Itse en näe mitään mieltä vetää kaikkia tapaamisia täysin jäihin. Tänään vasta tapasin kolmea erittäin voimakkaasti riskiryhmään kuuluvaa ihmistä. Olin etukäteen varmistanut, että onko tämä varmasti ok, kun nyt tämä tautitilanne näyttää pahentuvan.
Tuntuu, että juuri näiltä, jotka ovat kaikki varotoimet vetäneet aivan ääriasentoon on se suhteellisuudentaju kadonnut kaikkein pahiten, ja ovat herkimpiä täysin kohtuuttomalla ja järjettömällä tavalla moralisoimaan toisia. Törmään tähän ihan samaan töissäkin, kun kuuntelen ihmisten juttuja. Jotkut ihmiset ovat aivan helvetin kireällä.
Ja eihän siinä mitään, saahan jokainen lukittautua neljän seinän sisään, jos siltä tuntuu. Mutta itselläni on ainakin niskavillat nousseet pystyyn jo viime keväästä lähtien ja voimakas tarve ruveta "lyömään" takaisin, kun sieltä neljän seinän sisältä ruvetaan viskomaan kiviä niskaan, kun toteaa, että itse ei aivan samalla tavalla eläkään. Töissä en viitsi työilmapiirin vuoksi ruveta mölyämään ja pidän lähinnä omana tietonani sen, että ei nyt aivan samalla tavalla tule koronaan suhtauduttua, kuin moni muu vaikuttaa tekevän.