Kirjoitin vain, että minä olen asennoitunut siihen. En koe, että mulla on toinen jalka haudassa, vaan elämä vielä edessä. Lapset muuttaa muutaman vuoden päästä pois kotoa ja alkaa uusi elämä. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, elämän kiertokulkuun kuuluu se, että he kasvavat aikuisiksi ja alkavat elää omaa elämäänsä. Ja minä jatkan omaani.
Asiat pitää osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Se, että nyt osalta jää juttuja kokematta, se on kuitenkin maailman mittakaavassa varsin pientä. Tästä paskasta ja vaikealta tuntuvasta ajasta jää käteen suurimmalle osalle jotain sellaista, mikä auttaa tulevaisuudessa. Ei varmasti kaikille, mutta suurelle osalle. Olkoon se sitten vaikka parempi epämukavuuden sietokyky. Se taas johtaa ehkä keskimäärin pienempään stressiin, suurempaan onnellisuuden kokemukseen ja kiitollisuuteen sitten, kun tämä kaikki on ohi.
Kaikki lähtee itsestä. Jos jotain helpottaa se oletus, että tätä jatkuu vuoden, pidä se. Jos taas se helpottaa, että tätä kestää seuraavat pari kuukautta ja sitten taas ehkä vähän lisää, pidä se. Mutta, harvan psyyke kestää pidemmän päälle jatkuvia pettymyksiä ja se on hyvä pitää mielessä. Paluu ”entiseen vanhaan” ei todellakaan ole edessä kesään mennessä, vaan kyllä tässä pidempään vielä jollain tavalla lusitaan.
Joo tuo toinen jalka haudassa -heitto oli yleisesti suunnattu kaikille, joilla ikävuosia on enemmän kuin se 35 vuotta, pahoittelut hieman kärjekkäästä ilmaisusta. Ajattelutapa tuppaa vain muuttumaan matkan varrella, sen tunnistan ainakin itsestäni, se tietty levottomuus on karissut jo aikaa sitten ja nyt on oikein mukava olla tässä kotisohvalla ja kirjoittaa tätä viestiä samalla Vain elämää -ohjelmaa katsellen. 15 vuotta sitten tilanne oli aika lailla toinen, silloin ei välttämättä riittänyt liikuntasuorituksen väsyttämä keho ja sen mukanaan tuoma levollinen fiilis, vaan kaipuu oli aina jonnekin muualle.
Mutta allekirjoitan todellakin tuon, mitä sanoit asioiden mittasuhteisiin asettamisesta. Tämä varmasti kasvattaa epämukavuuden sietokykyä, joka on osalle nuorista vuosi vuodelta vaikeampaa (tämän olen huomannut omissa hommissanikin opetuspuolella toimiessani). Otetaan siis tästä irti se, mitä suinkin on irrotettavissa ja peilataan tulevia hyviä kokemuksia tähän paskajaksoon eli ainakin vuoteen 2020.