Freesiä ja maanläheistä tekstiä. Kuvastaa myös sitä mielenmaisemaa, jota itse olen pääosin tavannut ympärilläni. Eli ihmiset elelevät aika normaalisti ja noudattavat suosituksia. Tuolla ulkonakin on paljon ihmisiä nauttimassa talvisista säistä. Kaupoissa näkee maskeja, turvavälejä ja käsidesin käyttöä. Ihmiset antavat toisilleen tilaa ja ovat ystävällisiä.
Nyt kun täällä on moni maalaillut, että joka puolella on jotain koronakiihkoilijoita ja maskikyttääjiä, niin olisi kiinnostavaa kuulla, missä heitä voi tavata? Täällä Helsingissä on ollut aika hiljaista asian suhteen. Itselläni on aika monta metro-, bussi- ja kävelymatkaa takana, mutta vielä en ole törmännyt koronakiihkoilijaan, joka siis on lukemani perusteella jonkinlainen Kiuru-Suomen vakioasiakas.
Sitten niistä isomummuista. On tietysti totta, että heillä on tukalat oltavat, kun kontakteja ei ole normaaliin tapaan. Mutta ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole, että itkevät itsensä hautaan, kun läheiset eivät käy. Olen kysellyt tuttavilta, ja aika monella on ollut se linja, että yritetään järjestää tapaamisia mahdollisuuksien mukaan. Kesällä oli jo melko normaalit olot, jolloin pystyi suht turvallisesti tapaamaan.
Nyt on muutama kuukausi ollut riskit korkealla, joten on ollut fiksua olla varovainen. Tiedän, että tämä varmaan tyrmätään ajatuksena, mutta voihan niille isovanhemmille rimpauttaa tai soittaa videopuheluita. Tai jos he ovat fyysisesti vetreässä kunnossa, niin aina voi lähteä kävelylle turvavälit huomioiden. Ei se nyt niinkään ole, että korona estäisi kaiken yhteydenpidon.
Koen olevani aika tavanomainen tallaaja rajoitusten suhteen. Olen silloin tällöin ottanut tietoista riskiä, kun jokin asia on tuntunut tärkeältä. Esim. joulu oli tällainen. Kavereita on tullut myös tavattua, vaikka riskit siinäkin piilee. Mutta kun suhtautuu asioihin järkevästi, voi hallita uhkia ja sopia asioista. Esim. jos on ollut joku tapaaminen tiedossa, niin olen edeltävät päivät pyrkinyt pysyttelemään kotioloissa. Ei ole iso vaiva, mutta yksistään sillä laskee jo levittämisriskiä, ja onhan se myös toisen ihmisen huomioimista.
Vähän tulee myös sellainen olo, että ne kovimmat korona-kärsijät jäävät tämän kaiken väittelyn taustalle. Monella on voinut mennä duunit vuosikausiksi tämän seurauksena, eikä tulevaisuuden näkymiä ole. Joillakin on häät peruntuneet tai jäänyt synnytys väliin. Monilla on läheisiä kuollut ja hautajaiset jouduttu järjestämään poikkeusjärjestelyin.
Sitä vasten tuntuu vähän liioitelluilta kuunnella päivästä toiseen, miten elämä on pilalla, kun ei pääse balettitunnille tai lätkäkatsomoon. Joo, on ikävää. Minuakin harmittaa, että harrastusmaksut juoksee eikä pääse harrastamaan. Mutta tuntuisi vähän itsekkäältä valittaa siitä näissä olosuhteissa.
