Ne, jotka ovat tähän asti pitäneet yhden miehen/naisen mielenosoitustaan koronatoimenpiteitä vastaan, saivat viimeistään tänään huomata olevansa väärässä. Tätä hetkeä, missä tartunnat ovat nousussa ja sairaalat täyttyvät, on ennustettu kesästä saakka. Itsepäisimmät, ja tyhmimmät, eivät uskoneet tämän päivän tulevan. Tai jos uskoivatkin, eivät ottaneet sitä tosissaan, vaan vähättelivät virusta ja sen merkitystä. ”Ei ole vaarallinen juuri kenellekään”.
No, nyt se on pääkaupunkiseudulla todistettu, että jos ei hyvällä uskota, niin ”pahalla” sitten. Tästä varoitettiin monta kertaa, mutta vielä naureskeltiin, että ei noi puhuvat päät tajua mitään ja luovat vain hysteriaa. Luvut eivät valehtele, vaikka kohta varmaan joku tulee kertomaan, että #fakenews ja #meillevalehdellaan.
Kikkelis, kokkelis, kannattiko? Oliko sen arvoista? Lämmittääkö nyt mieltä, että sai elää muutaman viikon kuin koko virusta ei olisikaan, kun nyt on monilla harrastukset paussilla ja k*%#ä otsassa? Vai eikö liippaa itseä, joten ei vieläkään kiinnostele?
Meidän kaikkien pitäisi viimeistään nyt ymmärtää, että kuten Joe Biden totesi, emme ole tässä taistossa toisiamme, vaan virusta vastaan. Henkilökohtaisilla uskomuksilla tai mielipiteillä ei ole vitunkaan väliä, kun todellisuus on luettavissa tartuntaluvuista ja sairaalahoidossa olevien määrästä. Todellisuus on se, mitä luvut kertovat, halusimme sitä tai emme. Emmekä totisesti haluaisi. Tämä on paskaa.
Maailma ei tähänkään virukseen kaadu, mutta kaikkien on helpompi elää ja olla, kun nyt otetaan tämä perkele tosissaan. Se, mitä pääkaupunkiseudulla tänään pantiin toimeen, on edessä muuallakin, jos ei viimeistään nyt noudateta ohjeistuksia ja oteta vakavasti. Myös pienemmillä paikkakunnilla. Ei tarvita kuin yksi tartuttaja ja tilanne voi muuttua olennaisesti.
Mulle on henkilökohtaisesti ihan yksi lysti, onko uimahallit ja harrastuspaikat kiinni. Ei kosketa mua itseäni. Lapsillekin tekee pikkubreikki harrastuksista ihan hyvää just nyt, sen verran pimeys ja koulu vievät mehuja. Mutta silti olen noudattanut ohjeistuksia: pitänyt maskia ja turvavälejä, pistänyt sosiaaliset tapaamiset paussille tai tavannut ystäviä ulkona lenkkitreffeillä, vältellyt ihmisruuhkia, jne. Koska minun toimillani on merkitystä. Ja koska minusta on harmillista, jos muiden harrastukset keskeytyvät. Tiedän, että kaltaisiani on paljon, enkä todellakaan odota kiitosta tai kunniaa. Teen sen, mitä kuuluu nyt tehdä. Mitä jokaisen kuuluisi. Ikävä kyllä niitä välinpitämättömiä yksilöitäkin on paljon. Liian paljon ja nyt tilanne on tämä.
Itse olen asennoitunut siihen, että v. 2022 alusta voisimme elää kutakuinkin normaalisti. Vuosi vielä tätä edessä, enemmän tai vähemmän. Ja jostain ihmeen syystä mua ei ahdista yhtään. Olen varmasti mennyt rikki. Tai sitten olen vain onnistunut psyykkaamaan itseni sellaiseen tilaan, että kaikella on tarkoituksensa? En tiedä.