Jos käytetään ylikuolleisuutta proxynä piiloon jääville tartunnoille, pitää huomioida, että koko ylikuolleisuus ei johdu covidista.
Ensinnäkin Suomessakin kuolleiden määrät vaihtelevat vuosittain useilla sadoilla, joskus jopa tuhannella, ja näin ollen tuo ylikuolleisuustilasto ei ole mikään täydellinen mittari, jos vaikkapa vuosittaista kuolleisuutta mitataan ainoastaan edellisen viiden vuoden keskiarvoon nähden.
Toisekseen, tätä korona-ajan ylikuolleisuutta on analysoitu jonkun verran esim. Britanniassa: sairaalassa ja hoivakodeissa tapahtunut ylikuolleisuus on pitkälti covidista johtuvaa, mutta kotona tapahtuneet kuolemien lisääntymiset ei (vain 10% covidista johtuvia). Kun oletetaan, että sairaaloissa ja hoivakodeissa tapahtuvat covid-kuolemat melko korkealla osumatarkkuudella myös merkitään covidin "nimiin", voidaan arvioida, että tuo piiloon jäänyt koronakuolleisuus on huomattavasti vähäisempää, kuin miten hätäisellä tulkinnalla ylikuolleisuustilastoista voi lukea.
Eli summasummarumina: pandemian aikana yllättävän paljonkin koronaviruksen aiheuttamaan tautiin liittymätöntä kuolleisuutta on siirtynyt sairaaloista koteihin. Tämä johtunee pääosin kahdesta syystä: 1. pandemian takia normaalisti sairaalahoitoa saanut ei ole saanut sairaanhoita resurssipulan tai resurssien keskittämisen takia ja 2. jotkut ihmiset eivät ole hakeutuneet sairaalahoitoon koronan pelon takia.
Edellä mainituista jälkimmäinen kohta johtuu oikeastaan ongelmasta, josta mekin tällä hetkellä puhumme. Jotkut ihmiset pelkäävät koronavirusta niin paljon, että eivät ole hakeneet hoitoa edes iskeemiseen sydänsairaukseen tai aivoinfarktiin (näitä kahta on Britanniassa tilastoitu aikaisempia vuosia enemmän). Tuo on ongelma, joka johtuu todennäköisesti isoilta osin juuri siitä, että koronaviruksen aiheuttaman taudin vaarallisuutta on liioiteltu. Alkuun tietenkin siksi, että sitä ei tunnettu ja silloin se oli aivan ymmärrettäväkin reaktio. Mutta myöhemmin kun tauti itsessään on asiantuntijoiden taholta osattu jo paremmin asettaa realistiseen kontekstiin, pelkoja ylläpitää paitsi somen huhuilut ja mutuilut, mutta valitettavasti osin ihan mediakin.
Pandemia itsessään on tietenkin erittäin vakava asia siksi, että covid saattaa olla raju ja vaarallinen tauti monille ja se leviää varsin nopeasti ja arvaamattomasti. Se aiheuttaa itsessään kuolleisuutta, mutta voi aiheuttaa lisääntynyttä kuolleisuutta myös sairaanhoidon resurssipulan takia. Ongelma, johon olen halunnut ja haluan kiinnittää huomiota, on tuo osin pelotteleva ja osin ristiriitaisuuden takia polarisoiva informaatio, jonka myötä osa porukasta rajoittaa pelkonsa takia koko elämänsä ja altistuu samalla peloille, ahdistukselle, yksinäisyydelle ja masennukselle, kun taas osa porukasta ei tee mitään järjestelmän suojaamiseksi, koska "mun elämää ei ennenkään mitkään nuhat ole rajoittaneet".
Keskustelu käy tämän myötä liiaksi itse taudin vaarallisuuden tai vaarattomuuden ympärillä, kun siitä tässä nyt ensisijasesti ei todellakaan ole kyse. Kyse kun on teveysjärjestelmän kapasiteetista, joka on yksi yhteiskunnan peruskivistä. Toivoisin itse enemmän viestiä siitä, että "todennäköisesti tauti ei ole juuri sinulle erityisen vaarallinen, mutta it's not about you". Taudin vaarallisuus perusterveelle kun ei ole tämän jutun keskeisin pihvi.
Miksi selkeämpi ja tosiasioihin pohjautuva viestintä sitten olisi oleellista? Ja miksi liiaksi pelotteluun keskittyvä viestintä on haitallista, vaikka sillä saataisiin osa jengistä lukittautumaan tiukasti himaan ja estämään viruksen leviämistä? Koska jossakin vaiheessa yhteiskunta palaa taas normaalimpaan elämänmenoon ja silloin kaikille meille on eduksi yhtäältä se, että yhteiskunnallinen toimeliaisuus palaa normaaliin mahdollisimman ripeästi ilman pitkään jatkuvaa shokkivaikutusta ja toisekseen se, että tästä jäisi mahdollisimman vähän psyykkisiä vaikutuksia inhimilliseksi ja yhteiskunnalliseksi taakaksi.
Erinomainen kirjoitus!
Media on välillisesti vastuussa monesta ihmishengestä myös ennen koronaa juurikin tuon todella vastuuttoman ja moraalittoman uutisoinnin, joka aiheuttaa todella paljon turhia mielenterveysongelmia. Normaalimedian voisi kuvitella rauhoittavan ja kannustavan ihmisiä, kun sille on tarvetta ja paikkansa. Todella surullista, että koronastakin joutuu lukemaan mieluummin Jatkoajan keskustelupalstalta kuin valtakunnan lehdistä, jotta voi uskoa vilpittömästi lukemaansa.
