Surulliseksi vetää nämä useiden ajatukset ja oletukset suojelun ylimitoituksesta ja toimien liiallisesta suuruudesta. Kyllä, talous kyntää varmasti, mutta toisaalta tilanne on globaali, joten se kyntää muuallakin. Henkilökohtaiset kriisit ovat aina paha juttu ja totta kai maksamme nyt kallista hintaa odottamattomasta globaalista pandemiasta, vaikka Suomessa tilanne on toistaiseksi sangen hyvä.
Odottamattomien kriisien kohdalla pitäisi kyetä joustamaan, ymmärtämään ja taistelemaan. Odottomattomilla kriiseillä on odottomattomat ratkaisut ja monimutkaiset vaikutukset. Totta kai rajoituksia aletaan purkaa heti, kun se on mahdollista laskettuna suhteessa olemassa olevaan hoitokapasiteettiin ja tartuntojen laajempaan vaikutukseen. Nythän isoin ongelma on se, että vaikka sairaaloissa on sangen vähän hoidettavia, on heidän hoitonsa erittäin työlästä ja hoitojaksot todella pitkiä ja raskaita.
Jos taas tarkastellaan suhteessa kausiflunssiin, niin eihän tätä tilannetta voi niihin verrata juurikaan. Ne ovat hyvin odotettavissa, ennakoitavissa ja niihin kyetään reagoimaan monin eri tavoin. On toimivia rokotekoktaileja ja lääkkeitä. Niiden leviäminenkin on maltillisempaa, vaikkakin laaja-alaista.
Numeraalisesti esim. Yhdysvalloissa viime vuoden kausiflunssat surmasivat n. 35.000 ihmistä ja veivät n. 500.000 sairaalaan. COVID-19 on nyt ohittanut nuo lukemat kuoleissa, hyvin nopeassa ajassa.
Toisaalta ongelma on se, että kausiflunssat itävät 1-4 päivässä, mutta CODIV-19 puhkeaa n. 2-14 päivän päästä tartunnasta painottuen enemmän tuonne inkubaation jälkipäähän. Kausiflunssavirusten RO on yleisesti länsimaissa testattuna 1-1.3, Sars-CoV-2:lla laajemmin 2-2.5, joten jo nyt tiedämme, että tämä virus leviää hyvin - kuten pandemia osoittaa.
Tartunnan saaneista sairaalahoitoa tarvitsevien osuus on COVID-19:ssa joissakin arvioissa jopa 10-kertainen. Arviolta kausiflunssissa 1-2% - ja tästä on todella paljon dataa vuosikymmenten ajalta. Lisäksi hoitoajat COVID-19:ssa ovat pitkiä. Suomessa se alkuaikojen optimisten 8 päivän tehohoitoaikakin on muuntumassa lähemmäs tuonne 12-14 päivän tai jopa pidemmäksi ajaksi. Ja kuolleisuusprosentti huomattavasti korkeampi. Lisäksi jälkivaikutukset ovat odottamattomia ja tämän hetkisellä tiedolla monilla sairaalahoitoa tarvinneilla vakavia. Jälkivaitukset vaikuttavat myös hyvin pitkäaikaisilta. Kiinassa kerätään tästä juuri tietoja tuleviin julkaisuihin ja joitakin julkaisujahan on jo tullutkin.
Mutta ei tämä pandemiatilanne vielä nyt hyvältä näytä. Exit-planiä ei oikeasti vielä ole globaalisti olemassa. Suomi on selvinnyt toistaiseksi vähällä. Rajoitusten purkaminen taas voi johtaa aivan toisenlaisiin lopputuloksiin.
Ja kuten aina lääketieteessä, myös tässä faktat tulevat vasta jälkikäteen pitkällisen datan tutkimisen jälkeen. Eli tiedämme vasta myöhemmin mitä oli todellinen kuolleisuusprosentti, paljonko pandemia nosti yleistä kuolleisuutta ja kuinka vaarallisesta taudista tässä toden teolla puhutaan. Merkit kuitenkin viittaavat siihen, että kyseessä on vakava pandemia. Tutkijathan puhuvat sellaisesta "kerran vuosisadassa" -taudista. Rajoitustoimet ja ratkaisun (rokotteiden) nopeus ratkaisevat onko kyse satojen tuhansien, miljoonien vai kymmenien miljoonien uhrien tauti.
Odottamattomien kriisien kohdalla pitäisi kyetä joustamaan, ymmärtämään ja taistelemaan. Odottomattomilla kriiseillä on odottomattomat ratkaisut ja monimutkaiset vaikutukset. Totta kai rajoituksia aletaan purkaa heti, kun se on mahdollista laskettuna suhteessa olemassa olevaan hoitokapasiteettiin ja tartuntojen laajempaan vaikutukseen. Nythän isoin ongelma on se, että vaikka sairaaloissa on sangen vähän hoidettavia, on heidän hoitonsa erittäin työlästä ja hoitojaksot todella pitkiä ja raskaita.
Jos taas tarkastellaan suhteessa kausiflunssiin, niin eihän tätä tilannetta voi niihin verrata juurikaan. Ne ovat hyvin odotettavissa, ennakoitavissa ja niihin kyetään reagoimaan monin eri tavoin. On toimivia rokotekoktaileja ja lääkkeitä. Niiden leviäminenkin on maltillisempaa, vaikkakin laaja-alaista.
Numeraalisesti esim. Yhdysvalloissa viime vuoden kausiflunssat surmasivat n. 35.000 ihmistä ja veivät n. 500.000 sairaalaan. COVID-19 on nyt ohittanut nuo lukemat kuoleissa, hyvin nopeassa ajassa.
Toisaalta ongelma on se, että kausiflunssat itävät 1-4 päivässä, mutta CODIV-19 puhkeaa n. 2-14 päivän päästä tartunnasta painottuen enemmän tuonne inkubaation jälkipäähän. Kausiflunssavirusten RO on yleisesti länsimaissa testattuna 1-1.3, Sars-CoV-2:lla laajemmin 2-2.5, joten jo nyt tiedämme, että tämä virus leviää hyvin - kuten pandemia osoittaa.
Tartunnan saaneista sairaalahoitoa tarvitsevien osuus on COVID-19:ssa joissakin arvioissa jopa 10-kertainen. Arviolta kausiflunssissa 1-2% - ja tästä on todella paljon dataa vuosikymmenten ajalta. Lisäksi hoitoajat COVID-19:ssa ovat pitkiä. Suomessa se alkuaikojen optimisten 8 päivän tehohoitoaikakin on muuntumassa lähemmäs tuonne 12-14 päivän tai jopa pidemmäksi ajaksi. Ja kuolleisuusprosentti huomattavasti korkeampi. Lisäksi jälkivaikutukset ovat odottamattomia ja tämän hetkisellä tiedolla monilla sairaalahoitoa tarvinneilla vakavia. Jälkivaitukset vaikuttavat myös hyvin pitkäaikaisilta. Kiinassa kerätään tästä juuri tietoja tuleviin julkaisuihin ja joitakin julkaisujahan on jo tullutkin.
Mutta ei tämä pandemiatilanne vielä nyt hyvältä näytä. Exit-planiä ei oikeasti vielä ole globaalisti olemassa. Suomi on selvinnyt toistaiseksi vähällä. Rajoitusten purkaminen taas voi johtaa aivan toisenlaisiin lopputuloksiin.
Ja kuten aina lääketieteessä, myös tässä faktat tulevat vasta jälkikäteen pitkällisen datan tutkimisen jälkeen. Eli tiedämme vasta myöhemmin mitä oli todellinen kuolleisuusprosentti, paljonko pandemia nosti yleistä kuolleisuutta ja kuinka vaarallisesta taudista tässä toden teolla puhutaan. Merkit kuitenkin viittaavat siihen, että kyseessä on vakava pandemia. Tutkijathan puhuvat sellaisesta "kerran vuosisadassa" -taudista. Rajoitustoimet ja ratkaisun (rokotteiden) nopeus ratkaisevat onko kyse satojen tuhansien, miljoonien vai kymmenien miljoonien uhrien tauti.
Viimeksi muokattu:
