnun enää pesää väsätä. Nyt on kahtena vuotena löytynyt pesä ja rikkoutuneet munat tiputettuna terssilta. Mainitsemisen arvoista on että tuolloin näin itse kun 3/5 poikasesta lähti pesästä. Sieltä ne tulivat yksi kerrallaan pesän ulkopuolelle ihmettelemään ja keräämään rohkeutta. Parinkymmenen minuutin tarkkailun jälkeen poikanen hyppäsi ja räpiköi läheisen puun oksalle. Siitä sitten muutama eka lentoyritys oli melkoista räpiköintiä, mutta äkkiä kuitenkin tuntuivat saavan lentämisen juonesta kiinni.

Lahdella on jonkun verran myös silkkiuikkuja. Nämä vesirakentamisen mestarit ovat kanssa huvittavaa porukkaa, pesä rakennetaan kaislikon reunaan niin että juuri ja juuri pysyvät paikallaan, sitten veden noustessa ollaankin ongelmissa. Viime kesänä yhden myräkän aikana lahdella näkyi 3 tuulen mukana liikkuvaa silkkiuikun pesää ja kyseisten pesien omistajat uivat sitten vauhdilla perässä. Oman rantamme silkkiuikkupariskunta pisti silloin pesäänsä yhteistuumin paikallaan menestyksekkäästi. Huomionarvoista on että vaikka aluellaa pesii paljon silkkiuikkuja niin poikasia näkyy kovin vähän, harvassa on kerrat kun on nähnyt silkkiuikkupesuetta matkustamassa emonsa selässä.

Lokkeja ja tiiroja rannassa pyörii riesaksi asti. Tänä kesänä laituriamme on pitänyt tukikohtanaan ja vessanaan aluksi kolme lokinpoikasta. Melko pian poikasista yksi otti ja putosi kuvioista, sitten toinen ja tätä kirjoittaessani en ole itseasiassa varma että olenko vähään aikaan nähnyt viimeistäkään jäljellejäänyttä poikasta.

Pääskyset tekivät pesän uimalaiturimme alle jokunen vuosi sitten. Sinä kesänä uiminen oli vähän haasteellista pääskysten jatkuvista hyökkäyksistä johtuen. Sen kesän jälkeen olen varmistanut etteivät pääskyset saman laiturin alle enää muuta ja nyt he ovat ottaneetkin pesäpaikakseen toisen laiturin alustan. Siellä saavat olla, eivät ole niin agressiivisiakaan kun tämä toinen laituri on niin pienellä käytöllä. Naapurilla pääskynen pesi räystään alla, jostain syystä pesästä oli tippunut muutama viikko sitten kolme lentokyvytöntä poikasta. Siinä ne sitten kyyhöttivät yhdessä ryppäässä maassa talon nurkalla, en tiedä miten poikasille loppujen lopuksi kävi, mahtoivatkohan mennä parempiin suihin.

Alueen peurakanta on vaihdellut lähes vuosittain. Viime vuonna mökkitiellä näki käytännössä joka kerta ainakin yhden peuran (parhaimmillaan laskin 9), niin tänä vuonna ei peuroja ole ollut juurikaan lainkaan. Taitavat metsästäjät olla säädelleet kantaa, ja hyvä niin. Meinasimpa joskus ajaa mökkitielläni myös hirvikolarin, hirvi juoksi noin metrin auton edestä, tämä onkin ainoa kerta kun olen tienoolla hirven nähnyt.

Satunnaiset ketut tai rusakot ovat mökkipihalla suhteellisen yleisiä. Muutama vuosi sitten oli yksi ja sama rusakonpoikanen joka kävi pihalla säännöllisemmin. Tätä kesti varmaan kuukauden verran ennenkuin rusakonpoikanen kohtasi varmaan loppunsa kun lopetti käymisen.

Tulipahan kirjoitettua pitkä viesti. Alkaa vissiin ikää tulla kun saa näin paljon tyydytystä ihan luonnon seuraamisesta mökillä. Koko ajan tapahtuu jotain kun vaan pitää silmät auki.
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tänä kesänä on lahdelle tullut ensimmäistä kertaa hajanaisia merimetsoja. Onneksi eivät ole tienoolla kauaa viihtyneet. Myöskin toinen haittalintu; valkoposkihanhi; on käynyt vaan näyttäytymässä ja jatkaneet sitten matkaa.

Merimetsoja on alkanut näkyä meidänkin mökillä säännöllisesti viimeisen parin vuoden aikana. Sisämaahan nuo ovat levittäytymässä, sillä meidän mökiltä on linnuntietä merelle reilu 100 km. Vielä ei ole mitään kolonnaa näkynyt, vaan viisi yksilöä taitaa olla ollut isoin kerralla näkynyt porukka. Jotenkin en toivoisi sisämaahan näitä pilalle paskottuja saaria, joita saaristo on täynnä.

Ilmeisesti noiden perässä ovat sitten tulleet merikotkat. Mökillä on sellainenkin kierrellyt. Tänä vuonna en muistaakseni ole sitä nähnyt, mutta viime vuonna taisi olla viisikin kertaa, jolloin tuo kävi kaartelemassa ihan lähellä rantaa.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Ilmeisesti noiden perässä ovat sitten tulleet merikotkat. Mökillä on sellainenkin kierrellyt. Tänä vuonna en muistaakseni ole sitä nähnyt, mutta viime vuonna taisi olla viisikin kertaa, jolloin tuo kävi kaartelemassa ihan lähellä rantaa.
Jep. Juuri vahvan merikotkakannan vuoksi merimetso ei tahdo sopeutua Perämerelle. Tai näin ainakin eräs Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen aktiivi väitti.

Ilves on näemmä taas ollut lähistöllä liikkeellä, sillä pihalla on jatkuvasti enemmän ja enemmän kauriin papanoita. Aamulla näkyi emä ja vasakin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tänään iltapäivästä istuin mökillä rannassa, kun yhtäkkiä minkki tuli saalistusretkeltään, jota se tekee kulkemalla pitkin rantaviivaa. Eipä tuo juurikaan pelästynyt ihmistä, vilkaisi kerran ja kulki ihan muutaman metrin päästä.

Tämä ennätys rikkoontui juuri. Nyt istuimme taas rannassa, kun tuo samainen eläin, tai sitten sen lajitoveri, juoksi kovaa vauhtia vain reilun metrin päästä. Päästyään noin kymmenen metrin päähän veneen alle tuo pysähtyi ja jäi uteliaana katsomaan meitä, kunnes jatkoi matkaansa.

Oikein hauska kaveri, mutta valitettavasti myös verenhimoinen peto.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Pari vuotta sitten työpaikan lähellä olevat tammet tuottivat suuren määrän terhoja, joita oli pitkin nurmikoita ja kävelyteitä.
Tammenterhoista tuli sitten mieleen orava, jonka puolestaan olin nähnyt kotini lähellä hyppimässä ja kiipeilemässä. Keräsin sitten puoli muovikassillista tammenterhoja, ja vein ne yhden männyn juurelle, jossa olin oravan viimeksi nähnyt.
Seuraavana päivänä kävin tarkastamassa oliko terhokasa huomattu. Ilokseni se oli pienentynyt noin puoleen. Hetken kuluttua tuli tunne, että minua tarkkaillaan. Katsoin taakseni, ja noin 10 metrin päässä minua tuijotti takajaloilleen noussut orava, joka viestitti koko olemuksellaan: "Näpit irti niistä terhoista, ne ovat ninun!"
Parin päivän kuluttua kaikki terhot oli viety piiloon.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Oravasta tuli mieleen. Pari vuotta sitten, istuin nojatuolillani ja ovi oli tuuletuksen vuoksi auki takapihalle (rivari). Oli kesä. Yhtäkkiä ovesta singahtaa orava sisälle, juoksee keittiön kautta eteiseen ja taas olkkarin läpi ulos samasta ovesta, josta tulikin. Vittu, että pelästyin. Kaveri hieman suti liukkaalla laminaatilla ja veti kunnon slaidissa tuon keittiö-eteinen mutkan. Koko toimitus kesti ehkä muutaman sekunin ja mä jäin pöljänä ihmettelemään tätä tapahtumaa, kahvikuppi kädessä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös