Kosketuksissa luonnon eläinten kanssa

[Vanha Len]

Kunnioitan ja arvostan luontoa ja minusta ihmiset ovat vieraantuneet siitä paljon, eivät yksin kaupunkilaiset vaan myös maalaiset. Ja kunnioituksen ja ymmäryksen puutteesta johtuvat "rajut" kohtaamiset villieläinten ja ihmisten kanssa.

Katsoin aikoinaan erään dokumentin, jossa vanha papparainen esitteli helvetin kattavaa karhujen pääkalloista kostuvaa kokoelmaansa. Joskus sodan jälkeen oli ollut vieläpä metsästysoppaana saksalisille, hyvin maksaneille metsämiehille. Näiden tarkoitus oli etsiä karhun talvehtimispaikkoja ja ampua pennut talviunilleen. Kaikilla oli kivaa ja nalleja saatiin. Onneksi nykyisin on tilanne hippasen verran toisin.

Minusta ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta myöskin ja tämä on hyväksi villieläimille. Ennen ne kaikki ollaan lahdattu kysymättä lupaa keneltäkään. Siksi tänään meillä on susikanta kasvanut räjähdysmäisesti ja karhuhavaintoja tehdään taajamissa yhä enemmän.

Miten ja milloin sinä olet kohdannut suomalaisen suurpedon "kasvotusten"?

 

[ms.qvist]

Miten ja milloin sinä olet kohdannut suomalaisen suurpedon "kasvotusten"?

Ilvestä kaikki eivät laske suurpedoksi mutta sellaisia on nähty useampiakin aivan kotini nurkilla ja olen itsekin sellaisen nähnyt toissa talvena. Useita ulos laskettuja kissoja oli kyseisenä talvena kadonnut, jolloin ilves viimeksi käyskenteli aivan Lappeenrannan taajama-alueen tuntumassa.

Muita suurpetoja en ole suoranaisesti kasvotusten nähnyt, joskin haluaisin nähdä karhun luonnollisessä ympäristössä. Joskus lapsena näin karhun eläinpuistossa mutta sellaista tapaamista en nyt tässä tapauksessa laskisi lukuun. Kesäisin pyöräilen ja ulkoilen säännöllisesti alueella, jossa tehdään jopa päivittäin karhuhavaintoja, joten mahdollisuus sellaisen tapaamiseen on olemassa.

vlad.

 

[JypFabu]

Ennen ne kaikki ollaan lahdattu kysymättä lupaa keneltäkään. Siksi tänään meillä on susikanta kasvanut räjähdysmäisesti ja karhuhavaintoja tehdään taajamissa yhä enemmän.

Kyllä mää karhukannan kasvun allekirjoitan, mutta missäs ne sudet on räjähdysmäisesti lisääntyny? Susien kohdalla taitaa vielä olla ennemminkin niin, että nykyäänkin ne luvatta listitään, että kanta pysyy edes hädintuskin elinvoimaisena, tai ei pysyisikään, ellei idän puolelta tulisi jonkin verran täydennystä, alta kaks ja puolisataa taitaa olla nykyrätinki.

Voi tietysti olla, että mulla on jotain menny ohi ja susia saa hätistellä jo tavastian jonossakin, mutta tämmönen käsitys mulla tuosta susikannasta on.

Yleisesti tuosta luonnosta etääntymisestä, eikös meillä suomalaisilla kuitenkin ole jotenkuten luontosuhde säilynyt, verrattuna moneen muuhun kansakuntaan? En ole kyllä asiaa sen suuremmin pähkäillyt, mutta aika moni suomalainen kai kuitenkin nauttii luonnosta, eikä koe sitä pelottavana tai vastenmielisenä, niinkuin monissa voimakkaasti luonnosta eristyneissä kansoissa on käynyt. Monethan esim. jenkkilässä pitää luontoa epäsiistinä paikkana, mikä varmaan kaikista täällä tuntuu koomiselta kommentilta.

 

[Vanha Len]

Kyllä mää karhukannan kasvun allekirjoitan, mutta missäs ne sudet on räjähdysmäisesti lisääntyny?

Tuolla taannoin linkitin tällaisen uutisen tähän ketjuun. Linkki siis sisältää maikkarin susiuutisen.

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2008/03/622027

 

[AnaMasa]

Tämä avaus saattaa kilpailla menestyksekkäästi sarjassa "nopeiten unholaan valuvat keskustelut", mutta katsotaan josko Jatkis yllättäisi. Vaikka itse höpisen alla vain lintujen talviruokinnasta, niin otsikoin tarkoituksella laveasti, jotta alle mahtuu muitakin eläinjuttuja. Jos vähän saa rajata, niin jätetään kalastus-, metsästys-, ja lemmikkijutut muihin ketjuihin. Susiongelmastakin on muistaakseni oma ketjunsa.

Mulla oli taannoin ketjua avatessa näemmä joku haju mihin suuntaan juttu saattaa helposti lipsua ja näköjään susi- ja metsästysjutut onkin jo hyvällä alulla :)

Vaikka aiheet lipovatkin toisiaan, niin minusta riistanhoidosta, metsästyksestä ja sen moraalista olisi sopivaa jatkaa esim. Mitä mieltä metsästyksestä? -ketjussa, jossa on jo enemmän kuin hyvä alku.
Susijuttua on jo 20-sivua tuolla -> Susi - tavattaessa rauhoitettava
-----

Mun siilimeiningit jäi tänään kesken, kun alkoi pukata joku tauti päälle. Toinen päivä sitten. Täytyy sitten pesän lisäksi väsätä semmoinen simppeli siilibaari, johon ei kissat mene. Enää puuttuu siili. Yhden näin viime vuonna ja toisen tänä keväänä, mutta muuten ollut hiljaista. Toivottavasti löytävät pihalle sapuskan perässä.

Linnunpönttöjä on nyt neljä kappaletta ja kahdessa oli kesällä elämää. Ei sitä tunnetta osaa selittää, kun vetää aamukaffetta pihalla ja katsoo miten MINUN pöntöstä lähtee uutta elämää maailmalle. Melkein herkistyisi, jos kehtaisi. Pöntöt ovat talvellakin hyödyllisiä, kun moni lintu vissiin yöpyy niissä.

Lintujen ruokinta jatkuu tulevanakin talvena monessa pisteessä, johon orava ei pääse. Lisäksi oravalle tulee vihdoin oma automaattinsa, johon linnut ei pääse :)

 

[Ramchester]

Lisäksi oravalle tulee vihdoin oma automaattinsa, johon linnut ei pääse :)

Vaihdoin vanhanaikaiset lintujen ruokinta-automaatit tällaisiin, joten oravat eivät enää saa ruokaan. Saako noita oraville tarkoitettuja ruokinta-automaatteja ostettua jostain vai oletko ihan omin käsin sellaisen nikkaroinut? Pistä kuva esille!

Edit: googlesta löytyi tällainen oravan ruokinta-automaatti, täytyypä pistää tilaukseen.

 

[Koirapoika]

Muutama päivä sitten tuli ohimennen seurattua hetki lintujen touhuja. Ryhmässä oli yksi varis, naakkoja ja harakoita, 7-8 lintua yhteensä. Ei siitä ottanut tolkkua oliko niillä jotain erimielisyyttä vai muutenko vaan lenneltiin. Näytti sille että yksi lensi edellä ja muut perässä, taitolentokuvioita tehtiin aikansa ja sitten jahdattava vaihtui. Samalla pienellä alueella pysyttiin, välillä jahdattiin varista ja välillä naakkaa, harakat ei osallistunut kuin takaa-ajajan rooliin. Ihme touhua.

 

[AnaMasa]

Saako noita oraville tarkoitettuja ruokinta-automaatteja ostettua jostain vai oletko ihan omin käsin sellaisen nikkaroinut? Pistä kuva esille!

Nakuttelin ihan roskalaudasta hökötyksen (kuva1, kuva2), jonka katto ei varmaan yhtä talvea enempää kestä. Pitää nyt tarkkailla tuon kanssa, että ymmärtääkö kurret vehkeen päälle ja tehdä sitten tarvittaessa kunnon materiaaleilla ja mitoilla parempi.

Siilinpesäkin tuli tehtyä ihan lonkalta (yhtä ruma), mutta siitä tuli liian matala. Laitan kuvan kun on valmiina tässä joku päivä. Nyt voi olla jo vähän myöhäistä, mutta imekööt sitten paikoillaan vuoden verran maan hajuja, niin kelpaa sitä paremmin ensi vuonna.

 

[Koirapoika]

Ei ihan ketjun henkeen kuulu mutta menköön. Tuli käytyä Vapriikissa katsastamassa näyttely jonka pääosassa on karhu. Oli siellä parikin täytettyä otsoa ja vaikuttavin 550 kiloinen jättiläinen. On se valtava eläin, erityisesti pään koko herätti kunnioitusta, noinko kädet riittäisi ympärille, ei saisi painissa kunnon kuristusotetta. Jo se elukka painoi puoli tonnia, siihen kun lisätään 300 - 400 kiloa lisää, saadaan jääkarhu, en haluaisi tavata kumpaakaan vihaisella päällä.

 

[Pleksi(t)]

Repolainen

Minut kohtasi yllättävä ja hauska näky reilu tuntin sitten kun kettu jolkotteli pitkin pyörätietä. Keilaniemestä tuli ja jatkoi matkaansa Otaniemen suuntaan. Autoja ja ihmisiä kuitenkin jonkun verran liikenteessä ja siksi hieman ihmettelin näkyä. Muutama sekunti tuijoteltiin toisiamme, minä hiljensin auton vauhtia, kettu vain käänsi hieman päätään.

 

[AnaMasa]

Tsekatkaa Eläimenä Helsingissä -verkkonäyttely. Ihan perustietoja kuvilla ja höystettynä kaupunkinäkökulmalla. Mukana myös Kettu.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tsekatkaa Eläimenä Helsingissä -verkkonäyttely. Ihan perustietoja kuvilla ja höystettynä kaupunkinäkökulmalla. Mukana myös Kettu.

Hui.

Niin ollaan kosketuksissa, ettei paremmasta väliä. Jäin ihmettelemään Huopalahdessa bongaamieni minkin ja supikoiran jälkiä, etteikö näitä löydy kuvaan saakka?

Tuli vallan äskettäin oltua yllättäen tekemisissä luonnon eläimen kanssa, sillä talviunien piti alkaa jo tovi sitten. Löysin nimittäin puoliksi syödyn siilen kotopuolessa käväistessäni. Ihmetytti sinänsä, sillä siilen jälkiä ei löytynyt lähimailtakaan, eikä tosin horroksesta kaivaneenkaan jälkiä, tai ylipäänsä mitään muuta kuin suurinpiirtein taivaalta tipahtaneen siilen. Alkeellisen päättelykykyni voimin en keksinyt muita syyllisiä kuin jonkin talvehtivan petolinnun, sillä en löytänyt yhdenkään jalkautuneen eläimen jälkiä 30 metrin päästä siilen raadolta. Mystistä sinänsä, sillä en ainakaan osannut olettaa siilien heräilevän talviunilta noin vain ja jonkin petolinnun niitä noin vain bongailevan.

 

[Koirapoika]

Lokkipariskunta terrorisoinut piha-aluetta jo monen vuoden ajan, pesä niillä on viereisen kerrostalon katolla. Minulle niistä ei ole ollut muuta kuin äänihaittaa, jotkut tuntuu pelkäävän niitä ihan oikeasti kun suojelevat ainokaista poikastaan, kaksi niitäkin oli mutta toinen katosi varmaan parempiin suihin yhden yön aikana. Mutta asia on se, että lokkiemon/isän toiminta on oudon näköistä. Se liihottaa paikalle, poikanen ryntää kerjäämään ruokaa, lokki oksentaa asiallisesti jätteen ja syö itse sen ennen kuin poikanen tajuaa että ruokaahan sinä. Näyttää tuo poikanen kuitenkin kasvavan voimakkaasti vaikka ei tunnu perille menevän tuo ruokailun periaate.

 

[Pavlovin Koira]

On täällä mökillä (Päijät-Hämeessä) saatanasti hyttysiä. Varsinkin näin iltasella. Seuraavan kerran kun tuonne ulos kuselle meen, on pakko laittaa enemmän vaatetta päälle. Äsken kävin pelkissä boksereissa ja t-paidassa ja tuntui kuin paikallaan seistessä iskettäisiin verikoepiikkejä samaan aikaan joka puolelle molempia käsiä ja jalkoja.

 

[Everton]

Yhtenä iltana viime viikolla oli aika erikoinen näky. Ihmeteltiin ensin koiran kanssa, kun siili jahtaa (täyskasvuista) fasaania ja vaihtavat sitten osia. Omituiseen käyttäytymiseen löytyi sitten syykin, kun bongattiin pihalta noin tusina vasta kuoriutunutta fasaanin poikasta. Osa yritti jo kävellä, mutta silmät oli melkein kaikilla vielä kiinni ja osalla munankuoriakin vielä kropassa.

Myöhemmin tuo siili kävi sitten iltapalalla, eli nyt jänskätään kuinka monen hengissä selvinneen poikasen letka tulee emofasaanin perässä tallustelemaan.

 

[Pavlovin Koira]

Huh huh että oli dramaattinen tilanne tänään mökkitiellämme. Tien laidassa oli kuollut kissa ja siitä noin 5 metriä eteenpäin kyykäärme aivan paikallaan. Menin lapion kanssa sen lähelle ja ihmettelin että miksei se liiku - oletin kuolleeksi kunnes huomasin sen liikahtelevan. Iskin sen lopulta lapiolla kuoliaaksi. Ensin osuin vain keskosaan ja siitäkös vasta alkoikin kiemurrella kunnes lopulta sain lopetetuksi otuksen osumalla päähän.

Kissassa ei ollut mitään sellaisia ruhjeita joita voisi olettaa syntyneen jos jäi auton yliajamaksi. Olettamukseni on, että mainitut eläimet ovat ottaneet yhteen jonka tuloksena kyy sai kissaan kuollettavan pureman mutta kissakin kyytä sen verran kurmuutettua että makasi jähmettyneenä tiellä. No, kissalle löytyivät omaiset naapurista - kyyn jämät nakkasin metsikköön.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kissa ja kyy.

Eli et liiemmin ole kosketuksissa luonnon eläinten kanssa? Olisit antanut sen rauhoitetun eläimen jatkaa touhujaan ja sen jo rauhoitetun kerätä kärpäsiä.

Laumaan mufloneita törmäsin tuossa taannoin. Kyllä se tuli selväksi, että ovat lampaiden sukua, ainakin näin päättelin määkimisestä.

 

[cottonmouth]

Iskin sen lopulta lapiolla kuoliaaksi.

Mielenkiinnosta, miksi ihmeessä?

 

[Knower]

Mielenkiinnosta, miksi ihmeessä?

Tuli vahva olo, kutitti pippelistä, veikkaan.

 

[Bambino]

Olisit antanut sen rauhoitetun eläimen jatkaa touhujaan

Kyy ei ole rauhoitettu Suomessa.

 

[ms.qvist]

Kyy ei ole rauhoitettu Suomessa.

Sen sijaan rantakäärme on rauhoitettu. Mutta edelleen voidaan kysyä, että miksi Pavlovin Koira tappoi sen kyyn? Olisi vain jatkanut matkaa ja antanut käärmeen mennä menojaan, jos siitä olisi ollut menijäksi. Tappaminen oli aika alkukantainen ratkaisu kyseisessä tilanteessa kun kerran käärme ei millään muotoa ollut uhka hänelle. No harvoinpa kyy nyt on uhka ihmiselle, enemminkin ihminen on uhka kyylle.

vlad.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kyy ei ole rauhoitettu Suomessa.

Oletko aivan varma tuosta? En itsekään ole tuota rauhoitusta/rauhoittamattomuutta vannomaan menossa, mutta joku kutina tuosta ei niinkään vanhasta rauhoituksesta oli. Tarkistaa ken voi, sillä täällä tahtoo yhteydet pätkiä pahasti ukkosen vuoksi.

 

[Trenchtown]

Oletko aivan varma tuosta?

Kyy rauhoitettu

Nopea Googlen vilkaisu antaa ymmärtää, että ei ole rauhoitettu.

Bongasin muuten kyyn tuossa joku pari viikkoa sitten. Oikaisen kauppamatkalla sellaisen hiekkatörmän yli ja siinä se makoili kallion päällä. Tylsä elukka, kun ei reagoinut muhun mitenkään, vaikka toisaalta hyvähän se niin on. Kammoan käärmeitä, mutta kun ei se mulle vaaraa aiheuttanut, niin kyllähän me tähän maailmaan molemmat sovimme.

Vähän tuon jälkeen näin kaupasta tullessa aivan järjettömän ison rantakäärmeen. Tai no, ehkä se ei ollut niin järjetön, mutta väittäisin ainakin metrin pitkäksi. Paksu musta kaveri, jolla onneksi oli ne keltaiset laikut pään takana, joista sen vaarattomaksi tunnistin. Siitä se luikerteli n. kymmenen metriä edestäni pyörätien yli. Kyllä sekin vaan niskavillat nosti mulla pystyyn, vaikka vaarattomaksi tunnistinkin.

 

[-FNM-]

En sano, että isoisäni olisi toiminut koskaan oikein kyitä tappaessaan, mutta tietyllä tavalla häntä ymmärrän. Lapsuutensa mummolla sijaisti kotiseuduillaan Lohjalla, ja tämä paikka sijaitsi isolla kallioalueella. Äitinikin muistaa tuon paikan lapsuudestaan, ja kertomansa mukaan isomummolle mentiin isän ja muiden aikuisten reppuselässä, koska käärmeitä oli niin pirusti. Käsitykseni mukaan tuo isoisäni mummola rakennettiin jo yli 100 vuotta sitten, ja tuolloin käärmeitä ei vielä häiriöksi asti ollut.

Isoisäni on niin kauan kuin muistan ollut ehdoton käärmeiden suhteen. Aina nähdessään ottaa hengiltä. Toki valitettavaa on käytöksensä myös mielestäni. Mökillämme ei enää ole vuosiin kyitä näkynyt. Vielä parikymmentä vuotta sitten olivat joka kesäinen riesa, eli viikottain pihaan tulivat. En tiedä miksi käärmeet ovat vähentyneet. Nelisen vuotta sitten oli kyy pihalla, ja arvatenkin lähti lentelemään muille seuduille. Tämän tapauksen jälkeen juttelimme isoisäni kanssa aiheesta, ja hän rehellisesti myönsi, että käärmeen nähdessään, käärme pääsee hengestään, mutta hän ei enää edes välitä että miksi. Ja toisaalta ikääkin sen verran, että ymmärrän täysin.

Tämä kahdeksankymppinen mies tappaa käärmeen, jos sellaisen näkee. Voisin veikata, että tuo johtuu lapsuutensa mummolasta. No, onneksi noita ei enää mökkimaastoissa näy pahemmin. Kyitäkin voi olla oikeasti riesaksi asti.

Rauha heidän sieluilleen.

 

[TosiFani]

Jos kyyt ovat vaivaksi, siirtäkää siili tai pari pihapiiriin, niin ongelma häipyy.