Sitten toinen tapaus on henkilö, joka on altistunut koronalle, ja jolta saataisiin mahdollisesti testeissä korona "kiinni", jos henkilö ylipäätään testeihin jostain syystä päätyisi. Mutta henkilö ei kehitä missään vaiheessa oireita, vaan on todennäköisesti autuaan tietämätön koko viruksesta kropassaan. Näitäkin väitetään olevan paljon. Mutta ovatko nämä henkilöt oikeastaan edes sairastuneita? Ja voivatko he ylipäätään levittää virusta eteenpäin? Ja toisaalta: saavatko he edes vastustuskykyä koronalle? Vai onko heillä aiempien koronavirusten sairastamisen kautta niin voimakas ristisuoja, ettei Covid-19 kykene sairastuttamaan heitä?
Sitten yksi ryhmä ovat ne henkilöt, joilla virus aiheuttaa niin lievät oireet, etteivät he edes tunnista olevansa kipeitä. Nämä taitavat olla yhtä petollisia tapauksia kuin tuo ensimmäinen kategoria.
Tuohon viestisi loppuosaan: noin se kai yleisen käsityksen mukaan menee. Ylipäätään nämä oireettomat sairastajat ovat haasteellinen ryhmä siinä mielessä, että heiltä voi olla todella hankala saada testeillä selvyyttä tuosta taudista. Siksi heidän määräänsä on mahdoton arvioida. Oikeastaan pohdituttaa, että onko tällaisia tapauksia välttämättä edes varsinaisesti olemassa. Ja onko ihminen oikeastaan sairastaja, jos virus ei aiheuta mitään oireita hänelle? En oikeastaan edes tiedä, että miten sairaan määritelmä lääketieteellisesti menee.
Tähän vanhempaan viestiin muutama kommentti, koska tässä on mielestäni paljon hyvää pohdintaa ja tärkeitä kysymyksiä Sistikseltä.
Olen huomannut, että koronaviruksia käsittelevissä tieteellisissä artikkeleissa tehdään ajoittain selkeä pesäero itse viruksen (SARS-CoV-2) ja sen aiheuttaman taudin (COVID-19) välille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä voi tietyllä tavalla saada koronatartunnan ilman että siitä kehittyy varsinaista tautia lainkaan. Arkikielessä puhutaan oireettomista taudinkantajista siis. Näitä tapauksia tuntuu olevan erityisesti esim. huippu-urheilijoiden keskuudessa, oletettavasti siksi että heitä testataan paljon myös oireettomina ja toisaalta heidän vastustuskykynsä on keskimääräistä tallaajaa parempi. Olen antanut itseni ymmärtää, että näissä tapauksissa juuri elimistön T-solut tekevät työtä sen eteen, ettei itse covid-tauti pääse kunnolla edes alkamaan. Tai toinen vaihtoehto on, että tauti tavallaan on "päällä", mutta niin lievänä, että ihminen ei edes huomaa sitä.
Lapset ovat myös koronaviruksen osalta erikoinen ja mielenkiintoinen ryhmä. Tartuntoja on määrällisesti vähän ja nekin ovat pääsääntöisesti hyvin lieviä. Lapsillakin käsittääkseni T-solut ovat suuressa roolissa siinä, että varsinaista oireellista tautia ei useimmiten pääse edes alkamaan. Mitä enemmän tulee ikää, sitä "väsyneemmiksi" T-solut tulevat, ja mitä ilmeisimmin tämä puolustusmekanismi on erityisen tärkeä osa juuri koronavirusta vastaan, jotta viruksen eteneminen saadaan taltutettua jo alkuvaiheessa. Jos tauti etenee keuhkoihin niin ollaankin sitten jo niin pitkällä, ettei T-soluista enää taida olla apua.
Seuraava menee jo vähän enemmän mutuilun puolelle, mutta en usko että oireettomaksi jäävät lapset sen koommin kuin oireettomaksi jäävät urheilijat ovat kovinkaan aktiivisia tartuttajia, joskin urheiluseuroissakin viruksen leviämistä on paljon tapahtunut, joten ei tätä voi täysin poiskaan sulkea. Luulisin kuitenkin että urheiluseurojen joukkotartuntojen tapauksissa kyse on enemmänkin siitä, että yksi tai pari supertartuttajaa on saanut paljon vahinkoa aikaan. Näillä henkilöillä ehkä on ollut kyse lieväoireisesta taudista tai sitten siitä, että tauti on vielä juuri tartuttamistilanteissa ollut oireeton, mutta ei myöhemmin. Käsittääkseni amerikkalaisen kuoron tapauksessa, jossa yksi supertartuttaja tartutti koko kuoron, oli kyseessä lieväoireinen henkilö. Tämän osalta olisi toki mielenkiintoista nähdä lisää tutkimustietoa, en sulje pois sitäkään vaihtoehtoa etteikö _täysin_ oireetonkin kantaja voisi päätyä supertartuttajaksi.
Sitten taas immuniteetin keston osalta ilmeisesti T-solujen tarjoama "puolustusvoima" ei ehkä ole kovin merkittävä tekijä. Vanhoja, lievempiä koronaviruksia tutkittaessa on tullut
sen suuntaisia tuloksia, että varsinaisten vasta-aineiden tarjoaman immuniteetin kesto niiden aiheuttamiin tauteihin olisi yleisimmin 6-12 kuukautta. Tämä osuu hyvin yhteen sen kanssa, että nuo vanhat koronavirukset aiheuttavat tauteja sesonkiluonteisesti syksyllä ja talvella. Tutkijat ovat tähän asti olleet aika varovaisia yhdistämään muiden koronavirusten ominaisuuksia uusimpaan tulokkaaseen, mutta ainakin tuo kausiluonteisuus tuntuu pätevän myös siihen. Ja tosiaan yhden koronaviruksen torjunnasta saatu immuniteetti saattaa hyvinkin toimia myös muita koronaviruksia vastaan, ainakin tuon edellä mainitun ajan.
Itse arvioisin, että vuodenvaihteen tienoilla Suomessa voisi tulla ensimmäisiä tapauksia tietoon, joissa henkilö sairastuu COVID-19 -tautiin toista kertaa. Tämä voisi todennäköisimmin tapahtua tilanteessa, jos henkilö x olisi sairastanut maaliskuussa taudin lievän muodon. Jos aiemmin sairastettu covid taas on ollut hyvin voimakas, niin on käsittääkseni todennäköisempää, että vasta-aineita on elimistössä enemmän ja sitä myöten myös immuniteetti kestää kauemmin. Jos taas henkilö y on maaliskuussa saanut täysin oireettoman tartunnan, niin pitkäkestoista immuniteettia vasta-aineiden kautta tuskin on merkittävästi tullut, mutta taas hänen tapauksessaan voi olla todennäköistä, että tartunta jää uudellakin kerralla T-solujen ansiosta oireettomaksi tai lieväksi.
:watermark(https://lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2020/05/07/2020.05.07.09.06.40_watermark_kalevafi_logo.png,50,0,0)/https%3A//lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2020/10/06/2020.10.06.09.55.32_neo-5318239.jpg){kind=logo}
