Iron Maiden ja RockFest peruutettu - surmaampa lapseni. Vitun Sanna Marin. Noh, asiatonta. En kiistä, etteikö vanne kiristäisi ihmisiä päästä, koska epätietoisuus ja saman päivän toistuminen yhä uudelleen. Uutistulva hukuttaa, mutta missään ei näy oikein vastauksia. Näkymätön vihollinen, josta kukaan ei tiedä vielä mitään ja jota vastaan ei pysty tavan ihminen taistelemaan muuten kuin hinkkaamalla käsiä milloin saippualla, milloin desinfiointiaineella ja luomalla uuden, vainoharhaisen suhtautumisen kanssaeläjiin. Silti äitien tekemät lapsensurmat ovat yksi irvokas osa tämän maan historiaa, onneksi kuitenkin harvinainen sellainen, eikä se tunnu vaativan maailmanlaajuista epidemiaa tapahtuakseen. Jos epävakaa ihminen päättää surmata lapsensa, niin en usko, että se olisi jäänyt sataprosenttisen varmasti tapahtumatta ilman koronaa ja siihen liittyviä rajoitustoimia. Mutta toki silti, vanne, pää, eristys ja käsidesi. Pistää vahvemmankin miettimään ja varmasti jotain meissä ihmisissä muuttuu tämän myötä pysyvästi. Omassa somefiidissäni alkaa osalla ihmisiä oikeasti hajoamaan kuuppa tämän touhun kanssa ja olisi kyllä hienoa, että vaikka yksi YLE:n koronavartti, A-studio, tai hallituksen tiekkari omistettaisiin sille, että heille, jotka asian kanssa painivat muita enemmän, kerrottaisiin mielenterveyden asiantuntijoiden ja myös hallituksen taholta, että minne soittaa ja mitä tehdä, jos alkaa tuntua nihkeältä. Ja samoin myös tällaisten ihmisten ystäville kerrottaisiin, että mitä juuri hän voisi tehdä näissä rajatuissa puitteissa piristääkseen ystävää. Toki tuokin kenttä on niin moninainen. Ulospäin suuntautuvaa ahdistaa olla sisällä ilman ihmiskontakteja, toisaalla taas on lähtenyt ihmisillä leipä ja elanto suusta.